François Ozonin Frantz on elokuva salaisuuksista, valheista ja nationalistisesta uhosta

Ranskan merkittävimpiin kuuluva ohjaaja sijoitti ensimmäisen maailmansodan varjoon viiltävän melodraaman, josta tuli vahingossa poliittinen.

elokuvat
Näyttelijät Pierre Niney ja Paula Beer
Annan ja Adrienin läheinen suhde hiertää saksalaisen pikkukaupungin väkeä.Cinema Mondo

Eurooppalaisempaa elokuvaa kuin François Ozonin Frantz (siirryt toiseen palveluun) on vaikea kuvitella. Siinä maanosan sotien välinen melankolisuus herää väreihin vain ohikiitäviksi hetkiksi.

Rakkaus on jokseenkin mahdotonta ja kansallismielinen uho estää ihmisiä näkemästä, miten samanlaisia kaikki ovat valtionrajojen molemmin puolin. Frantzin kieliä ovat saksa, ranska ja pitkät surulliset katseet.

Tarinassa saksalainen Anna suree ensimmäisessä maailmansodassa kaatunutta kihlattuaan, Frantzia. Eräänä päivänä haudalle ilmestyy myös Adrien, äärimmäisen kaunis ja äärimmäisen piinattu ranskalaismies. Sodan aiheuttamasta Saksan ja Ranskan välisestä kaunasta huolimatta nuoret löytävät lohdun toisistaan.

Annan perhe on hänen kuolleen kihlattunsa vanhemmat. Frantzin isä torjuu ensin jyrkästi Adrienin. Isälle jokainen ranskalainen on hänen poikansa murhaaja.

Lopulta myös Frantzin vanhemmat ottavat Adrienin ruokapöytäänsä ja sydämiinsä poikansa ystävänä. Mutta mikään ei ole sitä, miltä ensin vaikuttaa. Elokuvan henkilöt rakentavat selviämisensä valheiden varaan.

Anna ja Pe
Paula Beerin esittämä Anna ja Pierre Nineyn esittämä Adrien kohtaavat haudalla.Cinema Mondo

Sodan seuraukset häviäjän silmin

Elokuvan vuodessa, kaksi parhaassa tekevä François Ozon halusi käsitellä salaisuuksia ja valheita.

Hän sai käsiinsä Maurice Rostandin vuonna 1930 kirjoittaman näytelmän L'homme que j'ai tué ja halusi heti tehdä siitä elokuvan. Ikäväkseen hän kuuli, että sellainen on tehty jo 1932. Saksalaisen Ernst Lubitschin Broken Lullaby (siirryt toiseen palveluun) jätti kuitenkin tilaa uudelle tulkinnalle, sanoo ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Ozon.

– Ensin ajattelin, että en voi tarttua tähän tekstiin Lubitschin mestariteoksen nähtyäni. Sitten ymmärsin, että hän on saksalainen, joka on tehnyt elokuvansa aikana, jolloin toisesta maailmansodasta ei vielä tiedetty mitään. Ymmärsin, että kun minä nykypäivän ranskalaisena kerron tämän tarinan, se on ilman muuta erilainen, vähemmän optimistinen.

Broken Lullabyssa tarina kerrottiin sodan voittaneen Ranskan näkökulmasta. Ozon nosti keskiöön Annan ja sodan nöyryyttämän Saksan.

– Minulle oli tärkeää kertoa asiat sellaisen henkilön perspektiivistä, joka on hävinnyt sodan. Ranskassa on tehty aiheesta lukuisia elokuvia ranskalaisten näkökulmasta. Minua kiinnosti se, mitä Saksassa tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

François Ozon kävi Suomessa Season Film Festivalin vieraana.
François Ozon kävi Suomessa Season Film Festivalin vieraana.Toni Määttä / Yle

Unelmaprinssejä on vain saduissa

Ozonin elokuvat ovat usein nuoren naisen kehityskertomuksia. Sellainen on myös Frantz. Anna kasvaa elokuvan aikana täyteen mittaansa, ohi elämänsä miesten.

– Anna etsii rakkautta ja unelmaprinssiä. Ensimmäinen unelmaprinssi kuoli sodassa. Sitten tulee tulee toinen, ehkä vielä komeampi. Anna pääsee elämässä eteenpäin vasta kun ymmärtää, että unelmaprinssejä ei ole olemassakaan.

Annasta tuli päähenkilö myös siksi, että Ozon halusi elokuvaansa trillerin tuntua.

– Minusta oli kiinnostavampaa, että asiat kerrotaan sellaisen ihmisen positiosta, joka ei pitkään aikaan tiedä totuutta. Se selviää hänelle samalla kun katsojalle.

Paula Beerin näyttelemä Anna kasvaa murheen lyömästä tytöstä itsenäiseksi naiseksi.
Anna kasvaa murheen lyömästä tytöstä itsenäiseksi naiseksi.Cinema Mondo

Sotien välinen Eurooppa on mustavalkoinen

Yksi elokuvan vaikuttavimmista kohtauksista tapahtuu kapakassa, jossa Frantzin isän vanhat ystävät kääntävät vihollisen hyysääjälle selkänsä. Frantzin sodanvastainen sanoma tiivistyy isän kysymykseen siitä, kuka pojat lähettää sotaan. Hän itse vastaa: isät.

– Tuottaja halusi poistaa kohtauksen, koska siinä ei ole Annaa eikä Adrienia, mutta minulle se on koko elokuvan sydän. Kohtaus paljastaa sodan täydellisen idioottimaisuuden.

Kansallisen uhon ja valheiden varaan rakennetun maailman teemat tuntuvat kovin ajankohtaisilta nykyisessä totuudenjälkeisessä todellisuudessa. François Ozon ei kuitenkaan tieten tahtoen lähtenyt kommentoimaan tämän hetken politiikkaa.

– Kun aloin tehdä elokuvaa, ei ollut vielä Brexitiä, ei Trumpia Yhdysvaltojen presidenttinä, eikä Marine Le Penin Kansallinen rintama ollut vielä nykyisessä vauhdissaan. En lähtenyt tekemään elokuvaa poliittisista teemoista, mutta elokuvasta tuli poliittinen. Yleisö on löytänyt sen, koska pystyy samaistumaan näihin hahmoihin ja tapahtumiin. Nytkin eletään aikoja , jolloin viha nostaa päätään ja nationalismi on saanut kauheita piirteitä.

François Ozon on uransa aikana vaihtanut ja sekoittanut tyylilajeja, hän on tehnyt dramaa, satiiria ja farssia. Koskaan ennen hän ei ole kuitenkaan tehnyt mustavalkoista elokuvaa. Tuottajien mielestä ei olisi pitänyt tehdä nytkään.

– He olivat kauhuissaan. Heidän mielestään mustavalkoisuus oli erittäin huono idea kaupallisessa elokuvassa.

Ratkaisu syntyi vasta pari viikkoa ennen kuvauksia. Annan kotikyläksi löytynyt entisen Itä-Saksan pikkukaupunki oli kerta kaikkiaan liian värikäs surun painaman elokuvan miljööksi, kuvailee Ozon.

– Siitä tuli mieleen joku Walt Disney -henkinen maailma. Värit eivät vain sointuneet elokuvan murheen kanssa yhteen. Sitä paitsi kaikki materiaali, mitä meillä on ensimmäisestä maailmansodasta, on mustavalkoista. Mustavalkoisuus teki elokuvasta realistisemman ja se auttaa katsojaa pääsemään paremmin sisään elokuvan maailmaan.

Frantz ei ole pelkkiä harmaan sävyjä. Värit leimahtavat esiin elokuvassa, kun ilo palaa hetkisiksi sodan rikkomiin ihmisiin.

– Värit ovat mukana välillä takaumissa, välillä valheissa, joskus unelmissa. Niillä on aistillinen tehtävä. Ne tuovat elämää takaisin kärsimyksen ajan jälkeen.

Marie Gruber, Pierre Niney, Paula Beer ja Ernst Stötzner
Frantzin vanhempia näyttelevät Marie Gruber ja Ernst StötznerCinema Mondo

"Todellisuus ei riitä"

Vaikka Ozon on loikkinut elokuvan tyylilajien välillä, on teemoja, joihin hän toistuvasti palaa: yksinäisyys, keskiluokkaisen elämän tyhjyys, kasvukivut. Yksi rakkaimmista teemoista liittyy omaan työhön. Se on tarinoiden kertomisen tärkeys.

– Esimerkiksi elokuvassani Vieras Talossa (siirryt toiseen palveluun) on kyse siitä, että todellisuus ei riitä ihmisille. Frantzissa Adrien tulee Saksaan kertomaan totuuden, mutta alkaakin kertoa tarinaa, jonka Annan perhe haluaa kuulla. Me tarvitsemme fiktiota, taidetta, jotta jaksamme elää. Siksi Annakin on elokuvassa Louvren taidemuseossa, fiktion ympäröimänä.

Kuten samoihin teemoihin, ohjaaja palaa toistuvasti myös Saksaan ja saksalaisiin. Esimerkiksi elokuvan Isabelle – nuori ja kaunis (siirryt toiseen palveluun) päähenkilön ensimmäinen kerta tapahtuu rannalla saksalaispojan kanssa.

– Saksa oli ensimmäinen ulkomaa, jonne lapsena matkustin. Tiedemiesisälläni oli sikäläinen kollega, läheinen ystävä, jonka perheen luona kyläilimme. Se on maa, josta olen aina pitänyt. En lapsena tiennyt mitään maailmansodista ja kun opin, halusin ymmärtää syvemmin Saksaa. Saksalaiset ovat aina ranskalaiselokuvissa pahiksia. Tein Frantzin osittain myös kunnianosoituksena saksalaisia kohtaan.

Yksi François Ozonille tyypillinen elementti Frantzista puuttuu täysin: seksi.

Ozonin elokuvissa seksuaalisuus on usein varsin kursailematonta. Ohjaajan kansainvälisen maineen taannut Swimming Pool sisältää voyerismia ja estottomia yhden yön juttuja, Isabelle nuoren tytön omaehtoista prostituutiota.

Frantzissa ei ole yhtään varsinaista rakkaus- tai seksikohtausta. Villein hetki pääparin välillä on hyvin viaton suudelma, summaa Ozon.

Frantz on elokuvistani kaikkein säädyllisin ja pidättyväisin. Sen jälkeen oli jo todella kova halu päästä takaisin erotiikan pariin. Seuraava elokuvani on jo leikkauksen viimeistelyvaiheessa. Se on eroottinen trilleri L’amant double, joka perustuu Joyce Carol Oatesin tarinaan. Siinä seksuaalisuus ei ole mitenkään tukahdutettua.

François Ozon vieraili Suomessa Season Film Festivalin vieraana viime viikolla. Frantzin Suomen ensi-ilta on perjantaina.