Oletko laiska ja yrität päästä aina helpolla? – Voit syyttää esi-isää

Ei kai se väärin ole, jos haluaa tehdä elämästään mahdollisimman helppoa. Evoluutiopsykologi löytää monta selitystä luontaiselle laiskuudelle.

Laiskottelu
ostoskärryt parkkipaikalla
Ostoskärryillä kyllä kärrätään mieluusti ostokset autolle, mutta kärryjen palauttaminen tuntuu vaivalloiselta. Johanna Manu / Yle

Koirankakkapussit päätyvät naapurin roskikseen. Oikopolku tallaantuu läpi istutusten. Jos on mahdollisuus selvitä helpolla, miksi vaivautua kiertämään pidemmän matkan kautta?

Evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala Turun yliopistosta tietää ihmisten päästävän itsensä helpolla melko monessa asiassa. Liikkumista minimoidaan, vaikka liikkumattomuuden haitalliset vaikutukset ovat hyvin tiedossa. Hän osoittaa syyttävän sormensa kohti esi-isiä.

– Sellainen esi-isä, joka säästi energiaansa lepäämällä silloin kuin mahdollista, pärjäsi paremmin kuin sellainen, joka huhki turhaan, Rantala sanoo.

– Jos haluaisimme saada ihmiset liikkumaan, pitäisi olla jokin hyvä syy. Esimerkiksi viime kesänä tuli Pokémon-villitys. Ihmiset kokivat, että se peli oli hyvä syy liikkua.

Autolla vaikka sisälle asti

Yle Turku teki helpolla keplottelua koskevan katukyselyn Turun Halisissa marketin parkkipaikalla. Melkein kaikki vastaajat myönsivät, että auto pitää saada parkkiin mahdollisimman lähelle kohdetta.

Sellainen esi-isä, joka säästi energiaansa lepäämällä silloin kuin mahdollista, pärjäsi paremmin kuin sellainen, joka huhki turhaan.

Markus J. Rantala

Kierretään ympäri parkkipaikkaa, kytätään ja kyylätään, että askeleita autolta kauppaan olisi mahdollisimman vähän. Hehtaarimarketissa sisällä voidaan kyllä kiertää jalat rakoille.

Jos olis mahdollista ajaa sisälle autolla niin varmaan ajaisi.

Vaimo ajaa aina lähelle ovea. Mä kyllä jaksan kävellä.

Kierrän autolla vaikka kymmenen kertaa. Enemmän menee aikaa kiertämiseen kuin menisi kävellen kauempaa.

Evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala lohduttaa, että vastaavanlainen itsensä säästäminen on tuttua myös eläimille.

– Eläimet pyrkivät minimoimaan energiankulutuksensa, jotta ei tuhlata resursseja, joita luonnossa on usein hankalaa saada. Eivät leijonatkaan ruoan jälkeen lähde lenkille tai polttamaan rasvaa. Ne jäävät loikoilemaan, Rantala sanoo.

– Jos tulee nälkä, ne lähtevät saalistamaan, tai lisääntymisvietti saa ne liikkeelle. Muun ajan ne vain hengailevat lepäämällä.

Näkymä, jota monet turkulaiset eivät näe.
Kauniit portaat, mutta missä on hissi?Joona Haarala / Yle

Kone polkee, minä en

Kun kerroksia on kavuttavana vain yksi, voisi kuvitella valinnan hissin ja portaiden välillä olevan helppo. Mutta miksi vaivautua kiipeämään portaita edes sitä yhtä kerrosta, jos senkin matkan voi kulkea konevoimalla?

Otan aina hissin. Kävelen vaikka kauempaa pitkää käytävää pitkin mieluummin kuin portaita.

Mikä hassuinta, hissin suosija saattaa kuitenkin motivoitua askeltamaan kuntosalilla stepperissä. Myös evoluutiopsykologi myöntää ajavansa autolla kuntosalille, vaikka saman matkan voisi juosta.

Luonnossa kasvaneet eläimet elävät saamansa mallin mukaan, vaikka ne siirrettäisiin häkkiin.

– Jos otetaan villihiiri tai rotta häkkiin, niin eivät ne juokse juoksupyörässä. Ne syövät ja lepäilevät. Laboratorioeläimet pitää jalostaa, että ne juoksisivat juoksupyörässä, Markus J. Rantala kertoo.

Croissantteja kaupan irtomyyntipisteessä.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Valmiiksi viipaloitua, raastettua ja paistettua

Sama koneisto, joka saa meidät liikkumaan liian vähän, vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Haluamme minimoida kaiken vaivannäön myös keittiössä.

Leivän saa valmiiksi viipaloituna, juuston raastettuna, sipulin pilkottuna ja ruskean kastikkeen lämmittämistä vaille valmiina.

Ei vaan ole resursseja tehdä asioita alusta asti.

Tietyt asiat, missä voidaan päästä helpommalla, niin ne kannattaakin oikeastaan hyödyntää. Ei kannata käyttää kaikkia resursseja ruoanlaittoon.

Mitä vähemmällä pääsee sen parempi.

Mieluummin valitsen helposti, mahdollisimman nopeasti tehtävää ruokaa.

Markus J. Rantala tietää tutkimuksensa pohjalta, että evolutiivisessa ympäristössä on menestynyt sellainen yksilö, joka on ottanut ravintonsa siitä, mistä sen on saanut helpoiten.

– On jäänyt aikaa ja resursseja lisääntymiseen ja muuhun geenien kannalta tärkeään asiaan.

Tutkijakin myöntää itsekin sortuvansa välillä einesruokiin. Kuten liikkumisessakin, tarvitaan taas mielekäs syy, ettei olisi laiska. Ruoanlaitossa houkuttimena voi käyttää säästöjä, joita kotona kokkaaminen tuo ulkona syömiseen verrattuna.