70-luvulla joka bussifirmalla oli omat liput – Näin kunnallispoliitikot ovat parantaneet elämääsi

Miltä pääkaupunki näyttäisi ilman metroa, bussikaistoja tai Oopperataloa? Menneiden vuosien päätökset näkyvät edelleen kaupunkilaisten arjessa.

Kuntavaalit 2017
kaupunkikuva Helsingistä
Antti Kolppo / Yle

Kuntapolitiikka voi joillekin kuulostaa paperinmakuiselta tai etäiseltä asialta. Äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa on ollut kautta aikojen matalampi kuin eduskuntavaaleissa.

Valtuustosaleissa tehdään kuitenkin ratkaisuja, jotka näkyvät elämässämme joka päivä.

Keräsimme alle menneiden vuosikymmenien päätöksiä, jotka näkyvät pääkaupungin katukuvassa ja helsinkiläisten arjessa.

1. Julkinen liikenne: metro, bussikaistat ja seutulippu

Metro Vuosaaren metroasemalla Helsingissä.
Tiina Jutila / Yle

Konsultit suosittelivat 1960-luvulla Helsinkiä panostamaan enemmän yksityisautoiluun. Kaupunginhallitus piti kuitenkin päänsä ja Helsingin liikennejärjestelmää lähdettiin kehittämään joukkoliikenne etunenässä.

Kaupunginhallitus korosti niin sanottua raideliikenteen perusverkostoa, joka toi ensimmäistä kertaa yhteen lähijunat, raitiovaunut, metron ja bussiliikenteen. Tehdessään paljon kiistellyn päätöksen metron rakentamisesta 1970-luvun vaihteessa päättäjät määrittelivät suunnan koko Helsingin liikennejärjestelmälle.

Bussiliikenteessä puolestaan toimi useita bussifirmoja, joilla oli käytössään omat liput ja hinnat. Kaupungin liikelaitos pyrki yhtenäistämään sekavaa lippupolitiikkaa ja hillitsemään lippujen hintoja. Vuosien neuvotteluiden ja poliittisen ohjauksen jälkeen syntyi lopulta myös kaupunkien yhteinen seutulippujärjestelmä.

Vielä 1970-luvulla linja-autot myös kulkivat muun liikenteen joukossa ja matka kantakaupungin toiselta laidalta toiselle ruuhka-aikaan saattoi kestää pienen ikuisuuden. Päätös bussikaistojen lisäämisestä keskustan teille nopeutti työmatkaliikennettä huomattavasti.

Joukkoliikenne kehittyy edelleen ja uudella kaupunginvaltuustolla on edessä muun muassa Raide-Jokerin toteuttaminen.

2. Keskustan isot maamerkit: Kamppi, Oopperatalo ja Musiikkitalo

Kamppi
Antti Kolppo / Yle

Monien keskustan näkyvien rakennuksien taakse piiloutuu vuosien uurastus ja poliittinen mittelö.

Esimerkiksi Helsingin vanhan linja-autoaseman paikasta väännettiin kättä yli 30 vuotta. Lopulta asema päätettiin siirtää maan alle keväällä 2002 ja päälle rakennettiin nykyinen Kampin kauppakeskus.

Samana vuonna Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi useita vuosia kestäneiden keskusteluiden jälkeen kaavamuutoksen, joka mahdollisti Musiikkitalon rakentamisen Töölönlahden tontille. Jean Sibeliuksen Finlandia raikui Musiikkitalossa ensimmäisen kerran avajaiskonsertissa 2011.

Myös Töölönlahden rannalla komeilevasta Oopperatalosta tehtiin päätös jo 70-luvulla, mutta sen toteutus kesti yli 20 vuotta. Rakennus vihittiin lopulta käyttöön vuonna 1993.

Yksityisautoilun lisääntyessä ahtaassa keskustassa on käyty jo pitkään taistelua tilasta. Ovatko ruuhkamaksut tulevaisuuden suunta tai pitäisikö kävelykeskustaa laajentaa? Tämäkin on valtuuston käsissä.

3. Jätkäsaari ja Kalasatama

Jätkäsaari
Antti Kolppo / Yle

Krooninen asuntopula on vaivannut Helsinkiä 1970-luvulta saakka ja tilaa asunnoille haetaan edelleen kiihkeästi.

Vuonna 2008 Helsingin tavarasatamat päätettiin siirtää Vuosaareen, jolloin vapautui uusia alueita asuntorakentamiselle. Länsisatamaan syntyi Jätkäsaaren asuinalue ja Sörnäisten sataman tilalle alettiin rakentaa Kalasataman asuinaluetta.

Vuosaaren sataman käyttöönotto muokkasi myös pääkaupunkiseudun liikennetilannetta, kun noin 4 000 rekan päivittäinen ralli siirtyi keskustasta Kehä III:lle.

Päätöksiä uusista asuinalueista tekee jatkossakin kaupunginvaltuusto. Miten turvataan kohtuuhintainen asuntotuotanto väkimäärän kasvaessa ja mistä löytyy tilaa uusille asuntoalueille?

4. Kaupunkipyöräily

Baana
Yle

Yksi paljon kiitosta saanut päätös on rautatieasemalta satamaan kulkeneen vanha ratakuilun muuttaminen kevyenliikenteen väyläksi.

Vanhan satamaradan alkuosa oli jäänyt käyttämättömäksi kuiluksi keskelle Helsingin keskustaa, kunnes se sai viisi vuotta sitten uuden elämän Baanana.

Baana nousi heti kaupunkilaisten suosioon ja pyöräilijöitä riitti ruuhkaksi asti. Baana myös aloitti pyöräilykulttuurin uudistamisen Helsingissä, jossa katusuunnittelua oli tehty pitkälti autojen ehdoilla.

Vuosia suunnittelun alla ollutta kaupunkipyöräjärjestelmää kokeiltiin jo vuonna 2000, mutta vasta viime kesänä järjestelmä saatiin kunnolla käyttöön.

Vieläkö pyöräilymahdollisuuksia pitäisi kehittää vai onko aika panostaa muihin liikkumismuotoihin? Valtuusto päättää.