Koe uusi yle.fi

Sanna Ukkola: Alapään äänestäjät

Ehdokkaan äänestäminen pelkästään vaginan perusteella on yhtä järjetöntä kuin vaikkapa hiustenvärin perusteella. Lisää punatukkaisia valtuustoihin! vaatii Sanna Ukkola blogissaan.

Yle Blogit
Sanna Ukkola
Yle

Joka vaalien alla alkaa sama, iänikuinen virsi: Äänestä naista! Tähän virttyneeseen mantraan kuuluu väite siitä, että miehet äänestävät miehiä, mutta naiset eivät yleensä äänestä naista. Siksi on tärkeää, että naiset äänestävät naisia. Jopa fiksuina pitämäni ihmiset äänestävät sukupuolielimen perusteella – ehdokkaan pitää olla ehdottomasti nainen. En ymmärrä ylipäänsä lähtökohtaa siitä, miksi naisia pitäisi saada enemmän valtuustoihin vain sen takia, että he kantavat xx-kromosomia. Mikä itseisarvo se naiseus on?

Tehdään tämä nyt heti alkuun selväksi: uskon naisten ja miesten täydelliseen tasa-arvoon kaikilla yhteiskunnan alueilla. Toistan: täydelliseen tasa-arvoon kaikilla alueilla. Mutta naisen äänestäminen pelkästään sukupuolen perusteella on yksinkertaisesti naurettavaa ja aliarvioi naisten älykkyyttä. Uskon, että kehotukset äänestää naisia pelkän sukupuolen perusteella tekevät ainoastaan hallaa naisten asialle ja tasa-arvolle.

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Madeleine Albright totesi jenkkivaalien alla, että naisten pitäisi äänestää Hillary Clintonia vain sen takia, että tämä on nainen. "Helvetissä on erityinen paikka varattuna naisille, jotka eivät auta toisiaan", Albright vakuutteli. Myös Clinton itse turvautui kampanjassaan naiskorttiin: "Tänä yönä voimme ylpeinä todeta, ettei Yhdysvalloissa ole sellaista aitaa eikä lasikattoa, jota ei saisi rikki", totesi Clinton noustessaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi.

Olisin toivonut, että Clinton olisi halunnut olla esillä asiapoliitikkona, ei sukupuolensa edustajana.

Suffragetit taistelivat aikoinaan naisten äänioikeuden puolesta. Hyvä niin. Mutta se, että joku on nainen, ei tarkoita että hän jakaa automaattisesti samat arvot naisäänestäjän kanssa. Ihanko tosissaan kaikkien ranskatarten pitäisi äänestää Marine Le Peniä tai jenkkifeministien Sarah Palinia?

Ja miksi ylipäänsä äänestää sukupuolta, ikää, ulkonäköä tai mitään muutakaan triviaalia seikkaa – eikö järkevämpää olisi äänestää taitavaa puolustajaa sellaiselle idealle tai aatteelle, jota haluaa yhteiskunnassa edistää? Ehdokkaat pitäisi nähdä ennen kaikkea arvo- tai ideaklustereina – kenellä heistä on yhteiset arvot juuri sinun kanssasi ja kuka niitä parhaalla mahdollisella tavalla pystyy edistämään.

Samat ihmiset, jotka paheksuvat miestä äänestäviä miehiä, kertovat kirkkain silmin äänestävänsä naista naiseuden perusteella. Feministien mukaan miehiä ja naisia ei saisi jaotella ja stereotypioida – silti he ovat äänekkäimpinä vaatimassa sitä, että ihmistä äänestetään – ei pätevyyden eikä sopivuuden, vaan jonkin niin triviaalin kuin sukupuolen perusteella. Feministien mukaan sukupuolten pitäisi olla tasa-arvoisia – mutta silti he vaativat tekemään äänestyspäätöksen sukupuolen perusteella. Logiikka ontuu kuin lonkkavikainen koni. Mitä ihmeen tasa-arvoa sellainen on? Se on syrjintää sukupuolen perusteella – juuri sitä, jota tässä yritetään välttää.

Vierastan ajatusta siitä, että identifioituisin johonkin ryhmään vain sen takia, että ryhmän jäsenet ovat ulkoisesti kaltaisiani. Tällaisia ryhmiä voivat olla etnisyys, sukupuolinen suuntautuminen, kulttuuritausta tai vaikkapa ammatti. Lähtökohta tässä olettamuksessa on se, että kaikki ryhmän jäsenet ovat jollakin tavalla samanlaisia heimon tai ryhmän perusteella. Tämä taas on yksinkertaistavaa ja suoraan sanottuna rasistista.

Tässä rajataan iso osa ehdokkaista pois väitetyn ominaisuuden perusteella.

Tutkitusti naiset kuitenkin tietävät politiikasta vähemmän kuin miehet – ja ehkä juuri siksi heitä on vähemmän ehdolla vaaleissa. Siksi heitä myös valikoituu vähemmän valtuustoihin. Viime kuntavaaleissa naisia oli ehdolla 38,8 prosenttia – valtuustoihin heitä valittiin 36,2 prosenttia eli melkein sama osuus kuin ehdokkaista. Kaikista annetuista äänistä naisehdokkaat keräsivät 40,7 prosenttia.

Pitääkö valtuustoissa todella olla tasan puolet naisia? Täsmälleen sen verran kotiäitejä kuin prosentuaalisesti on yhteiskunnassa? Sama prosenttimäärä homoja kuin yhteiskunnassa keskimäärin? Toimittajia? Siivoojia? Kaikillahan on “oma näkökulmansa” asioihin.

On hassua ja jopa alentavaa ajatella, että naiset eivät pärjäisi ilman äänestyskiintiöitä tai -kehotuksia. Ikään kuin naiset tarvitsisivat kannattelua ja ylimääräistä uimarengasta, etteivät he uppoaisi.

Kuuntele tarkkaan, millaisilla mantroilla sinua yritetään ohjailla. “Naiset äänestävät naisia”, on yksi sellainen mantra. Muitakin löytyy.

Olisiko tässä parempi: “Selvitä ensin itsellesi, miten yhteiskunta toimii. Selvitä sen jälkeen, mitä haluat. Valitse sitten itse.”