"Saat karkkia, jos olet kiltti" – Yleinen kasvatuskeino vääristää lapsen minäkuvaa

Käsi sydämellä: Kuka meistä vanhemmista ei ole sortunut lapsen lahjomiseen herkuilla?

Lapset ja nuoret
Lapsi ihailee herkkuja karkkihyllyllä kaupassa.
Sini Salmirinne / Yle

Se lipsahtaa suusta niin helposti, kumpuaa jostain syvältä selkäytimestä: "Jos olet nyt kiltisti kaupassa, saat karkkia."

Kun arki pitää saada rullaamaan ja lapsi käyttäytymään halutulla tavalla, vanhemmat turvautuvat helppoihin ja tehokkaisiin kasvatuskeinoihin.

– Se on ymmärrettävää. Väsyneenä emme jaksa olla luovia ja miettiä vaihtoehtoja, sanoo psykologi Satu Lähteenkorva.

Ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos lasta palkitaan usein tai ainoastaan herkuilla. Lapsen suhde ruokaan alkaa vinoutua.

Kiltteydestä palkitseminen vääristää ruokasuhdetta

Herkuilla palkitseminen tekee syömisestä ehdollista. Ruoka on herkkä asia. Kun sen saaminen liitetään vaikka kiltteyden vaatimukseen, ollaan vaarallisilla vesillä.

– Kun viestitään, että olemalla kiltti saat ruokaa, se alkaa vinouttaa sekä minuutta että suhtautumista ruokaan.

Toisaalta herkkuja ei kannata käyttää rangaistuskeinonakaan. Psykologi Satu Lähteenkorva myöntää itsekin joskus peruneensa karkkipäivän, jos lapsi on käyttäytynyt huonosti.

– Karkkipäivä tai perheen herkkuhetki voi olla olemassa ilman ehtoja käyttäytymiselle. Silloin herkutteluun ei lataudu liikaa merkityksiä.

Syöminen poistaa nopeasti pahan mielen

Herkutteluun liittyy vahva oletus lihomisesta. Siksi syömiseen liittyy helposti huonommuuden tunne, ettei osaa olla hyvä tai kelpaava.

– Jos lapsena oppii, että kilttiä palkitaan herkuilla, aikuisena helposti kokee olevansa paha syödessään herkkuja.

Ruoka on myös erittäin helposti koukuttavaa. Syöminen vaikuttaa aivokemiaan jo puolen tunnin kuluttua siten, että esimerkiksi ahdistus vähenee.

Paljon lasten ja nuorten kanssa työskennellyt Lähteenkorva muistuttaa, että ihmiseksi ei kasveta vaan opitaan. Lapseen vaikuttaa vahvasti vanhempien esimerkki. Sen lisäksi lapsessa vahvistuvat ne asiat, joita toistetaan usein.

Läsnäolo on parempi palkinto kuin karkki

Väsyneenä ja kiireisenä on inhimillistä turvautua lahjomiseen jäätelöllä tai muilla herkuilla. Siksi muita ratkaisuja on hyvä miettiä jo etukäteen.

Lapsilta voi myös kysyä, mistä asioista he nauttivat. Vastaukset yllättävät usein.

– Syli, katse tai yhteinen, jakamaton aika. Kohtaaminen siten, ettei sinulla ole kännykkä kädessä vaan olet läsnä oikeasti.

Aina ei tarvitse palkintoa

Kun lapsen käteen ei aina hankalalla hetkellä tuikata tikkaria, lapsi oppii itsekin keksimään keinoja tunnekuohuista selviytymiseksi.

– Kun lapsi osaa löytää vaihtoehtoisia keinoja esimerkiksi rauhoittua, hänen minäpystyvyytensä suhteessa pettymykseen tai palkitsemisen tarpeeseen kasvaa merkittävällä tavalla.

Pitääkö lasta sitten jatkuvasti palkita? Ei pidä, psykologi Satu Lähteenkorva sanoo. Tärkeää on myös opettaa lapsi kestämään tylsyyttä ja pettymyksiä.

– Aina ei lopussa tunnu hyvältä. Elämme hurjan hedonistista aikaa. Koko ajan pitäisi tuntua hyvältä.

Pitääkö lapsen huolehtia painostaan?

Tekeekö yli- tai alipainon pohtiminen hyvää lapsen itsetunnolle vai pitäisikö hänen antaa elää vapaana painomurheista? Ylen Vaakakapina julisti kasvurauhan, sillä lapsen paino on aikuisten asia.

Oppiiko lapsi jo neuvolassa kyttäämään painoaan? Lue vanhempien kokemuksia terveydenhoitajien neuvoista.

Lastenpsykiatri Janna Rantalan mielestä vanhemman ei pidä koskaan puhua laihduttamisesta lapselle.