Pohjolan Sanomien muistoksi sytytettiin 102 hautakynttilää – viimeinen lehti ilmestyi maanantaina

Yli satavuotiasta lehteä muisteltiin Kemissä. Tiistaista alkaen Pohjolan Sanomia ei enää ilmesty.

Pohjolan Sanomat
Pohjolan Sanomien muistotilaisuus 10.04.2017.
Minna Aula / Yle

Huhtikuun 10. päivä jäi Lapin historiaan päivänä, jolloin ilmestyi viimeinen Pohjolan Sanomat. Lehti on ollut pystyssä niin pula- kuin sota-aikoina ja se on kuulunut monen peräpohjolaisen kahvipöytään.

Maanantaina kuntavaalien jälkeen Pohjolan Sanomat numero 98 kertoi luonnollisesti vaaleista. O-osan kannessa Ylitorniolla Ainiovaaran maisemissa SM-kisoissa suksia tempoo lumi pöllyten Sami Jauhojärvi.

Pohjolan Sanomat perustettiin vuonna 1915 ja lehden ensimmäinen numero ilmestyi saman vuoden elokuun 10. päivänä. Nelisivuisen lehden painos oli 700 kappaletta: Kaikki oli tehty J. Heilalan kirjapainossa käsin. Lehdelle löytyi vastustusta muun muassa alueella jo aiemmin ilmestyneen Perä-Pohjolaisen toimesta. Aiemmin oli ilmestynyt myös Tornion Laakso, jota on kuvattu Pohjolan Sanomien harjoitusversioksi.

Pohjolan Sanomien ensimmäinen lehti
Ensimmäinen Pohjolan Sanomat-lehti ilmestyi elokuun 10. päivä tiistaina vuonna 1915.Kemin kaupungin kirjasto

Aluksi ei ollut edes omia saksia

Pohjolan Sanomat pyrki koko maakunnan lehdeksi ja julkaisupaikkana oli Kemi, mikä oli sen ajan Peräpohjolan keskus. Alkuvuosina ei toimituksessa ollut edes omia saksia eikä kerittäväksi muuta kuin Kaleva, näin muisteli Joopi nimimerkillä kirjoittanut Uuno Hannula alkuvaikeuksia ensimmäisten numeroiden äärellä. Lehdellä ei ollut myöskään omia tiloja ja lehteä toimitettiin milloin kievarissa, milloin kahvilassa. Useimmiten latomon nurkassa.

Kahdesti viikossa ilmestyvä lehti sai reilun kuukauden jälkeen päätoimittajaksi Heikki Kokon ja pian lehti alkoikin ilmestyä kolme kertaa viikossa. Parin vuoden päästä tuli oma paino ja uudet tilat Rosenbergin talossa. Kokko siirtyi pian päätoimittajaksi Kalevaan, kotikaupunkiinsa Ouluun ja päätoimittajan viitan puki ylleen Uuno Hannula. Hannulan komea ura lehden parissa jatkui seuraavat 55 vuotta.

Ensimmäinen valokuva Pohjolan Sanomissa oli 10.12.1915 Jean Sibeliuksen 50-vuotisjutussa. 1950-luvulla toimitus sai oman kuvalaattakoneen, joka antoi edellytykset omaan kuvatuotantoon. Ensimmäinen varsinainen valokuvaaja oli Vilho Malinen.

Painokone vuonne 1955 rotaatiopainokone itäsaksalainen Plamag.
Pohjolan Sanomien ensimmäinen, vuonna 1955 käyttöönotettu rotaatiopainokone oli itäsaksalainen Plamag, joka pyöräytti 15 000 painoksen ulos hetkessä. Asentajina Herbert ja Paavo Valikainen.Pohjolan Sanomien arkisto

Lehti lisäsi ilmestymiskertojaan kolmesta kuuteen kertaan viikossa syksystä 1918 alkaen. Samoihin aikoihin lehti alkoi maalaisliiton äänenkannattajaksi ja suuntasi katsettaan yhä enemmän koko maakuntaan.

Palo tuhosi kaiken – paitsi päätoimittajan takin

1920-luvulla lehden tulevaisuudenuskoa koeteltiin rajusti. Uuno Hannula kuvaa synkkiä tapahtumia seuraavasti:

Oli tammikuun 26. päivän aamu, joka ei mielistä koskaan häivy. Kotini oli silloin Alatorniolla ja tavallisesti läksin Kemiin klo 5:n junassa aamulla palatakseni illalla takaisin kymmenen junassa. Niin tuonakin aamuna. Kun saavuimme Kaakaman pysäkille, romottivat liekit talvisessa aamussa Kemin kohdalla. Pahat aavistukset valtasivat mieleni. Kemiin saavuttuani näin kaiken. Kirjapainotalomme, rakas toimipaikkamme alkoi olla jo maan tasalla. Kuljin kuin juopunut painopaikkaa kiertäen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Vuosien työ oli liekkien saaliina.

Raunioista kerättiin kirjasimia, joita löytyi sen verran, että saatiin tehtyä kaksisivuinen lehti Ahlholmin omistamassa Kylän lehden kirjapainossa. Palossa häsivät niin osoitteet kuin tilikirjat ja ainoa mikä säilyi, oli Hannulan vanha palttoo, josta sen omistaja oli itse asiassa yrittänyt päästä eroon. Näin tragedian keskelle saatiin häivähdys huumoria, kuvaa toimittaja Pentti Jussila teoksessa Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa – Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä.

Tulipalosta nouseminen vei aikaa ja vasta 1930-luvun puolivälissä Pohjolan Sanomat alkoi olla kohtuullisesti kannattava liikeyritys. Vastassa oli kuitenkin lisää kilpailua, kun Rovaniemelle oli perustettu Lapin Kansa vuonna 1928.

Ensimmäiset omat tilat

Sotien jälkeen Pohjolan Sanomat pureutui toimitilojen hankkimiseen ja rakennustyöt Merihovin talossa aloitettiin. Lehtitalon kanssa samoihin tiloihin tuli myös Alko. Pohjolan Sanomilla oli rakennuksesta loihakat 13 000 kuutiota käsittävä kirjapainosiipi. Rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1949 mutta jo aiemmin, 23. marraskuuta 1948, ilmestyi ensimmäinen numero uudessa, ensimmäisessä omassa talossa. Rakennusta laajennettiin Pohjolan Sanomien tarpeeseen vielä myöhemmin.

Vuonna 1980 lehti alkoi ilmestyä seitsemän kertaa viikossa. Pohjolan Sanomille rakennettiin myös komea monumenttimainen rakennus Perämeren rannan läheisyyteen, huippupaikalle. Kolmikerroksisen talon kerrosala on 8420 neliötä ja kokonaiskustannukset olivat 27,3 miljoonaa. Uuteen taloon muutettiin vuonna 1983.

Pohjolan Sanomien toimistustalo.
Minna Aula / Yle

"Aina selvittiin, paitsi tähän päivään saakka"

Reilut kolmekymmentä vuotta tyylikkäiden toimitilojen valmistumisen jälkeen tunnelma Pohjolan Sanoman toimituksen edustalla on kuten hautajaispäivään sopiva sääkin: Apea.

Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen järjestämässä muistotilaisuudessa sytytettiin lehden iän mukaisesti 102 kynttilää toimituksen portaille. Paikalle kerääntyi reilut toistakymmentä henkilöä muistelemaan ja hyvästelemään lehden.

Nyt eläkeläinen, valokuvaaja Veikko Aitamurto kertoo, kuinka tuli vuonna 1975 taloon töihin kuvapäälliköksi. Lehden historiaa hän kuvailee värikkäästi ja lehden perustajaa ja pitkäaikaista päätoimittaja Uuno Hannulaa rohkeaksi mieheksi, joka ei pelännyt laittaa itseään likoon.

– Toimitalo on palanut ja lehti on elänyt vekselien varassa mutta aina selvittiin, paitsi tähän päivään saakka. Hannula oli kahteen otteeseen etsintäkuulutettuna ja piileskeli päätoimittajana kemiläisten ullakoilla, kirjoitettuaan pakinan Lopetettakoon teloitukset, Aitamurto luonnehtii.

Kuumavahaladontaa 80-luvulta. Taittopöydän ääressä Esa Tikkala.
Kuumavahaladontaa 80-luvulta. Taittopöydän ääressä Esa Tikkala.Pohjolan Sanomien arkisto

Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen varapuheenjohtaja Mirja Rintala lausuu Pohjolan Sanomien portailla muutaman sanan ja lopettaa puheensa: Rest in peace.

– Varmaan kaikilla pohjoissuomalaisilla toimittajilla on jonkinlainen kokemus Pohjolan Sanomista. Pisimmän työurani olen siellä tehnyt ja en ole ikinä siellä kohdannut mitään väheksymistä tai nolaamista. Täällä on ihmisiä, Rintala muistelee.

Alun perin kilpailija – sittemmin saman katon alle

Lapin Kansa oli alusta asti Pohjolan Sanomien vastustaja ja kilpakumppani. Asetelma muuttui täydellisesti yhteisen omistajan myötä vuosituhannen loppupuolella.

Merihovin tilat myytiin, mutta pyyntitavoitteesta jäätiin rutkasti alle ja lopulta tilat myytiin kahdella miljoonalla. Pörssiin Pohjolan Sanomat listautui 1989.

1990-luvun lama koetteli rajusti myös Pohjolan Sanomien taloutta. Lapin Kansaa hallussaan pitävä Aamulehti osti lehden osakkeita vuonna 1997 ja seuraavana vuonna se omisti lähes 80 prosenttia yhtiön osakkeista. Aamulehti-yhtymä muuttui pian Alma Media Oy:ksi.

Alkoivat saneerauksen vuodet. Levikintarkastuksen vuonna 2008 tekemässä tutkimuksessa Pohjolan Sanomien levikki oli 21 749 kun pari vuotta aiemmin lehti oli ilmoittanut lukijamääräkseen noin 59 000.

Pohjolan Sanomat viimeinen lehti 10.04.2017
Minna Aula / Yle

Vuonna 2015 lehti lakkautettiin itsenäisenä lehtenä ja se yhdistyi Lapin Kansan toimitukseen, mediamyyntiin ja tuotantoon. Meri-Lapissa ilmestyi Pohjolan Sanomien nimellä oma painos, osin eri sisällöllä kuin Lapin Kansa.

Pohjolan Sanomat ilmestyi viimeisen kerran maanantaina 10. huhtikuuta 2017. Tiistaista alkaen Alma Media julkaisee Lapissa vain yhtä maakunnallista sanomalehteä, Lapin Kansaa. Pohjolan Sanomien ilmestyminen lakkaa sekä paperisena että sähköisissä kanavissa. Muutoksen vuoksi Alma Median työntekijöiden määrä vähenee neljällätoista. Suurin osa työsuhteista päättyy Kemissä.

Lähteet: Pentti Jussila teos Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa – Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä.