Säveltäjä Kalevi Aholta taas suorat sanat: Pohjolassa ollaan romuttamassa taiteen rahoitusta

Teräväsanainen Aho tapansa mukaan puolusti kulttuuria valtakunnallisten orkesteripäivien avajaispuheessaan.

orkesterit
Kalevi Aho
Jyrki Lyytikkä/Yle

Viime vuonna säveltäjä Kalevi Aho herätti kiivassanaisen julkisen keskustelun vertailemalla hallituksen rahankäyttöä ja kulttuurin tukisummia Turun valtakunnallisten orkesteripäivien avajaispuheessa (siirryt toiseen palveluun).

Perjantaina hän jatkoi siitä, mihin vuosi sitten jäi. Suomen Sinfoniaorkesterit -yhdistyksen puheenjohtaja Aho avasi orkesteripäivät tällä kertaa Mikkelissä. Puhe on julkaistu kokonaisuudessaan täällä (siirryt toiseen palveluun).

Kyytiä Aholta saavat muiden muassa Hollanti, Tanska ja Suomi. Hollantia säveltäjä kutsuu kulttuurinvastaisen kehityksen tiennäyttäjäksi Keski-Euroopassa. Maan konservatiivihallitus supisti kulttuuribudjettia 25 prosentilla 2010-luvun alussa. Kulttuuriministerin pyrkimys oli sulkea radion musiikkitalo henkilökuntineen ja lakkauttaa radion sinfoniaorkesteri.

– Massiivisen protestivyöryn jälkeen lopulta vain Hollannin radion kamariorkesteri lakkautettiin vuonna 2014, Aho toteaa.

Tanskassa viritellään samansuuntaisia toimia, kirjoittaa muun muassa tanskalainen Jyllands-Posten (siirryt toiseen palveluun). Kulttuuriministeri Mette Bockin tavoitteena on lakkauttaa Tanskan radio-orkesteri tai ainakin siirtää se Kuninkaallisen oopperan hallintaan. Käytännössä se tarkoittaisi työpaikkojen katoamista jommastakummasta orkesterista.

Suomessa sen sijaan kokoomusnuoret toivovat radio- ja televisiotoiminnan yksityistämistä. Se tarkoittaisi Ahon mukaan hyvästejä muun muassa Radion sinfoniaorkesterille.

Tämä kaikki on säveltäjän mukaan seurausta siitä, että Pohjoismaissa on alettu kyseenalaistaa julkisten varojen ohjaamista orkestereille, teattereille ja museoille. Aho muistuttaa, että pohjoismaita on pidetty orkesterielämän esikuvamaina.

– Kukoistuksen tärkeänä tekijänä on ollut Pohjolassa riittävä julkinen tuki. Se on mahdollistanut tämän taidemuodon olemassaolon.

Totuudellako muka vaihtoehtoja?

Yhdysvalloissa asiat ovat Ahon mukaan vielä huonommin.

– Kellyanne Conway (Trumpin neuvonantaja) keksi käsitteen "vaihtoehtoinen totuus", ikään kuin totuudella voisi muka olla vaihtoehtoja. Maa näyttääkin olevan luisumassa kohti 1950-luvun alun vainoharhaista henkistä ilmapiiriä, jolloin muun muassa Charlie Chaplin karkotettiin Yhdysvalloista ”epäamerikkalaisuutensa” takia, Aho huomauttaa.

Säveltäjä kyseenalaistaa monien muidenkin maiden, kuten Venäjän, Kiinan ja Turkin, totuuskäsityksen.

– Herää kysymys, ovatko demokratian saavutukset sittenkin vain pelkkä pieni väliepisodi ihmiskunnan kehityksessä. Olemmeko taantumassa kohti tilannetta, jossa luulot, huhut ja asenteet korvaavat todellisuuden myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa?

Ahon mukaan kulttuurin arvo ja merkitys yhteiskunnassa kirkastuisi, kunhan ihmiset uskoisivat totuuteen. Hän viittaa muun muassa Boinkum Benson Konlaanin tutkimukseen, joka julkaistiin Ruotsissa 2000-luvun alussa.

– Hän vastaansanomattomasti todisti, että kulttuuria ja terveydenhoitoa ei pitäisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa asettaa vastakkain. Nimittäin ne ihmiset, jotka harrastavat kulttuuria, elävät pitempään ja terveempinä kuin kulttuuria harrastamattomat, ja kulttuurin harrastamisen aloittaminen myöhäisessä iässäkin parantaa suoraan hyvinvointia.

Kalevi Aho
Jyrki Lyytikkä/Yle

Kulttuurilaitosten lakkauttamisen sijaan kuntien kannattaisi saada asukkaat kulttuuriharrastusten pariin, Aho jatkaa.

– Tämä tulisi lopulta paljon halvemmaksi kuin se, että ihmiset päästetään sairastumaan ja dementoitumaan ja heitä hoidetaan hoitokodeissa.

Aho muistuttaa, että todistetusti jokainen kulttuurinin sijoitettu euro maksaa itsensä suoraan tai epäsuorasti moninkertaisesti takaisin.

– Silti kun kunnat tekevät säästöpäätöksiä, kulttuurimenot ovat yleensä ensimmäisinä leikkauslistalla. Miksi? Siksi, että kulttuurin sijoittamisen moninaista hyötyä ei millään haluta uskoa, vaikka tutkimukset mitä osoittaisivat.

Jokaiselle virolaislapselle oma soitin

Aho ei myöskään ymmärrä päätöksiä, jotka koskevat kouluopetusta. Taideaineiden opetusta vähennetään sen sijaan, että sitä lisättäisiin, kuten säveltäjän mielestä pitäisi.

– Useat tutkimukset ovat yhtäpitävästi osoittaneet soiton harrastamisen positiivisen merkityksen lapsen henkiselle kehitykselle.

Virossa musiikin merkitys on Ahon mukaan ymmärretty.

– Ensi vuonna myös Viron valtio tulee sadan vuoden ikään, ja yhtenä satavuotisprojektinaan Viro on päättänyt sijoittaa 1,3 miljoonaa euroa siihen, että jokaiselle virolaislapselle hankittaisiin oma soitin.

Paradoksaalisena Aho pitää sitä, että elintason nousu näyttää johtavan hyvinvointia tuottavien toimintojen kuten kulttuurin, koulutuksen ja tutkimuksen leikkauksiin.

– Mitä hyötyä on vauraudesta, jos sillä ei haluta rahoittaa todellista henkistä hyvinvointia ja viihtyvyyttä, vaan talouden kuvitellaan olevan olemassa pelkästään taloutta varten, Aho kysyy.