Vanha aita voisi kertoa monta tarinaa – Mikkelin keskustassa sijaitsi aikoinaan lähde ja kylpylä

120 vuotta vanha rauta-aita saa väistyä hetkeksi aikaa Mikkelin keskussairaalan laajennuksen tieltä. Maailma ympärillä muuttuu, mutta aita pysyy.

Mikkeli
Juhani Nummela seuraa rauta-aida purkamista.
Minna-Liisa Riestola

Mikkelin Porrassalmenkadun vanha valurauta-aita kirskuu, kun rakennusmiehet Lauri Lipsanen ja Janne Kamunen vääntävät aitaa irti rälläkällä ja puukkosahalla. Suojellun aidan palat on numeroitu kuin hirsitalojen siirrossa ikään, että ne osattaisiin laittaa takaisin samalla paikalleen Porrassalmenkadulle ja Pirttiniemenkadulle.

Koristeellinen aita on 120 vuotta vanha ja tämä on ainakin toinen kerta, kun kulttuurihistoriallisesti arvokas aita irrotetaan ja puhdistetaan. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1983, kun sairaalan suurta laajennusosaa alettiin rakentaa.

Aita nähnyt värikkäitä tapahtumia

Eläkkeellä oleva rakennusinsinööri, yli-insinööri Juhani Nummela muistaa viime kerran 1983 elävästi, koska oli silloin sairaalalaajennuksen päävalvojana. Nummela on ollut rakennuttamassa Mikkelin sairaalan lisäksi Oulun ja Vaasan sairaaloita.

Nummela tietää aidasta paljon. Kun aitaa 120 vuotta sitten rakennettiin, olivat Suomi ja Mikkeli Venäjän vallan alla. Porrassalmenkatu oli silloin Nikolainkatu. Kaksisataa metriä valurauta-aitaa rakennettiin sairaalanpuiston eli Pirttiniemen puiston ympärille. Siihen aikaan Pirttiniemen puistossa oli laulu- ja soittolava, samantapainen kuin nyt Kirkkopuistossa. Siellä järjestettiin joka viikko konsertteja. Lava tuhoutui tulipalossa paljon myöhemmin.

Vuonna 1897 aidan perustamisvuonna järjestettiin puistossa laulujuhlat. Saimaan ranta oli silloin paljon lähempänä kuin nykyisin. Mannerheimintie oli silloin sairaalan kohdalla rantatie.

Nummela esittelee aidan yläosan sepän takomia piikkejä. Aita oli tarkoitettu suojelemaan puistoa, joten ylipääseminen oli tehty mahdollisimman hankalaksi.

Aita kertoo Mikkelin historiaa

Aidan pylvään juuressa lukee aidan tekijän logo: KSA. Sen valmisti todennäköisesti mikkeliläinen valimo K.A.Sjöström. Nummela pohtii, valmistiko valimo myös laivoja siihen aikaan, Mikkelihän oli silloinkin satamakaupunki.

Aidan tarina nivoutuu myös 170-vuotisen Mikkelin sairaalan tarinaan. Kun Mikkeli sai kaupunkioikeudet ja oli silloin uuden läänin pääkaupunki, arkkitehti Carl Ludwig Engel määrättiin suunnittelemaan Mikkeliin sairaala, vankila ja lääninhallitus. Mikkeliin tuli myös uusi asemakaava.

Mikkelin kaupunki oli paljon nykyistä pienempi. Nykyinen Maunukselankatu oli kaupungin rajalla ja lehmät laidunsivat Maunukselan pelloilla, joista tuli Pirttiniemen puisto eli sairaalan puisto.

Puiston kohdalla Saimaaseen työntyi kallioinen Pirttiniemi, jossa oli Maunukselan lähde. Niemeen rakennettiin vuonna 1864 kylpylä, joka tuhoutui tulipalossa lopullisesti vuonna 1905. Kylpylän perustajana toimi Mikkelin linnan- ja lääninlasaretin lääkäri J.I.Björksten. Aikakirjojen mukaan kylpylässä järjestettiin usein myös konsertteja.

Kaupunki myi kuntainliitolle Pirttiniemen puiston vuonna 1975 ja siihen rakennettiin sairaalan laajennusosa.

Sairaala samalla paikalla pitkään

Nummela esittelee sairaala-alueen historiallisia kerrostumia. Ensin on valkoinen Engelin lasaretin pihapiiri vuodelta 1845. Sen jälkeen tulee punertavanruskea lääninsairaala vuodelta 1935. Sen jälkeen valkoinen osa 1960-luvulta ja sairaalan suuri laajennus ja modernisointi 1984. Suuremmin sairaalaa on laajennettu ja remontoitu aikaisemmin kuusi kertaa. Tämä nykyinen on seitsemäs laajennusosa. Nummela arvelee, että Mikkelin sairaala on tiettävästi Suomen vanhin sairaala, joka on toiminut yhtäjaksoisesti samalla paikalla.

Mikkelin sairaala rakennettiin aikoinaan Maunukselan tilan paikalle, jossa sijaitsi myös Porrassalmen taistelujen haavojensidontapaikka.

Minna-Liisa Riestola

Hän toimii Yle Mikkelissä työharjoittelijana