Tulevaisuuden kaupunki rakentuu virtuaalilasit päässä – "valmis suunnitelma voi syntyä puolessa vuodessa"

Espoossa kokeillaan, mitä tapahtuu kun kaupunkisuunnittelu käännetään päälaelleen ja kysytään käyttäjiltä ensin.

kaupunkisuunnittelu
Espoon Keilaniemi
Espoon Keilaniemen tulevaisuutta hahmotellaan pian yhdessä alueen yritysten kanssa.Tero Vanhanen

– Täällä saa valittua kaikkia materiaaleja. Mulla on tässä metalli. Laitetaan toi sen väriseksi. Nyt se ois valmis. Jos sitä haluaa muokata isommaksi, vaikka korkeammaksi tai leveämmäksi, niin se onnistuu ihan helposti, selittää Joel Silvonen.

Hän käyttää 3D-mallinnusohjelmaa Lasten ja Nuorten arkkitehtuurikoulu Arkissa. Yhdessä suunnitellulla kuvitteellisella saarella on jo kuntosali, kirjasto, elokuvateatteri ja huvipuisto. Nyt sille nousee jälleen yksi uusi pilvenpiirtäjä, jota pian ihastellaan virtuaalilasit päässä.

Joel Sihvonen virtuaalilasit päässä.
"Se ois tossa, mutta en mä voi sitä koskea, kun tää on vain kuva." Joel Sihvonen tutkii lasten suunnittelemaa kaupunkia virtuaalilaseilla.Antti Kolppo / Yle

Näin helppoa ja innostavaa pitäisi myös oikean kaupunkisuunnittelun olla; ainakin jos on uskominen Fira Oy:n ilmiörakentajaa Tero Vanhasta.

– Se vaatii ainoastaan ajatustavan muutosta. Tänäkin päivänä saadaan lainvoimainen kaava aikaan vaikka puolessa vuodessa, jos asioita lähdetään tekemään limittäin ja yhdessä ilman lausuntokierroksia, Vanhanen väittää.

Käyttäjät ja virkamiehet saman pöydän ääreen

Yhteisöjen valtaistaminen. Sanapari kuulostaa mahtipontiselta. Yksinkertaisimmillaan se voi kuitenkin tarkoittaa, että asuintalon tulevat asukkaat saavat itse päättää, minkälaisilla parvekkeilla mieluiten nauttivat päiväkahvinsa.

Esimerkiksi asunnonostajien ja yritysten yhä yksilöllisemmät tarpeet pitäisikin Vanhasen mukaan huomioida kaupunkisuunnittelussa alusta alkaen. Virkamiesjohtoinen, ylhäältä saneltu tapa kaavoittaa alkaa olla aikansa elänyt.

– Aidot käyttäjät, he jotka maksavat kaiken tai vuokraavat tiloja, jäävät tällä hetkellä ulos näistä prosesseista. Kaikki muut suunnittelevat heille ja he lopulta vain maksavat, kaavoittajana itsekin työskennellyt Vanhanen kuvailee nykytilannetta.

Tänäkin päivänä saadaan lainvoimainen kaava aikaan vaikka puolessa vuodessa, jos asioita lähdetään tekemään limittäin ja yhdessä ilman lausuntokierroksia.

ilmiörakentaja Tero Vanhanen

Suunnittelijoiden ja eri käyttäjien tarpeiden yhteensovittaminen voi alkaa vaikkapa sillä, että kaikki kutsutaan saman pöydän ääreen.

– Tämän päivän työkaluilla pystytään puolen päivän workshopissa 3D:nä tutkimaan, minkälaista kaupunkikuvaa syntyy, kun vuorovaikutustilanteessa heitetään ideoita. Ja kaikki näkevät yhteisesti ymmärrettävällä tavalla virtuaalilaseista tai videotykiltä, miltä asiat alkavat näyttää.

Konttorirottia houkutellaan ulos koloistaan

Kaupunkisuunnittelun näkökulman muutos on alkanut kiinnostaa myös kaupunkeja, joiden byrokraattisuutta niin usein moititaan. Uusista visuaalisista työkaluista on innostuttu esimerkiksi Espoossa, joka haluaa niiden avulla houkutella Keilaniemen yritykset kertomaan tulevaisuuden tarpeistaan.

– Aikaisemminkin on yritetty kysyä, mutta se on tapahtunut esimerkiksi papereita lähettämällä. Se ei ole kauheasti innostanut keskusteluun. Tässä on ehkä houkuttelevampi tapa, toivoo Espoon teknisen toimen johtaja Olli Isotalo.

Keilaniemeen investoidaan nyt isosti. Alueelle kulkee kohta metro ja seuraavaksi Raidejokeri tuo ihmisiä perille. Kehä I:n kattaminen mahdollistaa myös asuinrakentamisen.

Isotalon mukaan investoinneilla pyritään ennen kaikkea luomaan edellytykset vireälle elinkeinoelämälle. Ja kokemus kertoo, että onnistuminen on helpompaa, kun alueen käyttäjät tuntee.

Aikaisemminkin on yritetty kysyä, mutta se on tapahtunut papereita lähettämällä. Se ei kauheasti innostanut keskusteluun.

Espoon teknisen toimen johtaja Olli Isotalo

– Kysymme, minkälaisia ovat heidän tarpeensa kaukana tulevaisuudessa. Miten vaikkapa etätyön yleistyminen vaikuttaa siihen, minkälaisia toimitiloja tarvitaan? Kysymme siis, minkälaista lopputulosta varten meidän pitäisi maankäytön suunnittelua tehdä.

Voisiko Slushin henki elää Espoossa ympäri vuoden?

Yksi visio Keilaniemen tulevaisuudesta on jo olemassa. Tero Vanhanen teki sen alunperin lähes omaksi huvikseen, mutta suunnitelma on sen jälkeen kasvanut yhteistyössä muun muassa Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden kanssa. Tässä hahmotelmassa Keilaniemestä on kehittynyt globaali lahjakkaiden ihmisten ja yritysten keskittymä, jossa suositun kasvuyritystapahtuma Slushin henki voisi elää koko ajan.

Virtuaalilasien näkymä kaupungista
Virtuaalilaseilla pääsee jo nyt katsomaan, miltä Keilaniemi näyttäisi, jos kasvuyritystapahtuma Slushin hengessä luotu visio alueen tulevaisuudesta toteutuisi. Seuraavaksi omia ideoitaan pääsevät kertomaan ja testailemaan Keilaniemen nykyiset yritykset.Kim Nyberg / Trimble

Mielikuvituksellisista visioista ja rutkasti rahaa tekevien pörssiyritysten huomioimisesta on toki vielä matkaa vaikkapa kaupungin vuokratalojen asukkaiden kuuntelemiseen. Vanhanen kuitenkin uskoo näkökulman muutokseen.

– Tämä on kehityssuunta ja maailmalla on paljon esimerkkejä sieltä, missä kaavat ovat sallivampia. Ja se ei tarkoita, että tehdään halpaa bulkkia ja maksimoidaan jonkun toimijan katteita, vaan silloin voidaan tehdä sitä, mitä nämä yhteisöt haluavat, mikä heidät tekee onnellisiksi.

Keilaniemi kuhisee jo ensi kesänä

Pientä ihmistä ajatellaan myös maailmanluokan bisneskeskukseksi pyrkivässä Keilaniemessä. Samaan aikaan, kun alueen yrityksiltä kysytään tulevaisuuden näkymistä, yritetään aluetta elävöittää muilla keinoin jo ensi kesänä.

Ja virtuaalisuus on jälleen mukana. Esimerkiksi Espoon Sirkus suunnittelee Rantaraitille esityksiä, joita voisi katsella lisätyn todellisuuden sovelluksella vaikkapa oman älypuhelimen näytöltä.

– Kyllähän se tuo tänne elämää. Jos esiintyjien palkkaaminen koko ajaksi ei ole mahdollista, voidaan heidät kuitenkin tuoda tänne virtuaalisesti. Tarkoituksemme on olla mukana kehittämässä Espoota ja kaupunkiympäristöä, kertoo Espoon Sirkuksen tirehtööri Petteri Jakobsson.

Tämä on kehityssuunta ja maailmalla on paljon esimerkkejä sieltä, missä kaavat ovat sallivampia.

ilmiörakentaja Tero Vanhanen

Vanhasen luonnoksissa Keilaniemessä kuhisee myös virastoajan ulkopuolella, ranta täyttyy kulkijoista ja ravintoloiden terasseista. Hän toivookin, että pienet teot toimistoviidakon elävöittämiseksi käynnistävät vähitellen lumipalloefektin.

– Kun täällä alkaa kulkea ihmisiä, tulee tarpeita. Esimerkiksi ravintolat voisivat avautua rannalle päin. Silloin alueen käyttäjät, yrittäjät, erilaiset talentit ja startuppaajat saavat laajempaa tarjontaa, mikä taas imuroi tänne uusia käyttäjiä.