Sata inttipäivää minuuttiaikatauluja – Kipinävahdissa valvotut yöt saavat kaipaamaan kotisänkyä

Varusmiespalveluksessa kenttäruokailut ja telttayöpymiset tulevat tutuksi, vaikka niitä ei siviilielämässä harrastaisikaan.

asepalvelus
Varusmiehiä maastoharjoituksessa aamun sarastaessa.
Harjoituksissa majoitutaan sotilastelttoihin, joita lämmitetään kamiinalla.Tiia Korhonen / Yle

KajaaniToinen tuliasemapatteri on viettänyt yön telttamajoituksessa Kainuun prikaatin lähiharjoitusalueella. Päivä käynnistyy aamuvarhain aamiaisella.

– Pakista löytyy puuroa, jota on joka aamu. Sitten on mehua, teetä ja välipalapatukka. Se on täällä maastossa perusaamiainen. Kotona yleensä syö aamutohinassa jotain leipää, mutta sisällä lämpimässä, aliupseerioppilas Lauri Karhula naurahtaa.

Kuopiolainen Karhula astui palvelukseen vuoden kylmimpään aikaan tammikuun alussa. Sotilasteltassa yöpyminen on tullut tutuksi, sillä maastoharjoitusten tahti kiihtyy koko ajan.

– Jos kamina on lämpimänä, niin siellä on ihan mukava olla. Makuupussissa tulee sen verran lämmin, ettei hirveästi tarvitse vaatteitakaan olla. Tietenkin jonkun pitää pitää aina kipinää, joten pitkiä unia ei tule nukuttua, mutta kyllä siellä selviää, Karhula kertoo.

Aliupseerioppilas Ella Savinainen maastoharjoituksessa telttojen edessä.
Aliupseerioppilas Ella Savinainen sanoo, että hän saa vapaaehtoisesta asepalveluksesta hienon kokemuksen, johtamistaitoja ja paljon uusia kavereita.Tiia Korhonen / Yle

Unta tulee pari tuntia, jos sitäkään. Unen määrä riippuu siitä, onko yöllä tehtävää.

– Vähän kylmemmällä ilmalla sitä vain toivoo, että pääsisi jonnekin lämpimään, mutta kyllä tämä on ihan mukavaa, kuopiolainen aliupseerioppilas Ella Savinainen jatkaa.

Minuuttiakaan ei kannata myöhästyä

Kasarmilla varusmiehet nukkuvat tuvissa, joissa on yleensä 8–12 henkilöä. Karhulan mukaan tuvissa on hieman enemmän tilaa ja punkat ovat telttamajoitusta pehmeämmät, mutta siviilissä puitteet ovat inttiin verrattuna luksusta.

– Siellä on kaikkein paras nukkua, mutta sitä ei kannata täällä ajatella.

Sotilaita ruokailemassa talvisessa mäntymetsässä.
Niko Mannonen / Yle

Karhulalla ja Savinaisella on takanaan lähes sata aamua, eli yksi kolmasosa palvelusajasta. Karhulan mukaan armeijan minuuttiaikatauluihin oppi jo ensimmäisten kahden viikon aikana.

– Yleensä valmistautumiseen on aikaa kymmenen minuuttia. Laitetaan nopeasti kamat päälle, mennään ulos ja jäkitetään minuutti liikkumatta. Siinä se sitten onkin. Jos olemme myöhässä, niin sitten tulee huutoa, joten myöhässä ei kannata olla, Karhula kertoo hymyillen.

Jonkun pitää pitää aina kipinää, joten pitkiä unia ei tule nukuttua.

Lauri Karhula

Savinainen myöntää, että kotioloja tiukempi kuri ja minuuttiaikataulut tulivat hieman yllätyksenä, mutta ne kuuluvat armeijassa asiaan.

– Näin täytyy ehdottomasti olla, koska muuten emme olisi ikinä ajoissa paikalla. Olen sopeutunut tosi hyvin. Olen tutustunut ryhmän jäseniin ja saanut paljon uusia kavereita, joten täällä on melkeinpä kuin kotonaan.

Vapaa-aika kuluu salilla – kuten siviilissäkin

Aliupseerioppilas Lauri Karhula pitää mieluisimpina tehtävinään tällä hetkellä tulenjohtohommia eli maalinmäärittämistä ja tulikomentojen lähettämistä. Sen sijaan leirielämä on vaatinut hieman opettelua, sillä sitä hän ei ole juurikaan harrastanut siviilissä.

– Juuri se, että leireillä ei tule yleensä niin paljon nukuttua, joten seuraavana päivänä saattaa olla vähän ärtynyt ryhmäläisille. Kaikki muutkin ovat nukkuneet vähän, joten se pitää vain kestää, Karhula kertoo.

Varusmiehet tuvassa
Vapaa-aikaa voi viettää kasarmilla monella tapaa.Jyrki Lyytikkä / Yle

Muut kuin palvelukseen tai lepoaikaan kuuluvat ajat ovat vapaa-aikaa. Aliupseerioppilaat Ella Savinainen ja Karhula viettävät vapaa-aikaa kasarmilla hyvin usein samalla tavalla kuin siviilissäkin.

– Käyn inttikavereiden kanssa kuntosalilla tai uimassa. Meillä on tosi hyvät saunatilat ja iltapalamahdollisuus, joten siinä se vapaa-aika yleensä aina kuluu. Kuntosali kuuluu tosi läheisesti omaan elämään, joten melkeinpä joka päivä siellä tulisi käytyä myös kotona, Savinainen kertoo.

Olen tutustunut ryhmäjäseniin ja saanut paljon uusia kavereita, joten täällä on melkeinpä kuin kotonaan.

Ella Savinainen

Karhula käy pari kertaa viikossa kuntosalilla ja lenkillä. Hiihtämisestäkään hän ei ole saanut tarpeekseen, vaikka maastossa vietetään paljon aikaa.

– Silloin on kiva hiihtää, kun on aurinkoista, mutta jos on pimeää ja sateista, niin se on ihan eri juttu. Tietenkin sotilaskoti on jokapäiväinen hemmotteluhetki, siellä käydään syömässä aina yhdet munkit. En ole parempia munkkeja maistanut Kuopiossa ainakaan.

Aliupseerioppilas Lauri Karhu maastoharjoituksessa telttojen edessä.
Aliupseerioppilas Lauri Karhula pitää mieluisimpina tehtävinään tällä hetkellä tulenjohtohommia eli maalinmäärittämistä ja tulikomentojen lähettämistä. Tiia Korhonen / Yle

Lyhyet yöunet taitavat painaa Karhulaa, kun hän miettii, mitä kaipaisi kasarmille siviilielämästä.

– Ehkä nyt mieleen tulee yön jälkeen oma pehmeä sänky, mutta sitä on hieman vaikeampi saada tänne. Tietenkin kotona saa olla hieman itsenäisempi ja tehdä mitä haluaa, mutta täällä pitää totella muiden käskyjä. Sellaista se on ja siihen on kuitenkin nyt totuttu, joten näillä mennään.

Savinainen sanoo, että ettei hän juurikaan mieti kotiasioita intissä, vaan keskittyy asepalveluksen suorittamiseen.

– Täällä yrittää elää päivän kerrallaan, jotta selviää kaikista hetkistä. Aina lomille päästessä jätän inttiasiat taakse ja keskityn siviilielämään, mutta täällä keskitytään vain inttiasioihin.

– Kyllä täällä tämän vuoden voi viettää, mutta sitten on mukava palata kotiin, Savinainen lisää.