Elämä takaisin omiin käsiin – Arkeen Voimaa -ryhmässä pitkäaikaissairaat ratkaisevat ongelmia yhdessä

Kursseilla pitkäaikaissairaat, heidän omaisensa sekä syrjäytyneet saavat tukea arjen hallintaa. Käsiteltävät aiheet ovat näennäisen yksinkertaisia, mutta niissä piilee suuri voima.

kurssit
Arkeen Voimaa
Kalle Mäkelä / Yle

– Vähän leikillisesti olemme sanoneet, että näillä kursseilla sokeat alkavat nähdä ja rammat kävellä, Anna-Riitta Miettinen naurahtaa.

Hän on entinen Arkeen Voimaa -kurssilainen ja nykyinen kurssien vetäjä Turussa, yhdessä eläkkeellä olevan Mari Mattilan kanssa. Samantapaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten neuvot uppoavat pitkäaikaissairaisiin paremmin kuin terveydenhoidon ammattilaisten ohjeet.

– Terveydenhoidossa on usein päällimmäisenä korjaava ajatus: ihmisen tila täytyy korjata lääkkeillä, leikkauksella tai kuntoutuksella. Pitäisi siirtyä siihen, että paranemiseksi täytyy hoitaa syitä, ei vain seurausta. Arkeen Voimaa -kurssit antavat lääketieteelliseen hoitoon sisältöä, joihin ei ole aikaa lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla, Mattila sanoo.

Ryhmään valitaan 10-16 henkeä, jotka tapaavat viikon välein kuuden viikon ajan. Tapaamisissa on tarkka kaava, joka perustuu Arkeen Voimaa -toimintamalliin.

Jokaisessa tapaamisessa käsitellään hyvinvointiin liittyviä teemoja. Aiheiden käsittelyyn on varattu tarkka aika, jotta kaikki ehditään käydä läpi. Ryhmässä on kaksi vertaisohjaajaa, ja ennen keskustelujen alkua he pitävät alustuksen siitä, miten jotain ongelmaa, kuten unettomuutta, voi lähestyä keskustelun kautta.

– Meillä on ryhmässä ideariihi, ja samalla opetamme ihmisiä heittämään ilmaan keinoja. Taito etsiä ratkaisuja jää ihmiselle henkiseksi pääomaksi, Mattila kertoo.

Eri pitkäaikaissairauksissa oireet ovat samat

Arkeen Voimaa -malli poikkeaa aiemmista keskusteluryhmistä, joissa on koottu yhteen samasta ongelmasta kärsivät ihmiset.

– Sairaudesta riippumatta oireet ovat kuitenkin samat: uupumus, stressi, kivut, ahdistus ja huoli, vertaisohjaaja Mari Mattila toteaa.

Monelle pitkäaikaissairaalle voi olla saavutus jo tulla mukaan muiden seuraan.

Moni kokee jääneensä näkymättömäksi, mutta näillä kursseilla hän saa äänen ja tulee näkyväksi.

Anna-Riitta Miettinen

– Moni kokee jääneensä näkymättömäksi, mutta näillä kursseilla hän saa äänen ja tulee näkyväksi, vertaisohjaaja Anna-Riitta Miettinen sanoo.

Hän kertoo, kuinka eräs työkyvyttömyyseläkkeellä ollut rouva sai kurssin käytyään tuetun työpaikan. Näkönsä menettänyt taidemaalari alkoi jälleen maalata. Rollaattorin kanssa liikkuneet ovat saattaneet jättää rollaattorin hissiin ja kävellä portaat.

Kurssin käytyään pitkäaikaissairaat eivät enää ensisijaisesti määritä itseään sairauden kautta. Tarkoitus on muuttaa ihmisen ajattelua niin, ettei hän näkisi vain sitä, mitä ei voi enää tehdä, vaan kaiken sen, mitä vielä voi.

Arkeen Voimaa
Vertaisohjaajat Anna-Riitta Miettinen ja Mari Mattila ovat sitä mieltä, että toiminta sopii kaikille. Kalle Mäkelä / Yle

Jokaiselle tekisi hyvää panostaa hyvinvointiin

Arkeen Voimaa -vertaisohjaajat Anna-Riitta Miettinen ja Mari Mattila ovat vetäneet kurssin nuorille syrjäytyneille. Kurssille päästäkseen täytyy olla täysi-ikäinen. Enemmistö kurssilaisista on kuitenkin ollut eläkeikäisiä naisia.

– Miehet tuntuvat näkevän hyvinvoinnin epämääräisenä asiana, joka ei ole niin tärkeää, Mattila pohtii.

Karoliina Luukkainen työskentelee erityisasiantuntijana hyvinvoinnin hallinnossa Turussa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa kursseille tulee enemmän nuoria, kun toiminta laajenee sosiaaliasemille. Tällä hetkellä ohjaus ryhmiin tapahtuu pääasiallisesti terveysasemilta, joiden asiakkaista suuri osa on vanhempaa väkeä.

Miettinen ja Mattila toteavat useamman kerran, että ryhmä sopii kaikille ja että ihan jokaiselle tekisi hyvää kerrata arjenhallintataitoja.

– Ainoa ryhmä, jolle tämä ei sovi, on muistisairaat, Miettinen toteaa.

Vaihtoehdot olivat kuntouttaa itseni, luovuttaa tai tappaa itseni. Päätin kuntoutua.

Marja Koljonen

Ryhmäläisen tulee pystyä huolehtimaan omista tarpeistaan kokoontumisessa. Mukana voi olla avustaja, mutta avustajan tulee osallistua ryhmän toimintaan.

– Joillakin on aluksi sellainen väärä ajattelu, että he tulevat tapaamisiin oma tauti edellä, eli he tulevat ryhmään liian aikaisin. Ensiksi pitää käydä puhumassa omaan sairauteen keskittyvässä ryhmässä. Meillä on yleisempää keskustelua hyvinvoinnista, eli olemme seuraava askel, emme ensitiedon ryhmä, Miettinen jatkaa.

Ryhmässä opetellaan taitoja, joita voi hyödyntää arkielämässä, ja rohkaistaan toimintaan oman jaksamisen mukaan.

– Lääkärit usein valittavat sitä, että kun kysyy asiakkaan ongelmaa, aukeaa vesiputous, ja asiakas vuodattaa kerralla kaikki ongelmansa. Kurssilla opetamme fokusoimaan, kertomaan lääkärille millaista apua on tällä kertaa hakemassa, Mattila sanoo.

Vaihtoehtoina luovuttaminen tai selviytyminen

– Vaihtoehdot olivat kuntouttaa itseni, luovuttaa tai tappaa itseni. Päätin kuntoutua, Marja Koljonen sanoo.

Hän on 55-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva kipupotilas ja entinen lähihoitaja, joka vetää nykyisin Arkeen Voimaa -kursseja Salossa. Koljonen sairastui yli kymmenen vuotta sitten moninivelrikkoon, ja epäonnistuneen lonkkaproteesin uusintaleikkauksen jälkeen hän on liikkunut kyynärsauvojen avulla.

Toinen kurssien vetäjä Salossa, 40-vuotias Pirre Kouhia-Suni, on työtön perheenäiti. Hän sairastaa perinnöllistä sidekudospoikkeavuutta, minkä takia hän tarvitsee rollaattoria liikkumisen tueksi.

– Painin arvottomuuden tunteiden kanssa, olin hyvin syrjäytynyt. Olin valmis mihin tahansa. Luovuttaminen ei ole koskaan ollut minun juttuni, Kouhia-Suni kertoo osallistumisestaan Arkeen Voimaa -kurssille.

Hän hämmästeli kurssilla sitä, kuinka itsestään selviä asioita siellä käytiin läpi. Kuitenkin kurssi sai aikaan ison muutoksen hänen elämässään.

– Itselleni isoin anti oli sen oivaltaminen, että pitkäaikaispotilas on oman sairautensa asiantuntija ja itse vastuussa kuntoutumisestaan. Ymmärsimme, miten oire ruokkii toista oiretta ja tekee olosta sietämättömän. Opimme katkaisemaan oireiden kehän, Kouhia-Suni kertoo.

Jouduin tekemään valtavan työn, että ajatusmaailmani muuttui.

Marja Koljonen

Kurssi oli erilainen kuin hänen aikaisemmin käymänsä kurssit.

– Olin tottunut siihen, että istutaan ringissä ja valitetaan, kuka on eniten kipeä.

Kurssien ohjaaminen on Koljosesta ja Kouhia-Sunista helppoa, koska aineisto tulee valmiina. Molempien mielestä on omasta asenteesta kiinni, onko Arkeen Voimaa -kursseista hyötyä.

Naiset ovat joutuneet kokemaan sen, kuinka elämä on mennyt uusiksi sairauden takia: Liikkuminen on hankaloitunut, työtä ei enää ole ja ystäväpiiri on vaihtunut. Välillä kaupungilla tuntemattomat käskevät pois tieltä tai neuvovat heittämään kepit pois. Kumpikin on ensiksi kokenut sairastumisestaan katkeruutta ja epätoivoa, mutta muuttanut sitten asennettaan.

– Jouduin tekemään valtavan työn, että ajatusmaailmani muuttui. Olen kasvanut henkisesti todella paljon. Nykyään joka päivä mieleeni nousee kiitollisuuden aiheita. Jo aamulla herätessä olen iloinen uudesta päivästä, Koljonen kuvaa.

Kouhia-Suni kertoo oppineensa kurssilla kiitollisuutta ja sen, ettei tyytyväisyys omaan elämään ole kiinni ulkoisista asioista. Molempien mielestä Arkeen Voimaa -kurssien vetämisessä on tärkeää jo se, että silloin tulee lähdettyä ihmisten ilmoille.

– Jos jään vain kotiin, olen pian sänkypotilas, Koljonen sanoo.

ELISA HELENIUS

_Kirjoittaja on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelija, joka työskenteli Yle Turun toimituksessa. Juttu on osa Ylen ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Ratkaisukone-projektia. Siinä etsitään eri puolilta Suomea toimivia ratkaisuja, jotka ovat monistettavissa myös muille paikkakunnille. _