Senioritalo ei ole synkkä loppusijoituspaikka – yhteisessä olohuoneessa muhii uusien ystävyyksien alku

Elä ja asu -seniorikeskuksessa asukkaat voivat nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Muutenkin henkilökunta ottaa asiakkaan toiveet vahvasti huomioon.

vanhukset
Ikääntynyt nainen katsoo kameraan. Kännykkä kädessä-
Yhteisöllisyyteen kannustavassa asuinympäristössä uusia tuttuvuuksia saa, kun alkaa jutella, 87-vuotias Kerttu Silvonen vinkkaa. Olli-Pekka Kursi / Yle

Oven reunapaneeliin on tulostettu paperille asukkaan nimi: Maire Haataja. Pimpom ja ovi aukeaa. Säännöt tehdään heti selviksi: kuviin ei Haataja suostu. Koska etukäteen tästä haastattelusta ei sovittu, on hiuksetkin pesemättä. Ei auta, vaikka kuinka yrittää maanitella Haatajaa kuvattavaksi.

70-vuotias Haataja harmittelee sitäkin, että asunto on vähän mullinmallin. Matto on rullalla, osa tavaroista muuttolaatikossa. Eihän se mikään ihme ole, koska hän on muuttanut uuteen asuntoonsa Elä ja asu -seniorikeskukseen Leppävaaraan edellisenä päivänä.

Vanhoilla päivillään ovat alkaneet pitää minua kurissa!

Kerttu Silvonen, 87-vuotta.

Vaikka Haataja asui aikaisemmin Espoon keskuksen palvelutalossa yksiössä, on uusi 24 neliön asunto edellistä pienempi.

Senioriasunnon keittiösyvennys.
Seniorikeskuksen asunnot ovat 24 neliön kokoisia. Olli-Pekka Kursi / Yle

Hän joutui melkeinpä trendikkäästi luopumaan monesta omistamastaan asiasta.

– Olihan siinä sellaisia huonekaluja, kuten kirjakaapit, joista ei olisi raaskinut luopua.

Hissi on ihan ylellisyyttä

Mutta kun tilaa on rajatusti, ei kaikki mahdu uuteen asuntoon. Sen sijaan muualla seniorikeskuksessa, oman asunnon ulkopuolella, on paljon yhteistä tilaa. Käytävälle on jo tuotu nojatuoleja ja keinutuoli, seinään on kiinnitetty televisio.

Huone, jossa mattorulla, tv, tuoli.
Maire Haatajan asunnossa matot olivat rullalla muuton jäljiltä. Olli-Pekka Kursi / Yle

Senioriasumisesta halutaan tehdä yhteisöllistä: henkilökunta kannustaa asukkaita syömään alakerran ravintolassa ja osallistumaan keskuksen toimintaan, on se sitten laulua, kuvataiteita tai liikuntaa.

Haatajalle ajatus yhteisistä ruokailuhetkistä ja liikuntatuokioista on mieluisa. Hän käy kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja kävelee mieluummin portaat kuin kulkee hissillä. Tosin siihen saattaa tulla muutos uudessa asuinpaikassa.

– Täällä on niin hieno hissi, joka kertoo, että missä kerroksessa ollaan. Se on ihan ylellisyyttä, aivan kuin lentokoneessa olisi, Maire Haataja naurahtaa.

Seniorikoti loppuelämän ajaksi

Espoon Leppävaarassa sijaitseva Elä ja asu -seniorikeskus poikkeaa toiminta-ajatukseltaan perinteisistä palvelu- ja hoitokodeista. Tarkoituksena on, että jokainen asukas voisi elää sellaista elämää, mitä haluaa ja mihin pystyy.

Jos asiakas haluaa jättää aamupalan väliin ja nukkua lounaaseen asti, niin se on mahdollista.

Virpi Cavander

Keskuksen hoitohenkilökunta pyrkii pitämään huolta siitä, että asukkaat pysyvät mahdollisimman toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään, kertoo Leppävaaran kotihoidon aluevastaava Virpi Cavander.

Elä ja asu -keskuksessa on 70 tuetun senioriasumisen asuntoa. Nämä asukkaat saavat kotihoidon palveluja, jotka kuuluvat Espoossa sosiaali- ja terveystoimeen. Lisäksi 70 vanhukselle on tarjolla ympärivuorokautista hoiva-asumista.

Haastateltava Virpi Cavander kuvassa
Leppävaaran kotihoidon aluevastaava Virpi Cavander ihailee 100-vuotiata asukkaita: Aikamoisia teräskantoja nämä ikäihmisetOlli-Pekka Kursi / Yle

Parhaimmassa tapauksessa taloon kotiutuneen ikäihmisen ei tarvitsisi koskaan muuttaa sieltä pois. Jos toimintakyky heikkenee, voi kotihoidon palvelujen määrää tarpeen mukaan kasvattaa tai muuttaa talon ylimpiin kerroksiin, joissa saa kokonaisvaltaisempaa hoitoa.

Kerttu pääsee aviomiehensä luo vaikka joka päivä

87-vuotias Kerttu Silvonen muutti uuteen kotiinsa yksin. Hänen miehensä tulee seniorikeskukseen vähän myöhemmin. Samaan asuntoon 60 vuotta naimisissa ollut pari ei kuitenkaan muuta. Aviomies kotiutuu seniorikeskuksen yläkertaan. Siellä hän saa tarvitsemaansa hoitoa.

Hoitajien täytyy oppia sietämään tätä, kun aikaisemmmin on totuttu hoitamaan, valvomaan ja huolehtimaan.

Virpi Cavander

Muuton jälkeen Kerttu Silvosen viikottaiset vierailut miehensä luona helpottuvat huomattavasti.

– Voin käydä hänen luonaan vaikka joka päivä. Suoraan hissillä pääseen eikä tarvitse enää taksilla mennä.

Silvonen kertoo nukkuneensa hyvin uudessa kodissaan, vaikka kaikki asiat eivät ole vielä järjestyksessä muuton jäljiltä. Poika on luvannut tuoda äidilleen television ja radion. Niitä odotellassa Silvonen on seuraillut ikkunastaan Leppävaaran liikennettä. Mutta miltä muuttaminen uuteen kotiin tuntuu 87-vuotiaana?

– Ei se miellyttävää ollut. Murheellistahan se oli, kun piti jättää oma koti, Silvonen kuvailee.

Kolme tärkeintä perusasiaa

Espoon kotihoidon palvelupäällikkö Leena Westerlund nimeää kolme asiaa, jotka muodostavat Elä ja asu -seniorikeskustoiminnan selkärangan. Ne ovat liikunta, ravitsemus, yhteisöllisyys.

– Niistä kaikista on vahvaa näyttöä ikääntyneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpitämisessä.

Kolme pääasiaa näkyvät selkeästi myös siinä, miten keskus on rakennettu. Sisäänkäyntiä vastapäätä on kuntosali, sen toiselta puolelta löytyy ruokasali ja toiselta puolelta erilaisia harrastustiloja, jotka ovat avoinna myös talon ulkopuolisille ryhmille.

Kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua!

Kerttu Silvonen

Asuinkerrosten yhteisissä tiloissa on puolestaan televisioita ja sohvaryhmiä yhdessäoloa mahdollistamaan. Henkilökunta houkuttelee asukkaita toistensa seuraan, alakerrokseen ruokailemaan ja harrastamaan liikuntaa.

Kuvassa kuntosali, jonka takaosassa ryhmä ikäihmisiä keppijumppaa.
Kuntosali löytyy ensimmäisestä kerroksesta Elä ja asu -seniorikeskuksessa. Olli-Pekka Kursi / Yle

Lisäksi Westerlund muistuttaa, että myös ikäihmiset voivat itse kehittää ja järjestää toimintaa.

– Laulusta tanssiin, ruuasta kuntosaliin, kaikkea on tarjolla.

Ystäviä saa, kun alkaa jutella

Yhteisöllinen asumistapa sopii myös Kerttu Silvoselle. Hän uskoo saavansa uusia tuttavuuksia helposti ja nopeasti. Kunhan vain tervehtii ja alkaa jutella, Silvonen naurahtaa.

– Kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua. Ja minulla on iloinen luonne!

Silvonen suunnitteleekin lähtevänsä käytävän puolelle tutustumaan uusiin naapureihin ja asuinympäristöön. Rollaattori kulkee mukana, vaikka aluksi se vilkkaalta Silvoselta tuppasi unohtumaan. Nyt hän kertoo käyttävänsä sitä sisätiloissakin.

Ikääntynyt nainen istuu sängyllään ja puhuu kännykkään.
Kerttu Silvonen kertoi saavansa muuttoapua lähimmäisiltään. Olli-Pekka Kursi / Yle

Ja vielä kun huoneeseen saisi maton! Mutta siitä ei jälkikasvun kanssa olla vielä päästy ihan yhteisymmärrykseen. Lapset nimittäin pelkäävät, että Silvonen saattaisi kompastua siihen ja kaatua.

– Vanhoilla päivillään ovat alkaneet pitää minua kurissa! Mutta kyllä he saavat oikaistakin minua, kun olen vähän vallaton! hän nauraa.

Vanhuksia ei enää ei paapota

Elä ja asu -seniorikeskuksen toiminnassa määrittävin ero perinteisiin palvelutaloihin ja hoitokoteihin on se, että jokainen asukas elää omaa elämäänsä. Hoitohenkilökunnan tehtäväksi jää tukea ja auttaa asiakkaalle mieleisen elämän toteutumisessa, kertoo Virpi Cavander

– Varmaan suurin ero on se, että me tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa tätä arkea. Rutiineja ei ole muuta kuin ruoka-ajat. Jos asiakas haluaa jättää aamupalan väliin ja nukkua sinne lounaalle, niin se on mahdollista.

Olla kuin ihminen ihmiselle, mutta kuitenkin muistaa se ammatillisuus. Se on haastava ja hankalakin rooli.

Virpi Cavander

Muutos vaatii työroolin uudelleenmäärittelyä. Toiminnan lähtiessä asiakkaan toiveista ja tarpeista, voi hoitajankin työnkuva muuttua käytännössä yhdessä yössä. Cavander veikkaa, että se ei välttämättä ole täysin mutkatonta.

– Hoitajien täytyy oppia sietämään tätä, kun aikaisemmmin on totuttu hoitamaan, valvomaan ja huolehtimaan. Ja joskus turhankin paljon.

Hoitajan ja asiakkaan välinen suhde voi olla haastava

Seniorinkeskuksen toiminnassa vahvistetaan vastuuhoitajamallia, jossa asiakkaalla on erikseen nimetty läheinen hoitaja. Tämä puolestaan tuntee asiakkaan henkilöhistorian ja tietää minkälaisista asioista asukas pitää ja on kiinnostunut. Asukkaan ja hoitajan suhde voi parhaimmillaan muistuttaa ystävyyttä, Cavander kuvailee.

Tästä huolimatta kysymyksessä on kuitenkin asiakkaan ja ammattilaisen välinen työsuhde. Se voi työntekijälle olla ristiriitainen rooli: kun pitää olla lähellä, mutta ei liian lähellä, Cavander kuvailee.

– Olla kuin ihminen ihmiselle, mutta kuitenkin muistaa se ammatillisuus. Se on haastava ja hankalakin rooli.