Kivenheiton päässä Didrichsenin taidemuseosta, tuulisella niemellä, kohoaa vaaleanoranssi siro kivilinna. Se on Villa Gyllenberg, yksityinen koti–ja taidemuseo vuodesta 1980 lähtien. Sen omistaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö.

Vuonna 1938 valmistunut huvila oli pankkiiri Ane Gyllenbergin (1891–1977), Signe-vaimon ja kaksostyttärien koti. He ovat kaikki jo kuolleet, mutta porvariskodin hillitty charmi elää yhä. Sisustus on entisellään, samoin taulujen ripustus.

Koti ja sen yhteyteen myöhemmin rakennettu galleria pursuavat Suomen taiteen merkkiteoksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Simbergiä, Schjerfbeckiä, Järnefeltiä, Sallista, Halosta, Churbergiä, Thesleffiä...

Signe-vaimon sydän sykki enemmän musiikille kuin taiteelle, mutta miehensä Ane oli 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä taiteenkerääjiämme. Hän osti etupäässä suomalaiskansallista, esittävää taidetta, erityisesti maalauksia.

Villa Gyllenbergin intendentti Nina Zilliacus sanoo Gyllenbergin keränneen taidetta aluksi ilman selkeää tavoitetta. Vuosien myötä mies kuitenkin huomasi, että hänellä on alkava hieno suomalaisen taiteen kokoelma. Hän ryhtyi täyttämään kokoelmansa aukkoja.

Noin neljänsadan teoksen kokoelma tulikin lopulta kattaneeksi Suomen taidehistorian kehitysvaiheet 1770-luvun lopulta aina 1970-luvulle. Se pitää sisällään maamme merkittävimmät taiteilijat ja taidesuunnat.

Taide on väline henkiseen kasvuun

Vaikka Ane Gyllenberg oli tiukka finanssimies, hän ei kerännyt taidetta sijoitusmielessä, Nina Zilliacus sanoo. Hän kyllä kuunteli asiantuntijoita, mutta päätti itsenäisesti, noudattiko näiden neuvoja.

– Ane Gyllenbergiä johdatti intuitio, sisäinen tunne. Hän kertoi itse, että ostopäätökseen vaikutti se, sysäyttikö taideteos jotain hänen sisällään.

Gyllenbergille taide oli väline henkiseen etsintään ja sisäiseen kasvuun. Hänellä oli vankka uskonnollis-henkinen vakaumus. Hän kannatti Rudolf Steinerin (k.1925) oppeja ja antroposofista liikettä – mistä suomenruotsalaiset piirit miestä hieman karsastivat.

Gyllenberg oli myös aktiivinen vapaamuurari. Hän kuului ruotsinkieliseen vapaamuurarijärjestöön, joka perustuu käsitykselle ihmisen sisäisestä kehityksestä. Gyllenberg kohosi loosinsa suurmestariksi .

Gyllenbergin henkinen elämänkatsomus näkyy intendentti Zilliacuksen mukaan myös taidevalinnoissa.

– Kokoelmaan kuuluu harvinaisen paljon henkilötutkielmia. Gyllenberg oli kiinnostunut ihmisestä ja ihmismielestä. Häntä myös miellyttivät maisemamaalaukset, joissa taiteilijan mielenmaisema oli läsnä, joissa oli näkyvillä henkistä pohdintaa.

– Gyllenbergin mukaan taide avaa uusia ikkunoita, auttaa pääsemään toiseen maailmaan, pois arkielämästä, Zilliacus kertoo.

Säätiö taiteelle ja antroposofiselle tutkimukselle

Ane Gyllenbergille oli jo varhain selvää, että hän haluaa taidekokoelmansa suuren yleisön nähtäväksi. Sen hän halusi tapahtuvan omassa kodissaan, Villa Gyllenbergissä.

Gyllenberg halusi myös edesauttaa suuresti kunnioittamansa Rudolf Steinerin oppien toteutumista Suomessa.

Näitä kahta pyrkimystään varten Signe ja Ane perustivat säätiön jo vuonna 1948.

Säätiön tarkoitus on kahtalainen: toisaalta säilyttää ja kartuttaa taidekokoelmaa ja ylläpitää kodissa olevaa museota, toisaalta myöntää apurahoja antroposofiaan perustuvaan lääke- ja luonnontieteelliseen tutkimukseen.

Nyt Suomen itsenäisyyden juhlavuonna Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö haluaa kunnioittaa perustajansa muistoa historiansa suurimmalla näyttelyllä Ane Gyllenberg – Keräilijän itsenäisyys.

Näyttelyssä on esillä satakunta Suomen taiteen merkkiteosta omista kokoelmista mutta myös lainateoksia. Lainat on valittu siten, että ne täydentävät Gyllenbergin kokoelman Suomen taiteen tarinaa.

Villa Gyllenberg on avoinna yleisölle pääasiassa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Näyttely Ane Gyllenberg – Keräilijän itsenäisyys jatkuu 29.10.2017 asti.