Rysky Riiheläisen kolumni: Mistä haetaan turvaa Tukholman jälkeen?

Turvallisuudentunne on järkkynyt. Paljon lähempänä Suomea iskua ei olisi voinut tehdä, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.

terrorismi
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Mitä lähemmäksi itseä isku tulee, sitä kovemmalta se tuntuu. Ruotsia lähemmäs ei suomalaisia juuri pääse. Kuten aina tällaisessa tilanteessa, seurauksena on ensin järkytys ja siitä nouseva kysymys siitä, miksi kukaan tekisi mitään näin hirvittävää.

Tällaisen teon rakenne on yleensä kuin kahdesta komponentista sekoitettava liima. Komponentit erikseen eivät toimi, mutta yhteen sekoitettaessa syntyy luja vaikutus.

Toinen komponentti on poliittinen ja kulttuurinen. On olemassa jokin suuri, joidenkin hienoksi kokema tarkoitus. Jihadismi taistelee fundamentalistisena kaikkia muita poliittisia ja uskonnollisia tulkintoja vastaan väkivaltaisesti. Koska he hyväksyvät vain oman tulkintansa oikeasta, ovat kaikki muut sallittuja kohteita väkivallalle ja sodankäynnille.

Toinen komponentti terroriteossa on ihmisen radikalisoituminen. Tämä on yksilötason prosessi, jolle syyt ovat yleensä hyvin selkeästi näkyvissä ihmisen omassa elämässä. Taustalta löytyy yleensä rikkonainen elämä, jossa perhe, ihmissuhteet, koulutus ja työ ovat enintään sinnepäin. Tämä pätee ihan mihin tahansa radikalisoitumiseen, oli kyseessä sitten uskonto, politiikka tai mikä tahansa elämänalue.

Radikalisoituneen ihmisen heittäytyminen äärimmäisiin tekoihin on yksi ihmiskunnan suuria tarinoita ja näkökulmasta riippuen johtaa roistoksi tai sankariksi. Tähtien sodan Luke Skywalker menettää perheensä väkivaltaisesti, haluaa kostaa ja löytää siihen aatteen sekä keinot. Hänen toimintansa on näkökulmasta riippuen sankariteko tai jotain ihan muuta.

Ihminen voi ISISin tarjoaman materiaalin avulla radikalisoida itse itsensä tietokoneensa ääressä ja kerätä terroritekoihin tarvittavan, oikeutetuksi katsomansa vihan sisäänsä

Radikalisoitunut ihminen palvelee omaa päämääräänsä ja pitää sitä ainoana oikeana. Tekojen kohteille se näyttäytyy järjettömänä ja perustelemattomana pahuutena. Mitä usemapi ihminen maailmassa joutuu sotien takia kärsimään, sitä enemmän on alttiita sieluja, jotka haluavat tarttua kostoon ja sankaruuteen.

Vaikka tätä kirjoitettaessa ei olekaan varmistusta sille, mikä taho Tukholman iskun takana oli, niin tekotapa viittaa Isisiin. Isis on terroritekoihin altiita sieluja tavoittaakseen panostanut lujasti omaan informaatiosodankäyntiinsä. Järjestö pyrkii löytämään ihmisiä, jotka ovat jostain syystä alttiita kuulemaan heidän sanomaansa.

Heidän sanomansa on, että kuka tahansa voi iskeä vääryyttä vastaan ja nousta kunnioitetuksi sankariksi sekä tässä maailmassa että tuonpuoleisessa. Ihminen voi järjestön tarjoaman materiaalin avulla radikalisoida itse itsensä tietokoneensa ääressä ja kerätä terroritekoihin tarvittavan, oikeutetuksi katsomansa vihan sisäänsä. Samaan pyrkivät suurin piirtein kaikki muutkin ääriliikkeet tällä hetkellä.

Radikalisoitumiseen puuttuminen onkin pitkällä aikavälillä se kaikkein tärkein tapa torjua terrorismia. Se lähtee erityisesti lapsista ja nuorista huolehtimisesta. Jos ihminen kokee ulkopuolisuutta ja torjuntaa ympäröivän yhteisönsä taholta, altistaa se radikalisoitumiselle. Tässä radikalisoituneet äärilaidat usein palvelevat toisiaan. Kun toinen ääripää tekee jotain pahaa, niin toinen ääripää käyttää sitä syynä toimia syrjivästi ja väkivaltaisesti, joka taas lisää radikalisoitumista.

Kun ihmisen turvallisuudentunne järkkyy, hän haluaa että jotain näkyvää, turvallisuudentunnetta palauttavaa tapahtuu. Pahimmillaan se on kosto, parhaimmillaan päättäväisyys etsiä keinoja, joilla tilannetta voi parantaa kestävästi

Tämän pahan kierteen eri muunnelmia on nähty maailman sivu poliittisilla, uskonnollisilla ja etnisillä nimikkeillä varustettuna.

Terrori-iskujen suurimmat tuhot voivat syntyä reagoinneissa niihin. Väkivaltaan saa reagoida surulla ja pelolla, mutta niille tunteilla mässäilylle ei saa antaa valtaa. Viha on juuri se asia, mistä terroristit ammentavat ja jonka levittämiseen he myös tähtäävät. He haluavat kylvää vihaa jokaisesta yhteiskunnasta löytyviin jakolinjoihin ja jyrkentää näin vastakkainasetteluja. Terrorismia pitää vastustaa jyrkästi, mutta sen ei saa antaa ajaa itseään muihin jyrkkiin vastakkainasetteluihin.

Vihan ja järkytyksen hetkellä kuuluu ääniä, jotka vaativat turvallisuuden lisäämistä lujin ottein. Kun ihmisen turvallisuudentunne järkkyy, hän haluaa että jotain näkyvää, turvallisuudentunnetta palauttavaa, tapahtuu. Pahimmillaan se on kosto, parhaimmillaan päättäväisyys etsiä keinoja, joilla tilannetta voi parantaa kestävästi.

Myös Suomessa mietitään varmasti kuumeisesti tapoja lisätä turvallisuutta. Turvajärjestelyillä on tosin se ominaisuus, että toimiakseen ne pitää pitää salassa. Mietinnässä on varmasti se, minkälaisia rakenteita kaduille voidaan sijoittaa estämään tai ainakin vaikeuttamaan rekkaiskuja. Ennen tärkeiden kohteiden vartioinnissa uhkakuvana olivat lähinnä humalaiset häiriköt, nyt pitää varustautua ihan muuhun.

Vaikka tiedustelun tärkein päämäärä onkin aina poliittisen päätöksenteon palveleminen, on sillä osansa myös uhkien torjunnassa. Lainsäädäntö ja resurssit olisi syytä olla kunnossa sisäisen turvallisuuden toimijoilla.

Ruotsin pääministerin Stefan Löfvenin sanoma, ettei Ruotsi anna "halpamaisten murhaajien" nujertaa itseään, sisältää sen ajatuksen, että maa pitää kiinni avoimesta ja moniarvoisesta oikeusvaltiosta. Hänen viestinsä iskuja tekeville oli selvä ”te ette voi alistaa meitä, ette voi ohjata elämäämme, ette voi koskaan voittaa.”

Ruotsi ei anna houkutella itseään mukaan vihan kierteeseen. Tämä viisaus on hyvä muistaa, kun meihin jonain päivänä kohdistuu jotain samankaltaista.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.