Suonsilmäkkeellä pelottelu suomalaista kansanperinnettä – "Vältä kelluvaa ja hyllyvää sammalpatjaa"

Turhasta suopelosta on kuitenkin mahdollista päästä lähtemällä reippaasti keväiseen luontoon, rohkaisee suotutkija.

suot
Syyspäivä Oulun Ylikiimingin Hirvisuolla 24.10.2015
Risto Degerman / Yle

Suohon liittyy rauhan ja kauneuden tyyssijan lisäksi mystiikkaa ja pelkoa (siirryt toiseen palveluun).

Suolla on voinut olla rautakautinen uhrilähde (siirryt toiseen palveluun), josta on löydetty vainajien luita ja jumalille tarkoitettuja arvoesineitä. Suomessa on perinteisesti varoiteltu lapsia suonsilmäkkeestä, jonne voi hukkua helposti.

Suotutkija Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta jarruttelee hurjinta pelkoa.

– On sinne suonsilmäkkeeseen hirveän vaikea kyllä hukkua, jos verrataan vaikka laiturilta järveen putoamiseen. Suurin riski taitaa olla se, että kumisaappaan varsi hörppää vettä. Vaikka olen minä joskus kainaloita myöten uponnut suohon, myöntää Tahvanainen.

Varovaisin kulkija pysyttelee pitkospuilla

Tutkija ei ole kuullut tapauksista, joissa suonsilmäkkeeseen olisi hukuttu, vaikka kansantarut kammottavia ovatkin.

– Mutta jos nyt varoitella pitää, välttäisin kelluvaa ja hyllyvää sammalpatjaa vapaan veden päällä. Viisaintahan on tallata runsaan kasvillisuuden tai mättään päälle. Tai pysyä pitkospuilla.

Suurin riski taitaa olla se, että kumisaappaan varsi hörppää vettä.

Teemu Tahvanainen

Teemu Tahvanainen kertoo, että on tutustunut kiehtoviin viemärimäisiin muodostelmiin ojitetuilla eli jo kuivatetuilla soilla.

– Kyseessä ovat olleet entiset niin sanotut piilopurouomat, jonne pääsin ryömimään sisään.

Suolle pääsee tavallisesti kulkemaan jo varhain keväällä, koska lumet lähtevät aukeilta paikoilta rivakasti.

– Kehottaisin ihmisiä rohkeasti tutustumaan suoluontoon näin kevään koittaessa, rohkaisee tutkija.