Aikaa vain muutama minuutti, mitä otat mukaasi kotoasi? Neljä tarinaa Mosulista

Moni mosulilainen on joutunut tekemään nopeita päätöksiä paetessaan kotoaan, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen.

Mosul
Iloisia lapsia telttaleirissä.

Khazer M1 -pakolaisleiri Pohjois-Irakissa, kurdialueen pääkaupungin Erbilin ja Mosulin välissä, on kuin pieni kaupunki. Täältä löytyy terveysasema, koulu ja vaatimattomia kauppoja. Telttaleirissä asuu yli 40 000 ihmistä, jotka ovat paenneet Mosulista.

Kartta
Yle Uutisgrafiikka

Olen työmatkalla Irakissa ja kun jututan paikallisia asukkaita, aika moni kertoo ottaneensa mukaansa vain henkilöpaperit ja päällään olevat vaatteet, koska kiire paeta oli niin kova. Mutta poikkeuksiakin löytyy.

Erityisesti Mosulin itälaidalta tulleet ihmiset ovat voineet tuoda tavaroita omilla autoillaan. Kurkistamme neljään telttaan.

Mies ja kehto
Arif HassanJussi Koivunoro / YLE

Arif Hassan

Valtion virkailija Arif Hassan pakeni perheensä kanssa Ghojalista Mosulin itälaidalta, kun taistelut kiihtyivät alueella viime syksynä. Autoon saatiin ahdettua vaatteita ja muutama pieni huonekalukin.

– Tässä kehdossa kaikki meidän lapsemme ovat nukkuneet pieninä. Nyt sitä käyttää perheen pienin, vuoden vanha Mahmoud, Arif Hasan kertoo.

Käsin tehty puinen kehto on ostettu lähellä Mosulia sijaitsevasta kylästä, ja tuntui luontevalta ottaa se mukaan. Kotiin jäi paljon tavaraa, mutta perhe miettii nyt paluuta, koska Ghojalissa olot näyttävät rauhoittuneen, Irakin armeijan vallattua alueen takaisin.

Nainen pitää henkilötodistusta ja valokuvia.
Fardous Azad sai mukaansa henkilöpaperit ja nipun valokuvia.Jussi Koivunoro / YLE

Fardous Azad

Fardous Azad lähti pakoon Gubban alueelta Pohjois-Mosulista, kun Irakin joukot lähestyivät, ja alueen asukkaat pystyivät pääsemään rintamalinjan yli.

– Nappasin henkilöpaperini ja sitten muistin tämän valokuva-albumin. Muuta emme ehtineet ottaa kodistamme, Azad kertoo.

Ilman henkilöpapereita ei pärjää, mutta kuvat ovat myös tärkeitä.

– Nämä kuvat tuntuvat tosi arvokkailta, niissä on muistoja aivan toisenlaisesta elämästä. Se on kuin unta vain, Azad sanoo kun hän selailee kuvia telttansa edustalla.

Yhdessä kuvassa näkyy iso retkiporukka piknikillä, toisessa jalkapallo-ottelu.

– Elimme onnellista elämää. Päädyimme tähän telttaan, mutta ainakin olemme elossa.

Pariskunta ja lapsi teltan edessä.
Hanan Tariq ja Muhammad Jamil Hamid nuorimman lapsensa, kolmevuotiaan Sajayan kanssa tilapäisen kotinsa edustalla.Jussi Koivunoro / YLE

Hanan Tariq ja Muhammad Jamil Hamid

Muhammad Jamil Hamidin ja Hanan Tariqin teltassa on leppoisa tunnelma, lapsia tulee ja menee. Joukossa on niin omia kuin naapuriteltasta tulleita lapsia. Juomme teetä ja selaamme pientä valokuva-albumia.

– Nämä kuvat ovat hauskoja, tässä minä olen varusmiehenä 25 vuotta sitten. Saddamin armeijassa, ajatelkaa, selittää Muhammad huvittuneena.

Kuvien seasta löytyy myös 20 vuotta vanha hääkuva.

Muhammad ja Hanan joutuivat pakenemaan lastensa kanssa kahteen kertaan.

– Ensin lähdimme maaseudulta Mosuliin ja sitten tänne Khazeriin. Mosulista pakenimme juosten, siinä ei paljon tavaroita saa mukaansa, Muhammad selittää ja hänen vaimonsa Hanan nyökkää vieressä.

Mies ja kuva
Muhammad Khalilin tärkein esine on kuva Mosulissa kuolleesta pikkuveljestäJussi Koivunoro / YLE

Muhammad Khalil

Sinivalkoisten telttojen pitkien rivistöjen välissä vastaamme kävelee nuori mies, joka vaikuttaa hiukan eksyneeltä. 22-vuotias Muhammad Khalil hakee pyynnöstämme arvokkaimman tavaransa teltastaan – se on yksi ainoa valokuva.

– Tässä on 18-vuotias veljeni Abdullah. Hän kuoli juuri, ennen kuin pakenimme Mosulista, Muhammad kertoo.

– Otan tämän kuvan esille joka ilta. Se on kaikkein arvokkain omaisuuteni. Kaipaan veljeäni, ja itken, kun katson kuvaa.

Pikkuveli Abdullah kuoli luonnollisista syistä, sen tarkemmin Muhammad ei halua puhua asiasta.

Taistelujen takia veljen ruumista ei voitu viedä hautausmaalle, vaan hänet haudattiin kotitalon puutarhaan. Talo oli räjäytetty, koska Muhammadin isä oli aiemmin palvellut Irakin armeijassa.

Muhammad Khalil oli vaikeuksissa Isisin kanssa. Hän myi Isisin kieltämää tupakkaa ja sai maistaa Isisin moraalipoliisin raipaniskuja.

– En todellakaan tiedä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, Muhammad sanoo hiljaisella äänelllä.

Kun lähdemme Khazerin pakolaisleiristä, kohtaamme bussiletkan, joka tulee Mosulin suunnasta. Linja-autot tuovat lisää pakolaisia. Monilla on mukanaan pieniä nyyttejä ja laukkuja. Joillakin vain päällään olevat vaatteet.