Kiina luikertelee maailman elokuvamarkkinoille – muuttuuko Hollywood pian Chollywoodiksi?

Kiinalaista elokuvarahaa ropisee länteen ja osansa saa myös uusi Iron Sky.

kulttuuri
The Great Wall -elokuvan pressikuva.
The Great Wall -elokuvaa tähdittää yhdysvaltalaisnäyttelijä Matt Damon.Universal

Kun tuottaja Tero Kaukomaa 12 vuotta sitten laskeutui ensimmäisen kerran Pekingiin hän ihmetteli, miksei ollut ymmärtänyt tulla kaupunkiin aiemmin.

– Siitä se käänne tuli. Sen jälkeen lähdimme Kiinan tekemään elokuvaa, tuottaja Tero Kaukomaa muistelee vuonna 2006 julkaistun Jadesoturi -elokuvan alkuvaiheita. Jadesoturin kolmen miljoonan euron budjetista puolet tuli Kiinasta.

– Ensin ajattelimme, että tehdään elokuva Euroopassa ja että täältä löytyy riittävästi kiinalaisia näyttelijöitä. Pakko tunnustaa, että alunperin emme oikein uskaltaneet mennä Kiinaan, Kaukomaa jatkaa.

Nyt tilanne on toinen. Kiina suorastaan kutsuu ulkomaalaisia elokuvantekijöitä helmoihinsa. Kaukomaan tuottama uusi Iron Sky: The Ark -elokuva tehdään kiinalaisella rahoituksella Kiinassa, sen käsikirjoitus on kiinalainen ja siinä puhutaan kiinaa.

– Haaveilin aikoinaan siitä, että pääsisin tekemään studioleffaa Hollywoodiin – että tulisi joku, panisi rahasäkin pöydälle ja sanoisi että tehkää leffa. Unelmoin tilanteesta, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti kärvistellä ainaisen rahapulan kanssa.

– Meidän osaltamme tämä lähtikin liikkeelle Kiinassa, ja valtava mahdollisuushan tämä on, Kaukomaa hehkuttaa.

Tero Kaukomaa, tuottaja, Iron Sky Universe
Tero KaukomaaJussi Mankkinen, Yle

Kiina kahmii amerikkalaisia studioita

Iron Sky: The Ark on vain yksi esimerkki siitä, mitä globaalissa elokuvabisneksessä tällä hetkellä tapahtuu. Maailman suurimmat elokuvamarkkinat sijaitsevat Yhdysvalloissa, toiseksi suurimmat taas Kiinassa.

Yhdysvalloissa elokuvien katsominen on vähentynyt, kun taas Kiinaan on syntynyt uusi keskiluokka, joka kuluttaa rahaa runsaasti myös elokuviin. Ei siis ole ihme, että Kiina investoi elokuviin.

– Kiinalaisiin mediayritysryppäisiin saattaa kuulua kaikkea mahdollista matkapuhelinfirmoista nettikauppaan. Ne ovat erittäin innostuneita investoimaan myös elokuvateollisuuteen. Tähän kuuluvat myös elokuvien levitys, lipunmyynti, oheistuotteet sekä elokuvateattereiden rakentaminen, elokuvatutkija Eija Niskanen Helsingin yliopistosta kertoo.

Oikeastaan kyse on aasialaisesta jatkumosta.

– Kiina on tullut Japanin tilalle. 80-luvun lopulla Japanilla meni taloudellisesti hyvin, ja se osteli Columbia Picturesin kaltaisia Hollywood-studioita. Nyt näitä studioita ostaa Kiina, Niskanen sanoo.

Viime vuonna kiinalainen Dalian Wanda Group osti muun muassa Jurassic World -elokuvasta tunnetun Legendary Entertainment -studion. Kiinan rikkain mies Wang Jianlin taas tekee yhteistyötä Sony Picturesin kanssa ja on hankkinut mojovan osuuden Dick Clark Productions -viihdeyhtiöstä, joka tuottaa Golden Globe -palkintogaalaa sekä American Music Awardsia.

Lähivuosina tahti todennäköisesti vain kiihtyy ja samalla Kiinan elokuvamarkkinoista tulee maailman ykkönen.

Kun historia ei ole historiaa

Amerikkalais-kiinalaisessa elokuvayhteistyössä uuden aikakauden aloitti viime vuonna valmistunut Great Wall. Sen kokonaisbudjetti ylitti 140 miljoonaa euroa, ohjaajana toimii Kiinan tunnetuin ohjaaja Zhang Yimou, näyttelijät ovat kiinalaissuuruuksia ja länsimaista vivahdetta elokuvaan tuovat Matt Damon sekä Willem Dafoe. Jakelusta ovat vastanneet yhteistyössä amerikkalainen elokuvajätti Universal sekä Kiinan suurin ja vaikutusvaltaisin filmiyritys China Film.

Näistä lähtökohdista on syntynyt näyttävä ja toiminnallinen fantasiaelokuva, jossa viljellään kiinalaista estetiikkaa. Song-dynastian aikoihin sijoittuvassa elokuvassa kiinalainen kulttuuri näyttäytyy juuri sellaisena, kuin maan viranomaiset varmaan haluaisivatkin – virheettömänä ja ylevänä.

Vaikka elokuva menestyi hyvin Kiinassa, vastaanotto Yhdysvalloissa oli vaisuhko. Kompromisseista huolimatta kaikkien miellyttäminen ei siis onnistunut, ja tämä onkin kipupiste Hollywoodin ja Chollywoodin kohtaamisessa.

Great Wallissa käsitellään oikeaa historiallista aikakautta ja siinä on oikeita historiallisia hahmoja. Mutta asetelma kääntyy toisenlaiseksi, kun joku Matt Damon astuu kuvaan. Ehkä länsimainen katsoja kokee tällaisen keinotekoisena, Eija Niskanen pohtii.

Power Rangers
Power RangersLionsgate

Pakkorooleja kiinalaisittain

Amerikkalais-kiinalaisesiin elokuviin on usein lisätty elementtejä, joiden ainoa tehtävä on kiinalaisyleisön houkutteleminen ja miellyttäminen. Tuoreen amerikkalaisen Power Rangers -elokuvan pääosanesittäjistä yksi on kiinalainen, ja hän puhuu elokuvassa äitinsä kanssa – mitäpä muutakaan kuin kiinaa.

Kiinassa erinomaisesti menestyneen Kong:Pääkallosaari -seikkailuelokuvan yksi päärooleista kuuluu niin ikään kiinalaiselle.

– Pidin Kong:Pääkallosaari -elokuvasta. Se on erittäin näyttävä ja siinä on hyviä hahmoja, vaikkei tarina varmaankaan jää muistiin pitkäksi aikaa. Elokuvassa on kuitenkin huono esimerkki sisällöllisestä yhteistyöstä: kiinalaisen rahoituksen takia siinä on rooli, jolla ei ole mitään merkitystä elokuvan kokonaisuudeln kannalta, Tero Kaukomaa toteaa.

– Mielestäni tällainen on pelkkä välivaiheen ilmiö. Tosin se pitäisi pystyä ohittamaan nopeammin, Kaukomaa jatkaa.

Kong:Pääkallosaari
Kong:PääkallosaariWarner

Sensuuri kohtaa Hollywoodin

Vapaamielisen Hollywoodin ja monin tavoin kontrolloidun Kiinan kohtaamisen isot ongelmat liittyvät sensuuriin. Kiinassa valtiollinen sensuuri on kaksivaiheinen: ensin tarkastetaan käsikirjoitus ja tämän jälkeen valmis elokuva. Sensuuria kohdistetaan etenkin valtavirtaelokuviin, myös Cine Aasian taiteellisen johtajana toimiva Eija Niskanen kertoo.

– Kiinalaisia viranomaisia tai poliiseja ei saisi esittää rikollisina tai korruptoituneina. Seksuaaliset aiheet, kuten homoseksuaalisuus ja yhden yön jutut ovat kiellettyjä. Poliittisesti arat aiheet ovat ongelmallisia. Tiibetiä ei sovi käsitellä muutoin kuin eksoottisena paikkana tai kansankulttuurina. Hongkongin asemasta kannattaa olla hiljaa. Moraalinen rappio, sitäkin sensuroidaan.

– Vaikka Kiinassa on helpompaa ja halvempaa kuvata kuin Yhdysvalloissa, työlainsäädännöt ovat joustavampia ja hienoja maisemiakin löytyy, rajoittaa sensuuri elokuvantekijöiden mahdollisuuksia. En usko, että joku Lars von Trier olisi ensimmäisenä menossa tekemään elokuvaa Kiinaan.

Kiinalaisen sensuurin outouksiin kuuluvat kielteinen suhtautuminen aikamatkailuun sekä kummituksiin. Tämän takia viime vuonna tehty Ghostbusters -elokuvan naisvaltainen uusintaversio kiellettiin maassa kokonaan.

Kiina perui Annaudin porttikiellon

Kiinalaistuottamista löytyy varsin yllättävistäkin yhteyksistä. Kaksi vuosikymmnetä sitten ranskalaisohjaaja Jean-Jacques Annaud sai liian ”sensitiivisestä” Seitsemän vuotta Tiibetissä -elokuvastaan elinikäisen porttikiellon Kiinaan, mutta the times they are a-changin’. Muutama vuosi sitten Annaud kutsuttiin Kiinaan ohjaamaan Wolf Totem -elokuvaa, joka tehtiin ranskalais-kiinalaisena yhteistyönä.

Alun perin kiinankielisen filmin piti myös edustaa Kiinaa vuoden 2016 Oscareissa vieraskielisten elokuvien sarjassa. Yhdysvaltain elokuva-akatemia perui osallistumisen, koska elokuva ei ollut tarpeeksi kiinalainen.

Kiinaan on tiensä löytänyt myös Renny Harlin, jonka ura on lähtenyt uuteen nousuun. Viime vuonna ilmestynyttä Skiptracea tähdittää legendaarinen Jackie Chan, ja se tuotti Kiinassa jo kahden ensimmäisen viikon aikana yli sata miljoonaa euroa.

– Hollywoodissa kaikki suunnitellaan etukäteen. Siellä on tuhat palaveria ja kaikki asiat sovitaan kohdilleen. Kiinassa tehdään vähän lonkalta. Se on tavallaan pelottavaa ohjaajalle mutta myös inspiroivaa. Mikä tahansa idea voidaan toteuttaa, Harlin totesi viime vuonna Yle Uutisille.

Ehkä juuri siksi kiinalaista rahaa on valunut suomalaiseen elokuvakulttuuriin ja jopa pähkähulluihin ideoihin. Jadesoturissakin yhdisteltiin toisiinsa Kalevalaa ja kiinalaista sotasankaritarinaa.

– Tuntuu siltä, että näissä elokuvallisissa yhteistyöasiossa juuri me suomalaiset olemme onnistuneet kiinalaisten kanssa hyvin. Ehkä tässä on menty tarpeeksi fantasiaotteella, mikä on miellyttänyt kiinalaisia, Eija Niskanen miettii.

Eija Niskanen, elokuvatutkija
Eija NiskanenJussi Mankkinen, Yle

Apinakuningas jyrää

Viime aikoina Kiina on kunnostautunut myös animaatioiden (siirryt toiseen palveluun) saralla. Esimerkiksi pari vuotta sitten ilmestynyt Monkey King:Hero Is Back toi aivan uuden ulottuvuuden kiinalaiseen osaamiseen.

Aiemmin Kiina on tullut tunnetuksi animaatio-osaamisen alihankkijamaana, jossa on tehty välikuvia ja värityksiä länsimaalaisiin ja Japanilaisiin tuotantoihin, mutta nyt sieltä löytyy osaamista kokopitkälle kiinalaiselle konseptille.

Monkey Kingin visuaalinen estetiikka on ehkä hieman erilaista kuin jonkun Pixarin, mutta kansainväliselle menestykselle ei ainakaan enää ole minkäänlaista teknistä estettä. Pitäisi vain pystyä kirjoittamaan monitasoinen ja kekseliäs tarina, Eija Niskanen toteaa.

–Tietysti animaatioidenkin kohdalla tulevat sensuuriongelmat esille, mutta ehkä eläinhahmot tarjoavat enemmän mahdollisuuksia vaikkapa satiiriin.

Iron Sky:The Arrk
Iron Sky:The ArkIron Sky Universe

Puhdasta politiikkaa vai palavaa rakkautta?

Mutta löytyykö kiinalaiselle elokuvainnostukselle muitakin motiiveja kuin raha? Löytyykö sieltä piilovaikuttamista tai manipulointia, jonka avulla suuria länsimaalaisia ihmismassoja saataisiin suopeammaksi Kiinaa ja kiinalaista järjestelmää kohtaan? Tero Kaukomaan mielestä totuus löytyy jostakin välimaastosta.

– Kiinassa on varmaan paljon rakkautta elokuvaa kohtaan taidemuotona, mutta Kiina haluaa päästä maailmankartalle myös kulttuurisesti. Se haluaa tuoda omaa hyvyyttään esille länsimaissa esitettävissä elokuvissa. Hollywood-elokuvalla on vahva asema Kiinassa, mutta pääsääntöisesti Hollywood tietysti käsittelee amerikkaisten hyvyyttä ja sankariutta. Nimenomaan tässä asiassa Kiina haluaa nostaa profiiliaan.

Kaukomaa suhtautuu kiinalaiseen elokuvainvaasioon muutenkin optimistisesti.

– En usko minkäänlaisiin Kiina-boikotteihin, tosin ihmisoikeudet ovat tärkeä asia. Kiinalla on pitkä perinne, jossa yhteisö on tärkeämpi kuin yksilö, mutta uskoisin että tämä perinne on muuttumassa. Kiina kansainvälistyy kaupankäynnin ja kansssakäymisen kautta. Pikku hiljaa ne huonommat särmät hioutuvat pois.

Niin ja jos joku ei sitä tiennyt, myös Finnkino on muutaman mutkan kautta kiinalaisessa omistuksessa.