1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. esihistoria

Virtuaalikiikareita ja hologrammisormuksia – Kansallismuseo uusi esihistorianäyttelynsä perin pohjin

Näyttelyllä pyritään tuomaan tuhansien vuosien takainen aika tutuksi myös tunnetasolla.

Esihistoria
Käsi kalliomaalauksen ihmishahmoa vasten
Tutkijoiden käsityksen mukaan ihmiset uskoivat pääsevänsä kalliomaalausten kautta yhteyteen toiseen todellisuuteen. Maalauksia myös kuunneltiin: niitä tehtiin kaikuville paikoille.Anniina Wallius / Yle

Kansallismuseo uusii tällä vuosikymmenellä kaikki perusnäyttelynsä. Ensimmäisenä on avautunut Suomen esihistorian näyttely uusissa tiloissa ja hyvin uudenlaisena.

Tavoitteena on ollut antaa yleisölle elämys siitä, että myös esihistoriallisella ajalla elettiin ihmisen elämää ja omaa nykyisyyttä, sanoo Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.

– Tärkeintä on ollut, että pystyttäisiin lähestymään esihistoriaa niin, että oikeasti mennään sen aikaan. Yksi suuri ongelma ymmärtämisessä on aina ollut se, että esihistoria on valtava aikajänne, tuhansia vuosia. Lisäksi meillä on siihen valtavan pitkä välimatka, Anttila sanoo.

Puusta ja kvartsista tehty ase miehen kädessä, taustalla hylkeen luuranko.
Kansallismuseon näyttelyssä pääsee kokeilemaan muun muassa, miten terävän aseen kivikaudenkin materiaaleista pystyi tekemään. Anniina Wallius / Yle

– Museoissa on turhan paljon sitä, että on se esineistö ja vielä esineistön ja katsojan välillä lasi. Siitä sitten pitäisi aistia tunnelma ja päästä sisälle siihen, Anttila sanoo.

Kansallismuseon vanhassa näyttelyssä oli nelisen tuhatta esinettä, nyt noin 750. Edelleen esillä ovat merkittävimmät ja kertovimmat arkeologiset löydöt, mutta nykyajan tekniikan ansiosta niiden ympärille on voitu luoda muinaista maailmaa äänien ja liikkuvien kuvien lisäksi digitaalisesti, virtuaalikiikareilla ja hologrammeilla.

Niiden avulla näyttelyssä isketään kipinällä tulta, kosketus saa kalliomaalausten maagiset kuvat elämään ja rautakautisia sormuksia pääsee sovittelemaan omiin sormiinsa. Virtuaalikosketuksen lisäksi näyttelyssä voi ottaa käteensä aidon kivikirveen ja muitakin esineitä.

Esihistoria elää meissä

Näyttelyn toisen käsikirjoittajan, Oulun yliopiston arkeologian professorin Vesa-Pekka Hervan mukaan tavoitteena oli luoda kohtaamisia esihistoriallisen maailman ja nykyisyyden välille.

– Kaiken tämän innovoinnin ja muun keskellä helposti unohtuu se, että aika monet meidän maailmamme rakennuspalikat juontuvat jo esihistorialliselta ajalta lähtien. Se ei ole vain jotakin sellaista, joka on tapahtunut ja jäänyt taakse.

Pääkalloja vitriinissä
Isonkyrön Leväluhdan vainajien kohtalo on esihistoriallisen ajan arvoitus. Sata vainajaa, pääasiassa naisia ja lapsia, haudattiin pieneen lampeen. Paikalta on löytynyt myös metalliesineitä, jopa roomalainen tuontikattila.Anniina Wallius / Yle

Herva sanoo, että näyttelyllä halutaan hahmottaa Suomen paikkaa ja asemaa osana pohjoista maailmaa ja niin, että turhanaikaiset kansalliset rajat eivät liiaksi sotke kuvaa esihistoriasta.

Suomi on aina ollut paitsi rajaseutua, niin myös paikka, jossa kulttuurit ovat kohdanneet, hän muistuttaa.

– Suomalaisuus on voinut syntyä vain tilanteessa, jossa ihmisryhmät ovat kohdanneet. Kielet ja geenit siirtyvät tällaisissa kohtaamisissa, lisää näyttelyn toinen käsikirjoittaja, dosentti Antti Lahelma Helsingin yliopistosta.

Rautakautisia koruja ja kaksi keihäänkärkeä.
Kansallismuseossa on esillä noin 750 esihistoriallista esinettä. Orgaanista ainetta tähän päivään on kuitenkin säästynyt hyvin vähän, sillä Suomen happamassa maaperässä luu, puu, tekstiilit ja muu eloperäinen tuhoutuu nopeasti. Anniina Wallius / Yle

Ihmisten vuorovaikutuksen lisäksi näyttelyssä tuodaan esille ihmisten ja esineiden vuorovaikutusta.

Monet esihistoriallisista esineistä ovat todella tyylikkäitä design-tuotteita.

Elina Anttila

– Ihmiset toisaalta luovat esineitä, mutta olemme myös riippuvaisia niistä ja ne vaikuttavat tekemiimme valintoihin ja tapaamme olla maailmassa, sanoo Lahelma.

Jos tuo kuulostaa kummalliselta, kannattaa miettiä omaa suhdettaan autoonsa – oletko kenties antanut sille nimen? – tai puhelimeensa.

Puhelin on tyypillisesti sellainen esine, jota personifioidaan; jollakin tavalla se on vähän kuin läheinen kaveri, sanoo Elina Anttila.

– Tietyissä tilanteissa esineet saattoivat elää ja eläimet olla yhtä lailla tietoisia ja ymmärtäviä olentoja kuin ihmiset. Se on pohjoiselle maailmankuvalle hyvin tyypillinen tapa ajatella, kertoo puolestaan Antti Lahelma.

Kivi- ja rautakautisia esineitä vitriinissä, muun muassa kolikoista tehtyjä riipuksia ja savisia ihmishahmoja.
Ihmisen kaipuu kauniiseen on ikuista. Käyttöesineetkin on kautta aikain pyritty tekemään myös kauniiksi. Tässä joukossa on saviesineitä kuuden vuosituhannen takaa. Anniina Wallius / Yle

Näyttelyssä on esineisiin myös lisänäkökulma.

– Olemme halunneet painottaa näiden olevan äärettömän kauniita ihan silmälle ja asettaa ne näytteille niin, että niistä voi nauttia muotoina ja materiaaleina ja pintoina. Monet niistä ovat todella tyylikkäitä design-tuotteita, sanoo Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila.