Lähimetsän menetystä saa surra kuin ihmistä

Anu Kuivalaisen henkilökohtaisesta tragediasta lähtenyt metsädokumentti antaa puheenvuoron suojeluradikaaleille ja metsän hyötykäyttäjille.

kulttuuri
Pentti Linkola
Tähtihetkessä keskusteltiin Sielunmetsä-dokumentista ja suomalaisten metsäsuhteesta.

Pitkänlinjan dokumentaristin Anu Kuivalaisen uusin elokuva Sielunmetsä tarjoaa useita eri näkökulmia suomalaisiin metsiin. Kuivalainen ja elokuvan kymmenen muuta päähenkilöä kulkevat metsissä ja avaavat omaa arvomaailmaansa ja tunteitaan puiden siimeksessä.

Dokumentintekijä aloitti elokuvan surutyönä, masentuneena henkilökohtaisen metsän menetyksestä.

– Minulla oli lapsuudenmetsä, mökkimetsä Pohjois-Karjalassa, jossa olen viettänyt ihan pikkulapsesta asti kaikki kesäni. Koin sen sielunmetsäkseni. Sitä on parinkymmenen vuoden aikana nakerrettu avohakkuilla. Olen menettänyt marjapaikkoja ja mietintäpaikkoja, paikkoja, jotka pitävät minut terveenä.

Jyrki Ketola ja Anu Kuivalainen.
Metsänomistaja Jyrki Ketola ja dokumenttiohjaaja Anu KuivalainenYle

Viisi vuotta sitten hakkuut ylsivät Kuivalaisen kesämökin reunalle. Metsän kaataminen ympäriltä oli pysäyttävä kokemus. Kuivalainen menetti elämänhalunsa. Dokumentissa metsän menetystä surraan samaan tapaan kuin läheisen ihmisen menettämistä.

– Aloin tehdä elokuvaa, että saisin puhua ja oppia metsästä. Suruprosessista tuli oppimisprosessi. Löysin uusia näkökulmia ja voimaa.

Metsien suuromistajakin tarvitsee oman paikkansa linnunlaululle

Elokuvassa Kuivalainen kulkee metsässä esimerkiksi taiteilijan, metsästäjän, luonnonsuojelijan ja metsänomistajan kanssa. Yksi elokuvan henkilöistä on Suomen suurimpiin metsäomistajiin kuuluva Jyrki Ketola.

Ketolalla on isot rahat kiinni puussa. Hän hoitaa metsiään myös itse.

– Itsellä on ollut teini-ikäisestä tavoitteena metsänhoito. Yritän oppia luonnosta mahdollisimman paljon, sanoo Ketola.

Metsä ei typisty Ketolalla myöskään pelkäksi elinkeinoksi.

– Varmasti kaikilla metsänomistajilla on myös paljon paikkoja, jotka haluaa säilyttää sellaisenaan. Niissä tulee käytyä istumassa ja kuuntelemassa luontoa ja linnunlaulua.

metsän leikkuuta
Metsänomistajat kulkevat maastossa.Filmimaa Oy

Suomen metsien tulevaisuus huolestuttaa

Kuivalaisen mukaan monet metsänomistajat ja luonnonystävät katsovat metsää ja metsänhoitoa aivan eri tavalla.

– Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että metsä ei tarvitse ihmistä. Kutsun itse mieluummin metsänhakkausta ja -muokkausta ennemmin talouskäytöksi kuin metsänhoidoksi. Metsä ei tarvitse hoitoa. Toisaalta ymmärrän, että toisilla on elanto kiinni siinä.

Luonnonsuojelun näkökulmaa elokuvassa edustaa ohjaajan itsensä lisäksi esimerkiksi radikaali ympäristöfilosofi Pentti Linkola. Hän sanoo dokumentissa, että tappaisi mieluummin itsensä kuin kaataisi vanhan puun, jos joutuisi valitsemaan.

Kuivalainen on huolissaan suomalaisten metsien tulevaisuudennäkymistä.

– Hallitus on tehnyt suunnitelman metsien talouskäytön lisäämiseksi. Luonnonsuojeluliitto on laskenut, että meillä on 2,9 prosenttia suojeltua metsää. Lapissa joku 10 prosenttia. Se ei ole paljon.