Valokuvatarina: Johtajan päivä hurahtaa palavereissa ja työsähköposti sulkeutuu vasta iltamyöhään

Saako johtaja palkkansa helpolla? Hyppäsimme 15 tunniksi liiketoimintapäällikkö Juha Sarlundin kintereille.

talous
Uutisvideot: Tätä on johtajan arki
Uutisvideot: Tätä on johtajan arki

Laulussa sanotaan, että moni saa puuronsa helpommalla.

Matti Eskon suosikki-iskelmä Rekkamies pyörii päässä, kun seuraa johtajan työpäivää. Mutta onko näin?

Yara Suomen liiketoimintapäällikkö ja johtoryhmän jäsen Juha Sarlund, 46, otti Ylen mukaan seuraamaan tavallista työpäiväänsä.

Juha Sarlund aamupalalla.
Aamu alkaa sanomalehdellä ja aamupalalla. Antimet ovat perisuomalaiset: markettimehua, kahvia, ruisleipää, kasviksia, juustoa ja kinkkua.Tuomo Björksten / Yle

Lauttasaari, klo 7.15

Arkipäivä alkaa kuten parissa miljoonassa muussakin kodissa keittiön pöydän äärestä. Sarlund lukee vaihtelunhalusta ruotsinkielistä Hufvudstadsbladetia, vaimo Sanna Rauhansalo Helsingin Sanomia. Keittiön pikkutelevisiossa on päällä Ylen Aamu-tv.

Perheen lapset, neljäsluokkalainen Saaga, 10, ja ekaluokkalainen Fiinu, 7, hyörivät odottamassa kouluun lähtöä. Sovitaan päivän kulku ja tarkistetaan kalenterit. Kauanko töissä menee? Kumpi käy kaupassa? Onko töistä iltatilaisuuksia?

Taloudessa on kaksi johtajaa, sillä Rauhansalokin on johtotehtävissä Teknologiateollisuus-etujärjestössä. Hänen lähdettyään töihin Sarlund avaa ensimmäisen kerran työsähköpostinsa. Edellisen viikon työmatka Moskovaan generoi "juttuja, joita pitää nyt laittaa liikkeelle". Työmatkoja tulee suunnilleen kerran viikossa: ennen Moskovaa oli Kööpenhamina ja Varsova, Sarlund kertoo.

– Iskä, nyt pitää lähteä! Hopi hopi, Fiinu huutaa eteisestä.

– Joo, lähdetään, iskä jäi suustaan kiinni.

– Niin kuin aina, Saaga kommentoi sohvalta.

– Niin, mä olen puhetyöläinen. Mutta on tärkeää kuunnella myös.

Juha Sarlund junassa matkalla töihin. Hän käyttää usein julkista liikennettä.
Työmatkat Sarlund kulkee yleensä julkisilla. Lisäksi kertyy noin sata matkapäivää vuodessa. "Lentokoneessa pyrin välttämään näpyttelyä ja keskustelemaan vieruskaverin kanssa."Tuomo Björksten / Yle

Työmatka, klo 8.30

Yleensä Sarlund olisi jo tähän aikaan töissä, mutta tänään toimistolla on poikkeuksellisen rauhallista. Niinpä on aikaa saattaa tytär koulumatkalle ja hypätä keskustaan menevään bussiin 21V.

Se täyttyy nopeasti lauttasaarelaisista työmatkaajista jo parin pysäkin jälkeen, ja Sarlund kaivaa tovin puhelimennäpyttelyn jälkeen esiin venäjänkielen oppikirjan. Kappaleen nimenä on viime työmatkaan nähden osuvasti V Mockvy eli Moskovassa.

– Omalla autolla menen joskus, mutta sekin on puoli tuntia suuntaansa. Autossa ei voi tehdä mitään, toisin kuin junassa.

Bussi tyhjentää sisuksensa Ruoholahden toimistokortteleissa ja Kampin keskuksessa. Sarlund jatkaa kyydissä Rautatieaseman kulmalle, josta hän suoriutuu puolijuoksua kello 9.06:n A-junaan kohti Espoon Leppävaaraa, jossa Yaran toimisto sijaitsee.

Juha Sarlund tulee töihin.
Vaikka pääosa viestinnästä on sähköistä, myös postifakki on tutkittava säännöllisesti.Tuomo Björksten / Yle

Konttorille, klo 9.30

– Huomenta! Ensimmäisenä olisi palaveri kympiltä Aitassa, Sarlundin sihteeri Sari Hämäläinen tervehtii. Hän hoitaa osansa kalenterirumbasta, varmistaa että Sarlund on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Sarlund istuu paikalleen avokonttoriin. Sisustus on 2010-luvun mallikirjasta, harmaata ja limenvihreää, ja ikkunasta näkee perusteen sille miksi toimisto on pystytetty juuri tähän: kehä ykkösen liikennevirta on loputon.

Vaikka Sarlund on johtoryhmän jäsen, hänellä ei ole omaa huonetta. Vieressä istuvat tuotepäällikkö Sami Ruisma, joka hörppii aamukahvia Porin Ässien logolla varustetusta mukista, ja myyntipäällikkö Rikhard Blomqvist. Sarlund kannattaa avokonttoria.

– Kun olen toimistolla, yritän olla mahdollisimman paljon saatavilla. Johtajan tehtävä on tehdä ratkaisuja, olla käytettävissä ja saada asioita eteenpäin. Jos pitää tehdä jotain keskittynyttä, on usein parempi tehdä se etänä kuin linnoittautua koppiin.

Toden totta. Näkösällä olevaa johtajaa on helppo lähestyä pienillä mutta nopeaa reagointia vaativilla asioilla. Ollaan osin parjatunkin avokonttoritrendin ytimessä. Ennen palaveria Sarlund lähettää muutaman sähköpostin: hankkeen rahoitusta koskeva kysymys, käteisvarojen riittävyyden tarkistus, tiedustelu Venäjälle hankkeen etenemisestä.

Juha Sarlund palaverissa.
Päivän ensimmäinen palaveri on kello 10 firman johtamisjärjestelmistä. Ne ovat isoissa yrityksissä pitkälle standardoituja, eli johtamisessa tulisi välttää isoja riskejä ja ennakoida saavutettu lopputulos.Tuomo Björksten / Yle

Palaveriputki alkaa, klo 10

Sarlund astuu palaverihuoneeseen tasan kello 10 keskustelemaan Yara Suomen eli entisen Kemira GrowHow'n johtamisjärjestelmistä. Hän pääsee huoneesta ulos – yllätys yllätys – puoli tuntia etuajassa.

Päättymätön palaverirumba on 2000-luvun johtajien yhteinen kokemus. Ylätason johtajien konttoripäivät ovat kello 9–16 välisenä aikana monesti täynnä palavereja, osa hyödyllisiä, osa turhia, osa liian pitkiä. Mutta johtaja ei voi mennä palaveriin räpläämään kännykkää tai tuijottamaan ikkunasta vastapäisen talon seinää.

– Kyllä palaverien määrä rehellisesti sanottuna kuluttaa. Aika paljon on sellaisia päiviä, ettei ehdi kuin palaverista toiseen. Samalla muut työt kasautuvat eikä sähköposteihin voi vastailla kuin lyhyitä hätäapuviestejä, Sarlund sanoo.

– Johtajan pitää silti aina valmistautua niin, että on asioista perillä ja on annettavaa muille.

Yaran maajohtaja Juha Sarlund kahvilla.
Juha Sarlundin ja Sami Ruisman (vas.) lounaskeskustelu ajautuu kiireeseen. "Kiireen tuntu on Helsingin seudulla suurempaa kuin muualla", Sarlund sanoo. "Porissa pääsee vartissa mihin tahansa", Ruisma vertaa kotikaupunkiinsa.

Lounas ja palaveriin, klo 12

Koska palaveri loppuu etuajassa, on aikaa lounaalle. Sarlund, Ruisma ja Blomqvist kävelevät parisataa metriä lounasravintola Baseen.

Kolmikon työ keskittyy saman aiheen ympärille. Heidän tehtävänään on edistää ilmanpuhdistusta myymällä energiantuotannon päästöratkaisuja tai Yaran AdBlue-lisäainetta. AdBlue on dieselajoneuvojen polttoaineeseen lisättävää urealiuosta, joka muuttaa pakokaasun haitalliset typpioksidit typeksi ja vesihöyryksi – eli vähentää päästöjä.

Sitä käytetään etenkin ammattiliikenteessä, koska päästörajat ovat tiukentuneet. Samalla tulee selitys Sarlundin Moskovan-matkoille: hänen tehtävänsä on rakentaa AdBlue-palveluverkostoa Venäjälle.

Toimistolla Sarlund palaa paperihommien pariin ja pyörii ympäri avokonttoria käymässä lyhyitä keskusteluja, pikapalavereiksikin näitä kai voisi sanoa. Kello 14 alkaa seuraava palaveri, tällä kertaa yrityksen kiertotaloudesta ja siitä, miten sitä pitäisi edistää. Se venyy vartilla, ja Sarlund kiiruhtaa sieltä suoraan venäjäntunnille.

Juha Sarlund opiskelee venäjää.
"Taiteilijan vapaus eli svoboda hud... hud...", Sarlund perustelee tekemäänsä kielioppivirhettä ja opettaja Inna Reittu täydentää: "Svoboda hudozhnika!"Tuomo Björksten / Yle

Svoboda hudozhnika, klo 14.45

– Miten meni Moskovassa, opettaja Inna Reittu kysyy.

– Oli iso kaupunki, Juha nauraa.

Venäjän-matkojen vuoksi Sarlund yrittää ehtiä venäjäntunnille ainakin kerran kuussa. Tällöin Reittu tulee Yaran konttorille ja kaksikko sulkeutuu tunniksi tai puoleksitoista parantamaan johtajan vielä kangertelevaa venäjää.

Kerrataan viikonpäiviä ja järjestyslukuja. Pääsee haukotus. Yritysjohtajan iltapäivätuntien oppimisvireys on sama kuin yläastelaisellakin. Venäjän loputtomien suhuäänteiden pitäisi kuitenkin tarttua, samoin sen miten sanotaan taksimatkan tingattu hinta, viisisataaneljäkymmentä ruplaa.

Vähän yli neljältä on valmista, ja Sarlund kiirehtii työpisteelleen sähköpostin pariin. Ympärillä on jo tyhjää, Ruismakin on ehtinyt häipyä. Seuraavana päivänä miehet lähtevät yhdessä Turkuun asiakastilaisuuteen, joka jatkuu iltatilaisuudella. Taas yön yli kestävä työmatka.

Juha Sarlund kaupassa. Päivällinen venyy usein myöhään.
On Sarlundin vuoro käydä kaupassa sillä aikaa, kun tytär Fiinu on harjoituksissa.Tuomo Björksten / Yle

Kotiin, klo 16.50

Kahdeksan tunnin työpäivä ei riitä käytännössä koskaan. Sarlund arvioi tekevänsä arkena yleensä 10 tunnin työpäiviä ja päälle muutaman tunnin viikonloppuisin. Se tarkoittaa noin 55 tunnin työviikkoa, eli tavalliseen palkansaajaan nähden kahden viikkotyöpäivän verran ylimääräisiä tunteja.

– Toimistolla olen harvoin viiden jälkeen, koska täällä ei ole enää muitakaan. Mutta toimistolta lähtö ei tarkoita työpäivän loppumista, vaan loput työt tehdään kotona.

– Kymmenen tuntia on keskiarvo, sitten tulee päiviä että olet töissä 12 tai 14 tai 16 tuntia. Etenkin työmatkoilla on hyvinkin vaikea erottaa työ- ja vapaa-aikaa toisistaan. Ja matkapäivistä jää tehtävää rästiin, koska on asioita joiden vuoksi pitää olla toimistolla.

Tänään Sarlund lähtee töistä hiukan ennen viittä. Kaksi bussinvaihtoa sujuvat rasvattuina, ja hän on kotona kello 17.35. Vastassa on äänekäs lapsikolmikko eli omat lapset ja Fiinun kaveri Laura, ja huoneilmassa leijaileva puhdistusaineen tuoksu.

– Meillä käy siivooja kaksi kertaa kuussa. Se oli joululahja itselle, sanoo myös kotiin ehtinyt Rauhansalo. Muut kotityöt tehdään itse.

Fiinu pakkaa koripallovarusteet kassiin, ja Sarlund lähtee kuljettamaan Fiinua ja Lauraa koululle harjoituksiin.

Juha Sarlund tyttärensä koripalloharjoituksissa.
Vanhemmat seuraavat lastensa koripalloharjoituksia. Samalla on aikaa näpytellä pieniä työasioita. Sarlund tarkistaa nopeasti sähköpostit ja keskittyy sitten harjoituksiin.Tuomo Björksten / Yle

Lasten kanssa, klo 18.30

Sarlundin palapelissä joustava pala on Sarlund itse. Oma aika on nipistetty minimiin.

– Kodin ehdoilla mennään. Lapset kaipaavat isää niin harrastuksissa kuin muussakin. Erityisesti kun on matkoilla niin lapsista huomaa että he ovat ikävöineet isää, hän sanoo palattuaan kaupasta seuraamaan Fiinun koripalloharjoituksia.

Sarlund on pallopelien ja erityisesti koripallon ystävä. Tiukasti aikataulutetussa elämässä joukkueharjoitukset kerran viikossa tiettyyn aikaan ovat kuitenkin mahdottomuus. Niinpä koripalloharrastus hoituu tytärten kautta. Joskus ehtii pelaamaan squashia, mutta muuten pitää harrastaa sitä mitä lähes kaikki muutkin johtajat: lenkkeilyä. Juosta voi missä vain ja milloin vain.

– Se on tehokasta ja helppoa. Kotoa voi lähteä äkkiä pienelle lenkille, ja matkoille on yksinkertaista pakata lenkkarit mukaan.

Muut harrastukset hoituvat arjen ohessa. Sarlund on mukana politiikassa keskustan paikallisyhdistyksessä. Hänen isänsä oli 60-luvun alussa puolueen eduskuntaryhmän kaikkien aikojen ensimmäinen avustaja ja myöhemmin Suomenmaa-lehden vastaava päätoimittaja. Sarlund pitää myös viineistä ja musiikista. Kirjahyllyssä on 2 500 vinyyliä ja 1 000 cd-levyä.

– Silloin harvoin, kun olen yksin kotona, laitan sellaista musaa jota muut eivät halua kuunnella. Mutta kyllä lukeminen on se, mikä jää ihan liian vähälle.

Juha Sarlund kotona.
Tyttäret Fiinu (vas.) ja Saaga ovat vapaa-ajassa etusijalla.Tuomo Björksten / Yle

Illallinen kotona: klo 20.15

– Meillä on keski- tai eteläeurooppalainen ruoka-aika, Sanna Rauhansalo nauraa.

Kello on 20.15, kun perhe käy pöydän ääreen jakamaan pastan, jauhelihakastikkeen, pienen salaatin, leipää ja maidon ja lasilliset punaviiniä. Niinä iltoina kun isoäiti vahtii lapsia, ruoka on jo kuudelta tai seitsemältä. Siitä, että isovanhempia asuu lähellä, on korvaamaton apu. Mutta jos töitä olisi vielä enemmän, pitäisi palkata lastenhoitaja, ja sitä perhe ei halua.

Ruoanlaiton yhteydessä ja ruokapöydässä on tunti–pari aikaa jutella ne tavalliset: miten päivä meni, mitä töissä ja koulussa tapahtui, kuka sanoi ja teki mitä, miten maailma makaa.

Viikonloppuisin on enemmän aikaa. Silloin tyttärillä on usein ainakin yksi koripallopeli, ja Sarlund ja Rauhansalo yrittävät ehtiä harrastaa jotain myös yhdessä ja tavata tuttuja.

– Kun joku kutsuu kylään, niin harvoin onnistuu saman kuukauden aikana. Seuraavan kuukauden aikana ehkä, Sarlund sanoo.

Juha Sarlund naputtelee työsähköposteja vielä illalla kotona. Myös hänen johtajana työskentelevä vaimonsa Sanna Rauhansalo joutuu tekemään töitä kotona.
Illan toinen työvuoro alkaa. Rauhansalo ja Sarlund tekevät rästiin jääneet työt iltaisin kotona, mikä tietää helposti paria tuntia lisää.Tuomo Björksten / Yle

"Iltavuoro" alkaa, klo 21.15

Päivä ei ollut tällä kertaa kaikkein kiireisin.

Mutta kun lapset ovat nukkumassa, monessa perheessä istutaan sohvalle ja levätään. Johtajaperheessä nostetaan läppärit pöydälle ja aletaan valmistella seuraavan päivän asioita tai vastailla päivältä rästiin jääneisiin sähköposteihin.

Näin tänäänkin. Sarlund ja Rauhansalo kaivavat tietokoneet esiin, istuvat keittiön pöydän ääreen ja alkavat naputtaa. Tämä työpäivän lisuke eli "iltavuoro" kestää tavallisesti pari tuntia, ja välillä tietokoneet seuraavat sänkyyn.

– Kysyin Juhalta että tuletteko te kuvaamaan, kun me ollaan yöpaidoissa sängyllä ja kumpikin näpyttää läppäriä, Rauhansalo nauraa.

Viikonlopuista sunnuntai on usein jo melkein puolikas työpäivä. Tulevaa viikkoa eli palavereja, esityksiä ja matkoja pitää valmistella. Maanantaiaamuisin odottaa usein johtoryhmän kokous.

– Valmistautuminen tehdään yleensä aina varsinaisen työajan ulkopuolella. Palaverien keskellä sähköposteihin vastaaminen jää iltaan, ja sähköpostien lähettäminen generoi lisää sähköposteja.

Työn lisäksi on omat privaattisähköpostit ja lasten Wilma-järjestelmä, kuten muissakin perheissä.

Kello on 22. Sarlund ja tietokoneen ruutu tuijottavat toisiaan. Miksi tämä on kaiken ajankäytön arvoista?

– Toki olen kilpailuhenkinenkin, mutta erityisesti kiinnostaa saada asioita toimimaan. Asiantuntijat ovat huippuammattilaisia, ja myös johtajan on kyettävä kasvamaan, antamaan parhaimpansa ja ansaitsemaan paikkansa joukkueessa. Se motivoi.