Istu mättäällä ja odota hämähäkkiä – lapsen hämähäkkipelko loppuu tiedeleikillä

Lapsen paras tapa oppia on tutkia ja ihmetellä itse. Taipalsaarelainen lastentarhanopettaja Kirsi Rehunen tieteilee lasten kanssa joka päivä.

Kotimaa
Aamukasteinen hämähäkin seitti auringon kimalluksessa.
Hämähääkipelosta pääsee tutkimalla hämähäkinverkkoaRaimo Paukku / Yle

Oli kamalan sateinen päivä. Vanhemmat toivat lapsiaan päiväkotiin ja tuskailivat veden määrää. Mutta mitä tekivät lapset?

– He olivat rakentaneet palikkatorneista vedenpuhdistamon, jossa erilaisten kankaiden ja hiekan läpi suodattivat vettä, muistelee muutaman vuoden takaista sadepäivää taipalsaarelainen lastentarhanopettaja Kirsi Rehunen.

Se oli Rehuselle sysäys aivan uudenlaiselle tavalle lähestyä oppimista. Aikuisen tehtävä ei ole kertoa kaikkea, vaan antaa lapsen itse oivaltaa ja tutkia.

Kirsi Rehunen käyttää arkityössään lasten kanssa tiedeleikkejä eli tutkivaa oppimista. Rehusen mukaan lapsi huomaa itsekin oppivansa, kun hän itse tutkii ja tekee.

Viime keväänä Rehunen pyysi eskariin tulevien lasten vanhempia pohtimaan lasten kanssa, millaiset asiat heitä ympäristössä askarruttavat. Vanhemmat keräsivät kesän aikana muistiin lasten kysymyksiä.

– Kysymyksiä tuli muun muassa leppäkerttujen ja ampiaisen määrästä, ja millainen on leppäkerttuvauva. Siitä kehkeytyi teemaksi selkärangattomat, kertoo Kirsi Rehunen.

Ohje auringon voiman tutkimiseen
Lasten kanssa voi selvittä auringin voimanYle Petri Kivimäki

Tiedeleikkejä päiväkodissa

Syksyllä jokaiselle aamulle varattiin aikaa 15 minuuttia keskustelua selkärangattomista. Lapset keräsivät luonnosta leppäkerttuja, kenttäkiitäjiä, lehtokiitäjiä ja kastematoja.

– Niistä keskusteltiin ja niitä tutkittiin, ja lopuksi eläimet päästettiin vapaaksi päiväkodin kuistilta.

Lisäksi eskarilaiset tekivät metsäretkiä, joissa esimerkiksi istuttiin sammaleella ja katsottiin millaisia pieniä selkärangattomia ympärillä havaittiin. Hämähäkki- ja kastematopelot saivat kyytiä.

– Siinä kun kastematoja kiemurtelee ja hämähäkkejä juoksee, niin äkkiä pelot hävisivät. Samalla laskettiin hämähäkkien jalkojen määrä ja pohdittiin missä ne asuvat, kertoo Kirsi Rehunen.

Havainnoista elokuva

Eskarilaisten tarinat ja tiedot selkärangattomista jalostuivat talvella elokuvaksi. Läheisen koulun kahdeksasluokkalaiset kirjoittivat eskarilaisten tarinat muistiin. Tarinoita yhdisteltiin ja tehtiin Saimaan mediakeskuksen kanssa animaatioiksi.

– Niistä tuli kolme elokuvaa: Muurahaisen häät, Sateenkaariperhosen hotelli ja Hämähäkki, joka muutti Valtterin vessaan.

Kirsi Rehunen
Lastentarhanopettaja Kirsi rehunen työskenetelee päiväkodissa TaipalsaarellaMikko Savolainen/Yle

Tekeminen auttaa oppimaan ja muistamaan. Mutta samalla Rehunen muistuttaa, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia. On niitä lapsia, jotka haluavat jatkaa tiedeleikkejä kotona ja niitä, jotka harrastavat sitä vain päiväkodissa. Mutta kaikki oppivat.

– Just viime viikolla muistelimme, mitä olemme oppineet. Kun kaikista tilanteista on muistona digikameralla otettu valokuva, niin kaikki muistavat mitä siinä tapahtui.

Sinnikkyys kasvaa

Lastentarhanopettaja Kirsi Rehunen on havainnut, että itse oivaltaminen ja oppiminen kasvattavat lapsen sinnikkyyttä ja siirtyminen peruskouluun on helpompaa.

– Lapsi huomaa, että kaikki ei ole heti valmista, vaan asiat rakentuvat pikkuhiljaa.

Rehusen mukaan tiedeleikit kehittävät lapsen sosiaalisia taitoja ja ryhmätyötaitoja. Tiedeleikkeihin Rehunen kannustaa myös kotona. Aikuinen on lapsen rinnalla kanssaihmettelijä.

Ihmetellä lapsen kanssa voi vaikka hämähäkkejä, varsinkin jos lapsi niitä pelkää. Hämähäkkejä pitää lähteä etsimään metsästä. Suihkepullolla suihkuttamalla saa helposti näkyviin hämähäkinseittiä. Hämähäkinverkosta kannattaa ottaa kuva kännykällä tai kameralla. Kun hämähäkki löytyy, sitä kannattaa tutkia läheltä. Ja lopuksi vielä kannattaa kokeilla, mitä tapahtuu, jos koskettaa verkkoa heinänkorrella?

Tiedeleikkejä pikkututkijoille
Kirsi Rehunen kokosi lasten kanssa keksimänsä tiedeleikit kirjaksi.Yle Petri Kivimäki

Tiedeleikit kirjaksi

Kirsi Rehunen on työskennellyt lastentarhanopettajana vuodesta 1989 saakka. Viime vuodet hän on työskennellyt esikouluikäisten kanssa.

Rehunen kokosi kaikki uransa aikana lasten kanssa keksimät ja kehittelemät tiedeleikit yksien kansien väliin. Tiedeleikkejä pikkututkijoille -kirja neuvoo vanhempia, isovanhempia, kummeja, lastentarhanopettajia ja kaikkia pohtimaan lasten kanssa ympäristöämme.

– Siinä ovat kaikki ideat, mitä työhistoriani aikana olemme lasten kanssa kokeilleet, kertoo Rehunen.

Kirjassa on parisataa leikkiä, joilla tutkitaan muun muassa muuttuuko muurahainen ruokansa väriseksi, miten tuuli liikkuu, millaisia ovat hämähäkkien verkot, miten eläimet piiloutuvat ja paljonko vesi painaa.

– Kirja on vanhemmille, jotka ihmettelevät maailmaa lastensa kanssa. Ja nimenomaan niin, että lapset saavat ihmetellä ja oivaltaa itse. Alussa lapsen käsitys voi olla virheellinen, mutta se tutkiessa voi muuttua oikeaksi.

Testaa vaikka tämä

Tässä yksi esimerkki Kirsi Rehusen tiedeleikeistä.

Tammenterhotutkimuksia

Tarvikkeet: tammenterhoja, kahdenlaista multaa, ruukkuja, vettä ja läpinäkyvä lasipurkki.

Virittäytyminen: Käydään keräämässä tammenterhoja ja tarkastellaan niitä.

Toiminta: Laitetaan tammenterho kahteen eri ruukkuun, kahdenlaiseen hyvin asteltuun multaan. Yksi terho laitetaan jääkaappiin. Siellä on leikisti talvi. Tämä terho kylvetään multaan kahden viikon kuluttua. Joidenkin puiden siemenet tarvitsevat talven ennen kuin ne lähtevät kasvamaan. Tutkitaan, onko tammi tällainen puu. Laitetaan yksi terho lasipurkkiin pelkkään veteen. Kasvaako se? kauankohan kestää ennen kuin niihin tulee lehtiä tai juuria? Kumpi mahtaa tulla ensin, juuri vai lehti. Arvataan!

Lopetus: Tarkistetaan kokeen tulokset.

Oikean vastauksen saat kokeilemalla.

Yle Etelä-Karjalan Nenäpäiväbändin Petri Kivimäki esittelee päiväkodin lapsille tuubaa.
Lapset seuraavat uteliaina kaikkea ihmeellistäYle