Kun Suomi käännytti aseistakieltäytyjät ja huumasi ukrainalaisperheen – kaksi pakkopalautuskohua lähihistoriasta

Maihinsa palautetut turvapaikanhakijat ovat koetelleet suomalaisten oikeustajua aikaisemminkin. Sukella vuosien 1990 ja 2002 käännytysdraamoihin Ylen arkistoista kootuilla videoilla.

Kotimaa
Uutisvideot: Kun Suomi käännytti aseistakieltäytyjät - pakkopalautuskohu lähihistoriasta
Uutisvideot: Kun Suomi käännytti aseistakieltäytyjät - pakkopalautuskohu lähihistoriasta

Suomalaiset alkoivat viime viikolla kiistellä afganistanilaisten pakkopalautuksista. Osa suomalaisista pitää pakkopalautusten vastustamista oikeuden päätösten vähättelynä. Osa taas näkee ihmisten lähettämisen Afganistanin kaltaisiin maihin perustuslain vastaisena.

Pakkopalautuksia on kuitenkin tehty aiemminkin ja niistä on kohistu kauan ennen sosiaalista mediaa.

Aseistakieltäytyjät anoivat turvapaikkaa – Suomi palautti Neuvostoliittoon

16.9.1990 neuvostoliittolainen Oleg Kozlov kaappasi Riiasta Murmanskiin lentävän koneen ja käski kapteenia laskeutumaan Tukholmaan. Kone laskeutuikin yllättäen Helsinkiin, mikä lopulta koitui neuvostoliittolaisen kohtaloksi.

Viisi päivää Kozlovin jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentälle laskeutui uusi lentokone. Sen oli kaapannut neuvostoliittolainen Mihail Varfolomejev. Myös hän yritti alun perin ohjata koneen Tukholmaan.

Molemmat konekaapparit hakivat Suomesta turvapaikkaa, sillä heitä vainottiin Neuvostoliitossa.

Vainon syy oli aseistakieltäytyminen. Tuohon aikaan Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa. Aseistakieltäytyjät leimattiin Neuvostoliitossa mielisairaiksi, ja tällaisilta ”invalideilta” riistettiin edellytykset normaaliin elämään. Avioliitto, työnteko, ja opiskelu oli heiltä kielletty, samoin maasta poistuminen.

Suomalaispäättäjät joutuivat hankalaan poliittiseen pakkorakoon. Toisaalta Suomi oli jo vuonna 1974 sopinut (siirryt toiseen palveluun) Neuvostoliiton kanssa, että Kozlovin ja Varfolomejevin kaltaiset konekaapparit palautettaisiin viivyttelemättä. Lisäksi he olivat syyllistyneet koneiden kaappauksen myötä vakaviin rikoksiin.

Toisaalta oli selvää, että henkilöt pakenivat vainoa. Suomi oli juuri ennen lentokoneiden laskeutumista ratifioinut Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (siirryt toiseen palveluun). Sopimus kielsi vainon, kidutuksen ja muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun, ja sen tulkittiin kieltävän myös ihmisten palautuksen maihin, missä heitä tällainen kohtalo odotti. Neuvostoliiton vaatimuksiin taipuminen näyttäytyi siltä, että suomettunut Suomi makasi taas rähmällään itänaapurinsa edessä.

Neuvostoliittolaisille ei myönnetty turvapaikkaa.

Yhtymäkohtia nykypäivään on runsaasti. Kozlovin palautuksen oikeudenmukaisuutta perusteltiin kielteisellä turvapaikkapäätöksellä, minkä korkein oikeus vahvisti (siirryt toiseen palveluun). Tuomioistuimen antaman selkänojan myötä sisäministeri Jarmo Rantanen (sd.) ja oikeusministeri Tarja Halonen (sd.) katsoivat, ettei Kozlovilla ollut Neuvostoliitossa vainon vaaraa. Saatuaan päätöksensä Kozlov viilteli itseään, kuten vastaanottokeskuksissa tänä päivänä istuvat irakilaiset ovat tehneet. Varfolomejev sai kielteisen päätöksensä kuukausi Kozlovin jälkeen.

Kozlov tuomittiin Neuvostoliitossa viideksi vuodeksi voimistetun kurin työleirille. Varfolomejev sai neljän vuoden ehdollisen tuomion. Kozlovin oli määrä kärsiä rangaistustaan jossakin Latvian sosialistisen neuvostotasavallan viidestä työleiristä. Latvia kuitenkin itsenäistyi pian Kozlovin tuomion alettua, ja hän vapautui vankeudestaan.

Kaapparien jälkeen Suomeen tuli useita Neuvostoliiton vainoa pakenevia turvapaikanhakijoita. Ensimmäiset tapaukset kuitenkin osoittivat askelmerkit. Kaikki palautettiin Neuvostoliittoon.

Suomi huumasi pakkopalautettavan ukrainalaisperheen

Ukrainalainen Shimanskyin perhe haki Suomesta turvapaikkaa vuonna 2001. Turvapaikkaa ei annettu. Perhe teki valituksen, joka hylättiin.

Perheen maastapoistoa yritettiin ensimmäisen kerran elokuussa 2002, mutta se ei onnistunut perheen voimakkaan vastustuksen vuoksi. Lokakuussa poliisi yritti uudestaan, tällä kertaa astetta voimakkaammin keinoin.

Shimanskyin koko perhe eli isä, äiti, sekä 11- ja 12-vuotiaat lapset huumattiin rauhoittavilla aineilla. Lääkeaineet pisti suoneen poliisin apuna työskennellyt sairaanhoitaja. Perheen omien sanojen mukaan heille ei kysyttäessäkään kerrottu, mitä lääkkeitä heille annettiin. Lääkkeillä rauhoitettu perhe haettiin Vöyrin Oravaisten vastaanottokeskuksesta säilöön Helsingin Katajanokkaan, ja sen jälkeen Kiovan lentokoneeseen.

Asia pysyi pimennossa, kunnes Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea vieraili Suomessa syyskuussa 2003. Turvapaikanhakijoiden rauhoittamisesta vihjaisi Katajanokan säilytysyksikön silloinen johtaja. Komitea moitti Suomea myöhemmin laatimassaan raportissa (siirryt toiseen palveluun).

Asiasta nousi kohu. Tutustu 15 vuoden takaisiin tapahtumiin ja katso Ylen arkistoista koottu video.

Komisario Jaakko Heinilä kommentoi ukrainalaisperheen huumaamisesta noussutta kohua A-talkissa 2003. Haastattelijana Riikka Uosukainen.
Ukrainalaisten pakkopalautuskohu oli loppuvuoden 2003 isoja uutisia. 29.10.2003 Ylen toimittaja Riikka Uosukaisen tentattavaksi istui Helsingin ulkomaalaispoliisin tutkintayksikön johtaja Jaakko Heinilä.

Eduskunnassa vaadittiin selvitystä, jonka sisäministeriö teki. Ilmeni, että ukrainalaiset eivät olleet yksittäistapaus. Ajan uutisoinnin mukaan Suomesta poistettuja ulkomaalaisia oli rauhoitettu lääkkeillä myös aiempina vuosina.

Poliisi antoi selvityksen Shimanskyin perheen kohtelusta. Poliisi myönsi huumanneensa perheen maastapoiston yhteydessä. Poliisi perusteli rauhoittavien käyttöä perheen itsetuhoisella käytöksellä.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi pistokset antaneelle sairaanhoitajalle kirjallisen varoituksen. Sairaanhoitaja valitti varoituksestaan, mutta se jäi voimaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, joka annettiin 2005.

Nykyisin poliisihallituksen ohjeistus kieltää maasta poistettavien huumaamisen pakkopalautuksen helpottamiseksi.

Lähteet: Markku Fredman, asianajaja. Ylen uutis arkisto. Yle Uutisten toimittaja Ari Mölsä. Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean raportti 2003. Eduskunnassa käyty keskustelu vuodelta 2003.