Appelsiinia vauvalle 1970-luvulla – järjen käyttö on sallittua ja ruokasuositukset ohjeellisia

Vauvan ravitsemussuositukset ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Kaikki eivät saa niiden pilkuntarkasta noudattamisesta hyötyä, vaan päinvastoin.

vauvat
Kuorittu appelsiini laudalla ja pilkottuja hedelmiä vadissa.
Appelsiineja annettiin 70-luvulla pienille vauvoille, mutta parikymmentä vuotta sitten niiden antaminen oli suorastaan kiellettyä.Kati Teirikko / Yle

Kun Petteri Hovi oli 1970-luvulla vauva, äiti antoi pojalleen appelsiinia mehuna sekä palasina, sillä neuvolassa oli suositeltu niin. Tarvitsihan lapsi vitamiineja.

– Appelsiineja oli 70-luvulla kaupoissa, ja silloin ajateltiin, että lapsi tarvitsee niitä C-vitamiinin takia. Sitä äiti on tarjoillut minulle ihan pienenä, THL:n erikoistutkija Petteri Hovi kertoo vuosikymmeniä myöhemmin.

Parikymmentä vuotta sitten hedelmän antaminen oli suorastaan kiellettyä.

– Silloin sitä vältettiin mahdollisimman pitkään, puoleen vuoteen tai vuoteen saakka.

Nykyisin hedelmiä saavat yli neljä kuukautta vanhat lapset. Hovin mukaan helposti allergisoivien ruokien syömistä ei ole nykyisin syytä välttää tai pitkittää tavallisessa perheessä.

– Useimmissa perheissä hedelmien syöminen aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen vuoden ikää.

Nykyiset suositukset on annettu aiempaa enemmän ruokatasolla, jotta ne ovat paremmin sovellettavissa ja ymmärrettävissä.

Suvi Virtanen

THL tekee neuvoloissa jaettavat ravitsemussuositukset kansainvälisissä ja kansallisissa asiantuntijatyöryhmissä, joissa toimii ravitsemuksen tutkijoita sekä alan asiantuntijoita.

– Suomalaisten lapsiperheiden ravitsemussuositukset pohjautuvat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka on laadittu yli sadan tieteellisen asiantuntijan toimesta. Niistä on sitten muokattu suomalaisille perheille soveltuvat, kertoo THL:n ravitsemusyksikön yksikönpäällikkö Suvi Virtanen.

Viimeisimmät suositukset ovat vuodelta 2016. Suositukset uusitaan 5–10 vuoden välein, tarvittaessa useamminkin. Suomessa kansallinen ryhmä seuraa tilannetta jatkuvasti.

– Muutoksia ei tullut viime kerralla kovin paljoa. Nykyiset suositukset on annettu aiempaa enemmän ruokatasolla, jotta ne ovat paremmin sovellettavissa ja ymmärrettävissä, Virtanen mainitsee.

Hankaluus tulee näkökulmien yhdistämisessä

Petteri Hovi kertoo, että suositukset (siirryt toiseen palveluun) (THL) ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Niiden sorvaamiseen on ollut monia näkökulmia.

– Ohjeiden pitäisi olla sellaisessa muodossa, että niitä pystyy käyttämään soveltaen. Jossakin vaiheessa on korostettu allergiaperheiden huomioonottamista tässä asiassa. Joskus on taas pyritty siihen, että lapsi kasvaisin hyvin ja se turvattaisiin. Kaikkien näkökulmien yhdistämisessä on se hankaluus.

Lapsen ruokalautanen.
Kiinteää ruokaa voi suositusten mukaan antaa nelikuiselle vauvalle.Elisa Kinnunen / Yle

Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Hovin mielestä suositusten pilkuntarkka noudattaminen ei ole oleellista, kunhan pysyy kohtuullisissa raameissa. Esimerkiksi erikoisruokavalioperheissä ruokasuosituksia voi muokata kaikille suunnatusta ohjeesta.

– Kun ennen sanottiin, että kiinteät voi aloittaa kolmen kuukauden iässä ja nyt neljän, niin siitä voinee päätellä, että 2–5 kuukauden iässä on ihan hyvä, Hovi toteaa.

Imetys on nyt pop: "Luonto on ajatellut, että näin sen kuuluu mennä"

Nykyisten suositusten pääkohtana erikoistutkija Petteri Hovi pitää imetyksen tukemista.

– Ajatellaan, että imettäminen on pienelle vauvalle tärkein ruokamuoto. Luonto on ajatellut, että näin sen kuuluu mennä.

Nykyisin pelkkää imettämistä suositellaan 4–6 kuukauteen saakka. Suositukset kiinteiden ruokien aloittamisajankohdastakin ovat vaihdelleet.

– Siihen, mitä kiinteiden ruokien aloittamisen jälkeen tapahtuu, ei ole ollut niin voimakasta kantaa. Nyt on suositeltu imettämisen jatkamista varsin pitkälle, jopa yli vuoden.

Äiti ja lapsi.
Viimeisimmät vauvojen ravitsemussuositukset ovat vuodelta 2016.Henrietta Hassinen / Yle

Neuvolan ammattilaiset ovat Hovin mukaan vastuussa siitä, miten suositukset esitellään ja perustellaan vanhemmille. Terveydenhoitajan tehtävä on miettiä miten yleistä ohjetta voidaan soveltaa kussakin perheessä erikoisruokavalio ja elämäntilanne huomioiden.

– Kun suositus pyrkii olemaan hyödyllinen kaikille, se ei voi ottaa erityistapauksia huomioon, Hovi pohjustaa.

– Että jonkun asian voi luetella suositukseksi, sen täytyy sopia suurimmalle osalle ihmisistä. Suositukset perustuvat tutkittuihin havaintoihin, miten eri ohjeet vaikuttavat suurissa ryhmissä.

Siitä, olisiko esimerkiksi Petteri Hovin sukupolvesta tullut jotenkin erilainen ilman appelsiinin syömistä, ei ole tarkempaa tutkimustietoa. Ainakaan erikoistutkija ei ole törmännyt tuloksiin.

Hovi muistuttaakin, että jokainen ihminen geeneineen on yksilö.

– Ja meitä on monenlaisia yksilöitä. Jotkut, jotka pyrkivät pilkun tarkasti noudattamaan suosituksia, saattavat saada siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Terveen järjen käyttö on sallittua.