Voiko valon tai varjon kuulla? Synesteetikko Kaija Saariaho voi

Saariahon musiikkia kuvaillaan usein värikkääksi. Hän kyllä kuulee musiikissa värejä, valoa ja varjoja, mutta hän ei yritä säveltää niitä. Ne tulevat luonnostaan.

Kaija Saariaho
Kaija Saariaho. Only the Sound Remains
Kaija SaariahoAntti Haanpää / Yle

Kuvittele musiikkia.

Onko valitsemasi kappale sävyltään tumma tai vaalea? Minkä värinen se on? Kysymyksiin saattaa olla vaikeaa vastata, vaikka muusikot etsivät soittimistaan erilaisia sävyjä: tummaa, läpikuultavaa, täyteläistä, kirkasta. Metallibändi hakee vahvistimesta soundia, jonka avulla syntyy mahdollisimman muhkea tai paksu kitaravalli.

Äänen sävyt vaikuttavat siihen, miltä musiikki kuulostaa, mutta joillekin ne vaikuttavat muuallakin kuin kuuloaistissa.

Kaija Saariaholle sävyt ovat musiikillista äidinkieltä. Hänen mielessään esimerkiksi soittotapa vaikuttaa valon määrään musiikissa. Tietynlainen ääni hohkaa kirkkaana silmillä, toisella tapaa tai eri soittimella soitettu on tummien varjojen peitossa. Tietyistä harmonioista syntyy väriassosiaatioita. Saariaho on synesteetikko kuten säveltäjäkollegat Franz Liszt, Jean Sibelius ja Oliver Messiaen.

Läpimurto-oopperassaan L'Amour de loin (Kaukainen rakkaus, 2000) Saariaho pelasi kylmillä ja lämpimillä väreillä. Musiikkiin vaikuttivat mielikuvat oopperan tapahtumapaikoista.

– Siinä oli merenranta lähellä Toulousea ja toisaalta Libanonin Tripoli – väreiltään ja tunnelmiltaan kovin erilaisia paikkoja. Hahmotin ne sinisenä, vihreänä, viileänä kivenä, mausteisena, kukan tuoksuisena, keltaisena ja oranssina. Tällaiset ajatukset syöttivät sävellystyötäni ja orkestraatiotani, Saariaho erittelee.

Keskiviikkona Kansallisoopperassa Suomen ensi-iltansa saava Only the Sound Remains (2016) leikkii valoilla ja varjoilla, harmaan ja mustan sävyillä. Säveltäjä tosin tähdentää, ettei sävellysprosessia voi yksinkertaistaa tiettyjen värien kuvaamiseksi äänillä.

– Tietysti olen ajatellut valon ja varjon välimaastoa instrumentaalikirjoituksessani, mutta en ole siihen erityisesti keskittynyt.

Only the Sound Remains.
Davone Tines ja Nora Kimball-Mentzos taistelevat henkimaailmaan kuuluvasta sulkaviitasta.Ruth Walz

Synestesia eli yhteisaistimus on ilmiönä tunnettu vuosisatoja, mutta tutkijat ovat vieläkin erimielisiä siitä, mistä se johtuu. Sitä on vaikea kuvailla sellaiselle, jolla sitä ei ole. Saariahokin vaikuttaa välillä kiusaantuneelta, kun aiheesta keskustellaan.

– Sehän on kauhean persoonallinen asia. Monella säveltäjällä on tällaisia assosiaatioita, mutta ne ovat joka kerta ihan erilaisia.

Synestesiaa tai ei, Saariahon musiikkia kuvaillaan usein värikkääksi. Riippuu kokijasta, onko kyse pelkästään kuuloaistista. Ainakaan tarkoitus ei ole aistia musiikkia samanvärisenä kuin Saariaho.

– En koskaan pyri ilmentämään musiikilla tiettyjä värejä, hän huomauttaa.

Värit, valot ja varjot ovat siellä, koska niin säveltäjä itse kokee musiikin. Synestesia on pysyvä ominaisuus, ei sirkustemppu.

Seuraavan sukupolven synesteetikko

Yhdysvaltalainen teatteri- ja oopperaohjaaja Peter Sellars on tehnyt vuosikymmenet yhteistyötä Saariahon kanssa ja ohjannut myös Only the Sound Remainsin. Synestesialla oli roolinsa, kun taiteilijat tapasivat ensimmäisiä kertoja.

Sellars ohjasi Oliver Messiaenin oopperan Franciscus Assisialainen Salzburgin musiikkijuhlille kesällä 1992. Saman vuoden huhtikuussa kuollut Messiaen ei ehtinyt nähdä Esa-Pekka Salosen johtamaa produktiota. Sen sijaan Saariaho oli tullut seuraamaan harjoituksia.

– Messiaen oli uskomaton säveltäjä, joka näki kaikki äänet väreinä. Äänet olivat hänelle näkyviä. Sitten Kaija saapui paikalle ja tajusin olevani tekemisissä seuraavan sukupolven synesteetikko-visionäärin kanssa, Sellars muistelee.

Peter Sellars. Only the Sound Remains.
Peter SellarsAntti Haanpää / Yle

Ohjaaja ihailee Saariahon tapaa luoda kaiken kattavaa taidetta. Saariaho on yksi maailman esitetyimmistä elävistä oopperasäveltäjistä.

– Hänen oopperansa ovat vangitsevia, koska musiikin lisäksi niissä vaikuttavat väri, valo, liike, runous. Ihminen on niissä läsnä, Sellars analysoi.

Musiikki saattaa näyttäytyä uudessa valossa, kun antaa sen vaikuttaa omalla tavallaan.

– Vieressäsi istuva henkilö voi kokea saman oopperan täysin eri tavalla. Rakastan sitä, ettei Saariahon musiikissa voi osoittaa sormella, mitä juuri tapahtui. Yksityiskohtien paljous vapauttaa tasolle, jossa kokemusta ei voi hallita.

Sellars ja Saariaho tietävät taiteilijoina, mitä haluavat. Yhteistyö sujuu, sillä molemmat osaavat antaa toisten visioille tilaa. Toisinaan Saariaho pyrkii vaikuttamaan siihen, miltä lavalla näyttää, jotta visuaalinen kokonaisuus tukisi musiikkia hänelle mieluisalla tavalla. Only the Sound Remainsissä näyttämö on useimmiten varjojen peittämä, mutta toisinaan se hohkaa purppurana, joskus punaisena tai vihreänä.

– Peterhän ei kauheasti ehdotuksia kaipaa, koska omassa päässä pyörii niin lujaa. Emme aina ole samaa mieltä, mutta hän on ohjaaja ja lavatyön ammattilainen, joten en järjestä mitään kohtauksia, Saariaho vakuuttaa.

Oikukas synestesia

Only the Sound Remains koostuu kahdesta vajaan tunnin mittaisesta tarinasta, joissa ihminen kohtaa henkiolennon.

Perusta on japanilaisissa nō-näytelmissä, mutta musiikki juontaa juurensa kuvataiteilija Mark Rothkon tummansävyisiin maalauksiin. Niistä inspiroituneena Saariaho sävelsi pienyhtyeelle kappaleen Sombre (2013) ja jatkoi ideoita nyt esitettävässä kamarioopperassaan.

Siinä roolihahmoille on sävelletty omat harmoniansa. Yksinkertaisin lavastein luodussa valojen ja varjojen maailmassa, jonka horisontissa siintää Fuji-vuori, soivat vain kontratenori, bassobaritoni ja nelihenkinen lauluyhtye. Soittimina ovat kantele, huilu, lyömäsoittimet ja jousikvartetti. Eija Kankaanrannan kanteleita Saariaho kutsuu oopperan sieluksi.

Anthony Roth Costanzo
Hengen roolissa laulaa kontratenori Anthony Roth Costanzo.Antti Haanpää / Yle

Suomen Säveltäjät ry:stä kerrotaan, että säveltäjien joukossa tiedetään olevan synesteetikkoja, mutta lukumääriä ei sen tarkemmin ole laskettu tai tutkittu. Yhteensä Suomessa on eri arvioiden mukaan noin 25 000 – 50 000 synesteetikkoa.

Ilmiön oikukkuudesta kertoo se, että Saariaho ei synestesiastaan huolimatta löydä sävelten muodostamista sävellajeista värejä, vaikka juuri siitä assosiaatiosta monet säveltäjät ja muusikot puhuvat. Esimerkiksi Jean Sibelius yhdisteli jo lapsena säveliä räsymaton raitojen väreihin ja keksi niistä tarinoita.

– Eikä mulla ole absoluuttinen korva, vaikka varmaan ihan hyvä korva onkin. Mun mielestäni sävellajeilla on erilaisia tunnelmia, Saariaho toteaa.

Eipä hänen musiikkinsa sävellajeihin perustukaan.

– Harmonioissani on ihan erilaiset lähtökohdat.

Hollannissa vuosi sitten kantaesitetty Only the Sound Remains Suomen Kansallisoopperassa 12.–29.4. Yhteensä viisi esitystä. Helsingin jälkeen ooppera esitetään Pariisissa, Madridissa, Torontossa ja New Yorkissa.

Bassobaritoni Davone Tines, Only the Sound Remains
Bassobaritoni Davone Tines lauloi myös oopperan maailman kantaesityksessä vuosi sitten.Antti Haanpää / Yle