yle.fi-etusivu

Vangin äiti: Vartijat kiusasivat poikaani – "Täälläkö se murhamies vielä mussuttaa?"

Asperger-vangin äiti sanoo poikansa joutuneen vartijoiden kiusaamaksi. Äiti arvostelee myös vankien terveydenhoitoa. Rikosseuraamuslaitos myöntää, ettei parhaalla mahdollisella tavalla ole onnistuttu.

rangaistukset
Vanki katselee ulos kalteri-ikkunasta
Yle

Tämän jutun päähenkilö on noin kolmekymmentävuotias mies, jota kutsutaan tässä jutussa Matiksi. Hän ei itse halua kertoa vankilakokemuksistaan, mutta on antanut äidilleen luvan kertoa niistä Ylelle. Äiti haluaa antaa haastattelun niin, ettei häntä voi tunnistaa.

Matti tuomittiin vuonna 2012 alentuneesti syyntakeisena tehdystä murhasta 10 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen määräaikaiseen vankeusrangaistukseen. Ensikertalaisena hän suorittaa puolet tuomiostaan.

Matti pääsi aivan äskettäin koevapauteen.

“Pojan on tärkeää saada kuntoutusta”

Tässä kaksi vuotta sitten julkaistussa jutussa Matin äiti kertoo Matin tuomioon johtaneista tapahtumista ja oikeudenkäynneistä.

Ennen oikeudenkäyntiä Matille tehtiin mielentilatutkimus. Siinä selvisi, että hänellä on Aspergerin oireyhtymä. Matin äidin mukaan Aspergerin oireyhtymää ei ole ymmärretty poliisin tutkinnassa. Äiti myös väittää, että Suomessa tuomioistuimetkaan eivät lainkaan ymmärrä Aspergerin oireyhtymää.

– Suomessa tuomioistuimet eivät ymmärrä neuropsykiatrisia aivotoiminnan kehityshäiriöitä tuomioita määrätessään. Tätä mieltä on myös moni Matin tapaukseen tutustunut rikosoikeuden ja lääketieteen asiantuntija, äiti sanoo.

Asperger-ihmistä ei ymmärretä myöskään vankilassa, sanoo Matin äiti.

– Olin kutsuttuna Matin mielentilatutkimuksen loppupalaveriin. Tuolloin sanottiin, että aloittakaa valmistautuminen siihen, että poika tulee siviiliin. Sanottiin, että hänen on tärkeää saada kuntoutusta Aspergerin oireyhtymään.

Rangaistuksen alkuvaiheessa Matin luona vankilassa kävi kolme kertaa psykiatri, joka on autismin asiantuntija. Äiti maksoi itse psykiatrin käynnit.

– Yritin viestittää koko ajan terapian ja kuntoutuksen tarvetta, mutta vankiterveydenhuollon yksikkö ei sitä hänelle antanut. Se ei myöskään antanut lupaa ulkopuoliseen kuntoutukseen, jonka itse olisin kustantanut.

Apulaisoikeusasiamies: Aspergerin oireyhtymää ei huomioitu, kuten olisi pitänyt

Matin äiti on tehnyt lukuisia kanteluja Matin vankilavuosista. Apulaisoikeusasiamies totesi lausunnossaan, että Matin Aspergerin oireyhtymää ja siitä aiheutuvia erityispiirteitä ei ole otettu terveydenhuollossa huomioon niin hyvin, kuin olisi ollut tarpeen. Laiminlyöntejä oli useita.

– Kun yksityinen psykiatri oli käynyt vankilassa poikaani tutkimassa, hänen lausuntonsa toimitettiin Rikosseuraamuslaitokselle. Myöhemmin kävi ilmi, ettei lausuntoja ollut lähetetty vankien terveydenhuoltoon, eikä vankiloihin, joissa poikani oli. Tähän oikeusasiamieskin puuttui.

Oikeusasiamiehen mukaan terveydenhuolto ei myöskään missään vaiheessa arvioinut, olisiko Matti ollut kuntoutuksen tarpeessa. Terveydenhuolto myös laiminlöi Matin terveystarkastuksen, jossa olisi voitu selvittää hänen työkykyään.

– Sanotaan, että vangeille kuuluu siviilitasoinen terveydenhoito. Mutta jos olet vammainen ja sairas vanki, niin ei sitä ole.

“Vammanen, älä sekoo"

Äidin mukaan Matti joutui vankilassa vanginvartijoiden kiusaamaksi. Matti on vuosien aikana soittanut usein äidilleen vankilasta ja kertonut, mitä vanginvartijat ovat hänelle sanoneet.Äiti on kirjannut Matin puhelut tarkasti muistiin.

Tässä muutama esimerkki äidin muistiinpanoista:

“Täällä se murhamies vielä mussuttaa”. Vartijat ovat sanoneet Matille näin, jos tämä on ollut viimeisten joukossa ruokailemassa.

“Vammanen, älä sekoo”. Yksi vartija oli käynyt usein Matin ovella sanomassa tämän hänelle.

“Kananpojan aivoinen lähtee nyt maailmalle”. Vartijat olivat todenneet näin, kun Matti oli lähdössä lomalle.

– Kun kyseessä on vammainen ihminen, ja äitinä tietää, miten häntä kohdellaan, niin kyllä se olisi paljon helpompaa olla itse siellä vankilassa, äiti sanoo.

“Viiden vuoden aikana yksi hyvä esimies” 

Äiti laskee, että Matilla on ollut viiden vuoden aikana 16 eri sijoitusta. Lukuun sisältyvät kaikki siirtymät vankisairaaloista vankiloihin ja avovankiloista suljettuihin vankiloihin. Yksi siirto avovankilasta suljettuun vankilaan tehtiin, koska Matti rikkoi poistumissääntöjä.

Yhteensä Matti on ollut kahdeksassa eri vankilassa.

– Poikaa on siirrelty milloin minnekin. Hän on joutunut kohtaamaan aina uudet ihmiset, vangit ja henkilökunnan. Tämä on raskasta Asperger-ihmiselle, joka tarvitsisi rutiineja ja omaa rauhaa.

Myös Matin äiti on viime viiden vuoden aikana ollut yhteydessä useisiin vankilaviranomaisiin kuten rikosseuraamusesimiehiin. Heistä osa on äidin mukaan jopa julmia, ja he eivät ymmärrä vammaista ihmistä.

Matin äiti sanoo kuitenkin tavanneensa viiden vuoden aikana yhden oikein hyvän rikosseuraamusesimiehen. Hän työskentelee Kylmäkosken vankilassa.

– Hän otti poikani omalle osastolleen. Hän myös etsi oma-aloitteisesti tietoa Aspergerin oireyhtymästä, jotta voisi ymmärtää poikani erityispiirteitä ja sitä, miten hän poikkeaa neurologisesti normaaleista ihmisistä.

Matin tuomio maksaa noin 400 000 euroa

Kun Matti joutui vankilaan, hänellä oli suoritettuna yliopistotutkinto, ja hän opiskeli parhaillaan ammattitutkintoa. Äidin mukaan Matti olisi halunnut opiskella myös vankilassa ollessaan, tai tehdä mielekästä työtä.

– Tähän ei annettu mahdollisuutta. Poikaani on käytännössä makuutettu viisi vuotta. Hänen psyykkinen ja fyysinen kuntonsa on romahtanut.

Rikosseuraamuslaitoksen tuoreimman tilinpäätös- ja toimintakertomuksen mukaan vankilavuorokausi suljetussa vankilassa maksaa 215 euroa. Matin vankeus on tullut maksamaan veronmaksajille noin 400 000 euroa.

– Jos poikani olisi saanut vankilassa tarvittavaa kuntoutusta, hän olisi todennäköisesti työkykyinen. Nyt yhteiskunta saa hänestä työkyvyttömyyseläkeläisen.

Äiti haki poikansa vankilasta

Kun Matti pääsi avovankilasta koevapauteen, hänen äitinsä kävi hakemassa poikansa autolla kotiin.

Matin vapautumisestakaan ei äidillä ole hyvää sanottavaa.

– Viisi vuotta oli tiedossa, että poikani tarvitsee vammansa vuoksi erityistä tukea vapautuessaan. Kun hänet vapautettiin, mitään tukea ei ollut tarjolla siviilissä. Eikä sen paremmin asuntoakaan, äiti sanoo.

Äiti hankki pojalleen asunnon ja maksoi vuokran.

– Rikosseuraamuslaitoksen ydintehtäviä on vankien palauttaminen takaisin yhteiskuntaan. Meidän tapauksessamme siitä ei ollut tietoakaan. Ilman minua poikani olisi joutunut vankilasta kadulle.

"Ei onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla"

Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka myöntää, että Matin terveydenhoidossa epäonnistuttiin.

– Apulaisoikeuasiamiehen päätöksessä todetaan, että parhaalla mahdollisella tavalla ei ole onnistuttu. Toisaalta myöskin todetaan, että tilanne on pyritty ottamaan huomioon ja etsimään ratkaisuja, mutta ei kuitenkaan olla kyllin hyvin onnistuttu, Vesterbacka sanoo Ylelle.

Suomen vankiloissa on yli 3 000 vankia. Vesterbackan mukaan kaikkien vankien ongelmia ei voida ottaa huomioon.

– Vankila on ensisijaisesti suunniteltu rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Vangeista lähes 90 prosenttia on päihderiippuvaisia. Heillä on myös sosiaalisia ongelmia ja mielenterveysongelmia, hyvin monenlaisia ongelmia. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia rakentaa vankilaan sellaista terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluverkostoa, joka vastaisi kaikkiin niihin moninaisiin ongelmiin, mitä vangeilla on.

Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja: Virkamiehillä korkea salassapitovelvoite

Vankeinhoidon korkein virkamies sanoo, että vankien asioissa virkamiehillä on hyvin vahva salassapitovelvoite.

– Tämä saattaa johtaa siihen, että uutisjutusta tulee yksipuolinen ja Rikosseuraamuslaitoksen kannalta kielteinenkin, mutta yksittäisen vangin asioita en voi juurikaan kommentoida, Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Vesterbacka sanoo.

Siihen, ettei Matti ole äidin mukaan saanut mahdollisuutta opiskella tai tehdä mielekästä työtä, Vesterbacka toteaa näin:

– Se, että joku olisi useita vuosia vankilassa, eikä häntä sijoitettaisi mihinkään toimintaan, tai yritettäisi useampaankin toimintaan, niin ei se kyllä näin voi olla.

Vesterbacka ei tiedä, ovatko vartijat kutsuneet Mattia vammaiseksi tai sanoneet hänelle muita loukkavia asioita, joita tässä jutussa on kerrottu.

– Voin mennä takuuseen hyvin suuresta osasta meidän henkilökuntaamme, että tällaista kielenkäyttöä ei ole. Mutta jos tällaista on, se on tietysti täysin epäammattimaista, sopimatonta, enkä missään nimessä hyväksy tällaista kielenkäyttöä.

Lue myös: Vankilanjohtaja lähetti vangin äidille omituisen sähköpostin – "Se oli loukkaavin viesti ikinä"