Kansallispuvun koristeen kirjontaan kului 150 tuntia – intohimoinen vuoden käsityöläinen ei ompelukonetta kaipaa

Imatralainen käsityöyrittäjä Soja Murto on tyytyväinen, että kansallispuvusta on tullut jälleen juhla-asu.

kansallispuvut
Soja Murto
Pyry Sarkiola / Yle

ImatraKansallispukuja tekevä Soja Murto nostaa työpöydälleen paidan, jossa on kirjailtu nelikulmainen punainen koriste, rekko. Kuolemajärven rekkopaidan koristeen tekemiseen meni 150 tuntia. Se on juuri sitä, mistä hän pitää.

– Mie tykkään pienestä piipertämisestä. Mitä pienempää kirjontaa, sitä mukavampaa, Murto selittää innostuneena. Hänellä on hyvin intohimoinen suhde käsitöihin. Se on hänelle kuin mediaatiota.

– Joskus nolottaa myöntää, miten paljon nautin siitä. Kiva, että siitä saa joskus rahaakin, 16 vuotta yrittäjänä Imatralla toiminut Murto toteaa.

Jotain kertoo sekin, että hän ei tee kansallispukuja ompelukoneella.

– Nautin käsinompelusta. Voisihan niitä tehdä koneellisesti, mutta haluan tehdä esikuvan mukaisesti, kuten 1700- tai 1800-luvuilla. Käsin pystyy tekemään sellaisia syötöksiä ja venytyksiä, joihin ei koneella pääse, Murto perustelee.

Ompelukonetta hän käyttää naisten hihattoman päällyshameen eli sarafaanin ja karjalaisten kansapuku feresin teossa.

Lauantaina Suomen käsityön museo palkitsi hänet vuoden käsityöläiseksi.

Osa kansallispuvusta
Kuolemajärven rekkopaidan punaisen rekon tekoon meni 150 tuntia.Pyry Sarkiola / Yle

Esiintymisasusta takaisin juhlapuvuksi

Murto sanoo kansallispukujen olevan suosionsa huipulla. Samaan hengenvetoon hän myöntää elävänsä kansallispukukuplassa. Murto on tyytyväinen siihen, mihin suuntaan pukujen käyttö on menossa.

– Kansallispuvut olivat pitkään esiintymisasuja. Nyt ollaan menossa kohti totuutta eli juhlapukua.

Soja Murto kehitteli kansallispukujen tuuletuspäivän, jota vietettiin piknikin merkeissä ensimmäisen kerran vuonna 2010.

– Mie toivoisin, että mentäisiin kohti esikuvan näköisiä pukuja, mutta ei jäykkyydellä. Ei aikanaan Jääsken naisillakaan ollut yhtä tapaa, jolla he pukeutuivat kansallispukuun.

Murto kannustaa käsitöistä kiinnostuneita tutustumaan kansallispukujen tekniikoihin ja kaavoihin, sillä niitä voi hyödyntää muissakin käsitöissä.

Joillekin merkitsee juuret, joillekin ulkonäkö

Kansallispukujen käyttöön ei liity suuria sääntöjä. Ihmiset valitsevat puvun itselleen mieltymystensä mukaan.

– Suurin osa valitsee juurien perusteella. Nuoret valitsee kivoimman näköisen. Valinta voi muuttua iän myötä, kun juuret alkavat kiinnostaa, Soja Murto kertoo.

– Suomen kokoisessa maassa voi vetää sukujuuret, minne haluaa.

Murrolla itsellään on Sysmän ja Luhangan kansallispuku, koska se näyttää kivalta. Kymin kansallispuku hänellä on kotkalaisten juuriensa vuoksi.

– Isän suku oli ortodokseja Karjalasta. Sitä markkeeraan käyttämällä sarafaaneja.