A+++:sta halutaan eroon – Energiamerkinnöissä ei ole järkeä, jos kaikki tuotteet ovat A:ta

Valmistajat eivät halua valmistaa B:tä, koska sellaisia tuotteita ei mielellään osteta. Kuluttajien mielissä hyppäys A:sta B:hen on paljon suurempi kuin A+:sta A:han.

energiansäästö
Kuvassa jääkaappeja ja käsi, joka näpyttelee jääkaapin näyttöä
Kia-Frega Tyynismaa / Yle

Jääkaapin, pesukoneen tai vaikka television yhteydessä näkyvän energiamerkinnän pitäisi antaa vertailukelpoista tietoa tuotteen energiankulutuksesta, jotta kuluttaja voi halutessaan valita tuotteen sähkönkulutuksen perusteella.

Hyvää tarkoittava energiamerkintä on kuitenkin kaatumassa omaan hölmöyteensä, ja sitä ollaan nyt EU:ssa muuttamassa.

Ongelma on, että energiamerkintä ei pysy teknisen kehityksen mukana. Tuotteista on tullut jatkuvasti energiatehokkaampia, minkä vuoksi energiatehokkuudesta kertovat kirjaimet ovat loppuneet. Kun A:ta parempaa kirjainta ei löydy, on apuun otettu plussia. Enimmillään niitä saa nykyään olla kolme.

Huonoin energialuokka kaikista on G, mutta joissakin tuoteryhmissä huonoin on kuitenkin D.

Kun A+ onkin kaikista huonoin

Kylmälaitteet, kuten jääkaapit, pakastimet ja näiden yhdistelmät, ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka sekasotkuisia nykyiset energiamerkinnät ovat. Kylmälaitteiden paras luokka on A+++, huonoin G.

Kompressorikäyttöisissä kylmälaitteissa ei kesän 2015 jälkeen ole kuitenkaan saanut toimittaa myyntiin huonompaa energialuokkaa kuin A+. Ei siis ihme, että esimerkiksi Gigantti-ketjun kaikki myynnissä olevat kylmälaitteet ovat A-luokkaa.

Sama A+ on ollut vuoden 2016 joulukuun alusta vähimmäisvaatimuksena myös astianpesukoneille.

Vastaavasti Gigantissa myynnissä olevista liesituulettimista löytyy jopa E-luokkaa. Liesituulettimille se on kuitenkin täysin mahdollista, sillä osalle laitteista paras annettavissa oleva energialuokitus on A.

Kuluttajille tai edes ammattimyyjille nykyinen energiamerkintämalli ei ole ymmärrettävä. Juuri kukaan ei osaa sanoa, minkä suuruinen porras on A+++:n, A++:n, A+:n ja A:n tai vastaavasti A:n ja B:n välillä. Hyppäykset eivät myöskään ole tasaisia tai eri tuotteiden välillä keskenään vertailukelpoisia vaan vaihtelevat tuoteryhmästä toiseen.

A:ssa B:tä parempi mielikuva

Tolkkua energiamerkintöihin on haluttu jo pitkään, mutta aihe on ollut laitteiden valmistajille herkkä. Jos plussista luovutaan ja A jäisi parhaaksi, saisi moni nykyään vielä A-luokkaan yltävä tuote energiamerkinnäksi korkeintaan B:n.

EU:ssa tutkittiin taannoin, miten kuluttajat kokevat kirjainyhdistelmät. Vastaajien mielestä A+:n ero A:han oli pienempi kuin A:sta B:hen. B:llä on huono kaiku. Valmistajat tietävät tämän.

Niinpä monissa tuoteryhmissä lähes kaikki myynnissä olevat laitteet alkavat A:lla. Valmistajat näkevät valtavasti vaivaa, että halpakin laite saadaan A:han.

Säästäisikö sähköä, jos pölynimurin ostaisi vasta syksyllä?

Pölynimureilla on tällä hetkellä käytössään energiamerkki A:sta G:hen. Syyskuun alusta alkaen myyntiin tulevissa tuotteissa asteikko muuttuu A+++:sta D:hen. Tässäkin taustalla on imureiden tekninen kehitys.

Gigantissa tällä hetkellä myynnissä olevissa pölynimureissa on A-energiamerkintöjen lisäksi tarjolla myös muita kirjaimia. Muut kuin A-alkuiset jäävät kuitenkin vähiin, kun uusi asteikko tulee syksyllä voimaan.

Käytännön elämästä suomalaisissa kodeissa energiamerkinnät kertovat vain vähän. Esimerkiksi pesukoneen energiamerkintä voi perustua tunteja kestävään supersäästöpesuohjelmaan, jota oikeassa perheessä ei koskaan käytetä. Muista pesuohjelmista se ei kerro mitään vertailukelpoista.

Pesukoneessa myös koneen koko vaikuttaa. Suuret saavat yleensä paremman arvosanan. Pienperheen ei kuitenkaan kannata jättikonetta ostaa, jos sitä ei saa kunnolla täyteen.

Onko energiatehokkuudella väliä, jos laitetta ei osaa käyttää?

Laitteissa on suuria käyttöeroja, ja kuluttajien kokonaiskuva on helposti hukassa. Kylmälaitteissa ja pölynimureissa tietenkin ero on se, että kylmälaite on aina päällä, kun taas imuria käytetään satunnaisesti. On selvää, että kuluttajan kannattaa viettää enemmän aikaa pohtimalla jääkaapin kuin vaikkapa liesituulettimen energiatehokkuutta.

Tyypillisin energiasyöppö on käyttäjä itse. Energiatehokkaintakin kylmälaitetta saatetaan pitää liian kylmänä tai sitä ei pidetä puhtaana. Käyttö onkin aina merkittävin tilaisuus säästää tai tuhlata energiaa.

Tulevaisuudessa EU:ssa ollaan yhä enemmän kiinnostuneita elinkaariajattelusta eli siitä, mikä on laitteen ympäristökuormitus ja materiaalitehokkuus pitkällä aikajänteellä. Valmistajille halutaan luoda painetta tehdä kestäviä koneita.

Kuluttajan ei siis tarvitse potea huonoa omaatuntoa vanhan kodinkoneen käytöstä, vaikka se ei nykyvaatimuksia energiatehokkuudesta täyttäisikään. Mitään kaikkiin tuotteisiin soveltuvaa nyrkkisääntöä ei ole olemassa, kuinka kauan laitetta kannattaa käyttää.

Motivan kyselyn mukaan suomalaiset kuvittelevat olevansa energiatehokkaampia kuin todellisuudessa ovat. Kyselyyn vastanneet kuvittelivat myös, että he olivat energiatehokkaampia kuin suomalaiset keskimäärin ja energiatehokkaampia kuin naapuri.

Juttua varten on pyydetty tietoa Energiavirastosta, Motivasta, Tukesista sekä Gigantista.