Turussa asuva afgaani pitää viranomaisten käsitystä Afganistanin turvallisuustilanteesta vääränä – "Siellä tapahtuu kauheuksia joka ikinen päivä"

Suomi pakkopalauttaa Afganistaniin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Helsingissä on palautuksia vastaan osoitettu mieltä jo kaksi päivää.

turvapaikkahakemuksen hylkääminen
Mielenosoitus turvapaikanhakijoiden palautusta vastaan Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Mielenosoitus turvapaikanhakijoiden palautusta vastaan Helsinki-Vantaan lentokentällä 3. huhtikuuta.Seppo Samuli / Lehtikuva

Turussa asuva Lailuma Hazrat ihmettelee Suomen viranomaisten päästöstä pakkopalauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita takaisin Afganistaniin.

Suomen mukaan Afganistan on turvallinen maa, jonne voidaan palauttaa turvapaikanhakijoita. Viimeksi maanantaina lähti palautuslento Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin.

– Minä olen järkyttynyt ja sokissa. Miten voidaan tehdä päätös, että Afganistan on turvallinen maa, nainen pyörittelee päätään.

Joka päivä tapahtuu kauheuksia

Lailuma Hazrat on yhteydessä melkein päivittäin Afganistanissa asuviin sukulaisiinsa. Saamiensa tietojen perusteella hän uskaltaa sanoa, että suomalaiset viranomaiset ovat väärässä.

– Afganistan ei ole missään tapauksessa turvallinen maa. Siellä tapahtuu kaikkialla joka ikinen päivä itsemurhaiskuja ja muita kauheuksia.

Nainen käytävällä (Lailuma Hazrat)
Lailuma Hazrat työskentelee Turussa kotouttamisohjaajana.Yrjö Hjelt / Yle

Lailuma Hazrat pelkää Afganistaniin palautettavien puolesta. Hänellä itsellä on omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä maassa on tapahtunut ja tapahtuu. Hänen sisarensa ja isänsä surmattiin.

Minä kaipaan ja haluaisin mennä Afganistaniin, mutta en voi koska siellä ei ole turvallista.

Lailuma Hazrat

– Sisar oli vain 24-vuotias, ja hänet surmattiin, koska hän oli nainen ja opetti piirtämistä.

Kaipuu kotimaahan elää edelleen

Lailuma Hazrat pakeni itse Afganistanista Intiaan vuonna 1992. Intiassa vierähti pakolaisleireillä lähes kymmenen vuotta. Suomeen hän pääsi kiintiöpakolaisena miehensä ja kahden pikkulapsen kanssa huhtikuussa vuonna 2001.

– Siitä lähtien olemme asuneet koko ajan Turussa, Hazrat kertoo.

Turussa hän työskentelee tällä hetkellä kaupungin palveluksessa kotouttamisohjaajana. Nainen haluaisi mennä käymään kotimaassaan, mutta ei uskalla.

– Minä kaipaan ja haluaisin mennä Afganistaniin, mutta en voi koska siellä ei ole turvallista. Ei minulle eikä lapsilleni.