Heikki Hiilamon kolumni: Propaganda toimii taas

Onnistunut propaganda nojaa tunteeseen ja suuriin joukkoihin. Sitä voi käyttää minkä tahansa asian ajamiseen, eikä faktoilla ole väliä, muistuttaa Heikki Hiilamo.

kolumnit
Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo.Henrietta Hassinen / Yle

Hämmästelen monen muun kanssa Donald Trumpia.

En ymmärrä, miten Trumpin kaltainen henkilö on voinut nousta demokraattisesti maailman vaikutusvaltaisimpaan asemaan.

Miksi Trump näyttää säilyttävän kannatuksensa, vaikka osoittaa täydellistä tietämättömyyttä asioista, jää kiinni valheista ja diskriminoi tiedotusvälineitä. Onko kyse aidosta typeryydestä vai ovelasta propagandasta?

Luulen, että kyse on jälkimmäisestä. Trumpin esiintyminen on manipulointia ja sisältää silkkoja valheita. Kuten tiedetään, propagandan avulla valheista voidaan tehdä totuuksia, kun niitä toistetaan riittävän usein ja sinnikkäästi.

Joillain valheilla – kuten ilmastonmuutoksen kieltämisellä – on valmiiksi kaikupohjaa Yhdysvalloissa. Trumpin esiintymisen seuraukset pelottavat. Miten on mahdollista, että valheiden viljeleminen ja propaganda voivat jatkua?

Norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisen romaanisarjan massiivinen viimeinen osa sisältää nelisataasivuisen esseen, joka perustuu toiseen samannimiseen kirjaan eli Adolf Hitlerin teokseen Taisteluni.

En voisi kuvitella jaksavani kahlata läpi Hitlerin sekavaa teosta, vaikka se syventäisikin historiallista viisauttani. Knausgård onkin tehnyt erinomaisen palveluksen lukemalla erittäin huolellisesti Hitlerin kirjan ja pohtimalla sen valossa, miten Hitler onnistui nousemaan valtaan ja tekemään kaikkien aikojen pahimpia hirmutekoja.

Ensin tarpeellinen täsmennys. En leimaa Trumpia fasistiksi enkä väitä, että Trump nyt olisi yhtä vaarallinen kuin Hitler 1930-luvulla. Molempien poliitikkojen tavassa kommunikoida on kuitenkin yhteisiä piirteitä.

Trump käyttää sosiaalista mediaa, joka on aivan uudella tavalla tehnyt mahdolliseksi omien kannattajien tavoittamisen ohi perinteisen median

Knausgård muistuttaa, että Hitlerin mukaan keskeinen kysymys propagandan onnistumisessa oli se, miten poliittinen sanoma kohdennetaan. Hitler kirjoittaa kirjassaan:

”Toinen kysymys, jolla oli suorastaan ratkaiseva merkitys, oli tämä: kenen puoleen propagandan on käännyttävä? Tieteellisesti sivistyneen älymystön vai vähemmän sivistystä saaneiden suurten joukkojen puoleen? Sen on aina ja ikuisesti kohdistuttava ainoastaan suuriin joukkoihin![…]

Propagandan tehtävänä ei ole yksilöiden mielipiteiden tieteellinen muokkaus, vaan sen on kiinnitettävä suurten joukkojen huomio erinäisiin tosiseikkoihin, ilmiöihin, tapahtumiin, välttämättömyyksiin jne., joiden merkityksen on vasta sen ansiosta jouduttava joukkojen näköpiiriin. […] Sen vaikutuksen täytyy myöskin aina olla enemmän kohdistuneena tunteeseen ja ainoastaan varsin ehdollisesti ns. ymmärrykseen.” (suom. Lauri Hirvensalo 1942).

Siinä missä Hitler käytti suuria puhetilaisuuksia Trump käyttää sosiaalista mediaa, joka on aivan uudella tavalla tehnyt mahdolliseksi omien kannattajien tavoittamisen ohi perinteisen median. Trump pitää twiittamalla yhteyttä suoraan ”suuriin joukkoihin”. Trump ja hänen tukijoukkonsa ovat huomanneet, ettei päättäjän tarvitse enää ”alistua” median tentattavaksi.

Poliitikko voi tehdä pilkkaa mediasta ja muuttaa tiedotustilaisuudet karnevaaleiksi. Kun faktat menettävät merkityksensä, journalistit muuttuvat vallan vahtikoirista vallanpitäjille harmittomiksi pikku rakeiksi. Propaganda on voittanut.

Voisiko Trumpin menestyksessä olla kysymys ei henkilöstä vaan siitä, että julkisuuden ja poliitikkojen välinen suhde on muuttunut radikaalisti sellaisella tavalla, jota emme vielä kykene täysin ymmärtämään?

Ehkä Trump on vain ensimmäinen, joka on havainnut sosiaalisen median voiman propagandan välineenä.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.