Kulttuurivieras Yona: "Rakastun joka päivä, vaikka kaupan kassaan"

Laulaja-lauluntekijä Yona pelkää some-raivoa ja katuu syvästi yhtä postaustaan.

Yona
Johanna Pitkänen
Yona haluaa levittää rakkautta maailmaan.Jari Kovalainen / Yle

– Olipa lyhyt haastattelu. Puhuttiiin ihan outoja juttuja.

Yona vaikuttaa hieman pettyneeltä, kun suljen kännykän tallentimen. Yritän vakuutella, että haastattelu on kestänyt ihan riittävän pitkään ja olemme käyneet läpi enemmän teemoja kuin yhteen juttuun saa mahtumaan. Joku kuitenkin hiertää.

– En oikeastaan haluaisi nyt lainkaan julkisuutta. Ihmisillä on niin paljon mielipiteitä. Se on rankkaa.

Yonaa pelottaa jo etukäteen palaute, jota hän arvelee jutusta saavansa.

– Kun on julkisuudessa, ärsyttää ihmisiä. Ihan sama, mitä sanoo tai miltä näyttää.

Laulaja-lauluntekijä Yona ponkaisi julkisuuteen seitsemisen vuotta sitten. Koko tuon ajan julkisuus on tarkoittanut myös some-julkisuutta. Ja somen kautta tulevaa palautetta. Yona kertoo tuoreen esimerkin.

– Pukeuduin hetkeksi romaninaisen asuun, koska halusin kunnioittaa romanien juhlapäivää. Vaatteet, idea ja siunaus tulivat romaninaisilta. He olivat myös iloisia, kun jaoin kuvan Instagramissa. No. Eihän siitä kaikki tykänneet.

Yona tuntee romanikulttuurin jo lapsuuden kodin peruina. Hän korostaa, että ymmärtää romanipuvun arvon ja kunnioittaa sitä.

– En todellakaan kuljeskelisi ympäriinsä romanipuku päällä.

Ikävältä palautteelta ei silti vältytty.

Yona
Jari Kovalainen / Yle

Joskus yksikin virhe riittää.

Yona muistelee reilun vuoden takaista some-raivoa, joka syntyi sittemmin edesmenneen muotivaikuttajan Teri Niitin postituksesta (siirryt toiseen palveluun). Se jätti syvän jäljen.

– Arvostelin itsekin häntä. Mutta sitten se raivo vaan jatkui. Ja vaikka hän pyysi anteeksi, kukaan ei kuunnellut.

– Sen on täytynyt olla hirveää, tapahtuma, joka muutti hänen elämänsä.

Yona sanoo alkaneensa hyvin nopeasti katua, että osallistui keskusteluun.

– Olisin voinut laittaa vaikka yksityisviestin ja ystävällisesti kertoa mielipiteeni. Sen sijaan postasin tyhmän kommentin. Ehkä sain hetkellistä nautintoa toisen mokasta. Lopulta kaikki kääntyi kuitenkin minua itseäni vastaan. Tuli tosi paha olo.

Yona
Jari Kovalainen / Yle

"Näen musiikin väreinä ja kuvina"

Istumme Yonan työhuoneessa Lapinlahden sairaalan ylimmässä kerroksessa. Entisessä sairaanhoitajan huoneessa. Engelin suunnittelema mielisairaala on saanut uuden elämän luovan alan tekijöiden työtilana.

Naapurihuoneessa valmistetaan peruukkeja. Yonan huoneen ovessa lukee darling.

– Se on jäänyt edelliseltä vuokralaiselta. Tämä on ensimmäinen oma työhuoneeni. Olen nyt ollut täällä kolme kuukautta ja rakastan tätä paikkaa.

Ei ihme. Lapinlahti sijaitsee merenrannalla, kauniin puiston ympäröimänä. Kivenheiton päässä Helsingin keskustasta. Jokainen työtila on käytössä ja tulijoita olisi. Yona sai vinkin vapautuvasta huoneesta muusikkoystävältään Tuure Kilpeläiseltä.

Musiikki on kuulunut Yonan eli Johanna Pitkäsen (s. 1984) elämään aina. Ensimmäinen albumi _Pilvet liikkuu, minä en _(2010) palkittiin tulokas-Emmalla. Tyylilaji oli ehkä modernia, laulelmallista kansanmusiikkia. Vuonna 2013 Yona yllätti myös itsensä osallistumalla ja menestymällä tangokuningatar-kisassa. Sijoitus oli lopulta toinen. Viimeisimmällä levyllään Yona räppää suomeksi.

Yona on säveltänyt ja sanoittanut kappaleet levyilleen. Tulevan seitsemännen levynkin biisit ovat jo valmiina.

Oma työhuone on tärkeä.

– Näen musiikin väreinä ja kuvina. Aina hyvin visuaalisesti. Näen kuvan, jota kutsun näyksi. Katson näkyä ja yritän kirjoittaa kaikki talteen, hajut, tuoksut, äänet, kaiken mitä koen.

– Ja jos kukaan ei häiritse, siitä voi tulla hyvä biisi.

Kaikki tapahtuu nopeasti. Puolessa tunnissa. Mitä nopeammin, sitä parempi biisi, selittää Yona.

– Kappaleet ovat aina omakohtaisia, päiväkirjamaisia. Olen kirjoittanut paljon biisejä, joita en ole voinut ottaa levylleni, koska ne eivät kerro minun elämästäni.

Levyillä on aina myös teema. Tulevalla levyllä se on täydellisyys. Yona sanoo miettivänsä teemaa koko ajan, antavansa sen muokata musiikkiaan, turvautuvansa siihen, kun mikään ei tunnu sujuvan.

Yonalle teema on niin tärkeä, ettei hän ole rajannut sitä vain musiikkiinsa. Yona teemoittaa myös elämänsä. Mutta siitä tuonnempana.

Yona
YonaJari Kovalainen / Yle

Rakkaudessa on voimaa

Puhutaan ensin rakkaudesta. Se on hyvä aihe. Se on tärkeää.

Vaikka Yona selvästikin on varuillaan ihmisten kanssa, uskoo hän myös rakkauteen.

– Jokaisella meistä on perustarve kokea rakkautta. Jos huomaan, että joku ei pidä minusta, yritän olla vielä mukavampi. Lopulta rakkaus voittaa vihan.

Laulaja sanoo olevansa rakastuvaa sorttia.

– Rakastun ihmisiin joka päivä. Naisiin ja miehiin. En tiedä onko se ihan normaalia. Näin voi käydä vaikka kaupassa, myyjä voi olla tosi kiva ja haluaisin halata häntä.

Kaikki eivät ehkä käyttäisi tilanteesta niin vahvaa sanaa kuin rakkaus. Silti Yona on vakuuttunut tunteestaan. Eikä häpeä näyttää sitä.

– Avoimuus, suoruus, tunteellisuus. Niissä on voimaa. Ne ovat punk!

Aavistuksen vaikeammaksi tilanne muuttuu, kun katsoo peiliin. Aina ei ole helppoa rakastaa itseään. Mutta Yona yrittää, koska uskoo vanhaan viisauteen: ei voi rakastaa muita, jos ei ensin rakasta itseään.

– Nyt on selflove-vuosi. Yritän ajatella hyvää myös itsestäni. Jos moitin itseäni, en saa päästää irti ennenkuin olen keksinyt itsestäni myös hyvän ajatuksen.

– Olen kyllästynyt ajattelemaan itsestäni niin kriittisesti. En myöskään halua, että ihmiset ympärilläni voivat niin huonosti itsensä kanssa.

Ulkonäköpaineet liittyvät tähän itsekriittisyyteen.

– Elämme hyvin pinnallisessa yhteiskunnassa, jossa on suhteettomat odotukset itseä ja muita kohtaan. Ihmisyys itsessään on vaikeaa.

Yona viittaa erityisesti Instagramiin, jossa on varsin tavallista jakaa siloiteltuja omakuvia.

– Olen hyvin läheinen kummipoikani kanssa ja olen huolissani siitä, millaisten odotusten ja paineiden kanssa hän ja hänen ikäisensä joutuvat elämään. Itse olen lakannut seuraamasta instassa ihmisiä, jotka aiheuttavat ulkonäköpaineita.

Yona
Jari Kovalainen / Yle

Teemavuodet

Selflove-vuosi. Palataan Yonan haluun teemoittaa elämänsä. Tämän vuoden hän on omistanut itsensä rakastamiselle. Yonalla on myös ollut sokeriton, vehnätön, facebookiton ja alkoholiton vuosi.

– Teen uudenvuodenlupauksen pidättäytyä jostain. Vietän vuoden mittaisen paaston.

Kaikista teemavuosista on jäänyt myös jotain pysyvää. Esimerkiksi facebookiin hän ei palannut samalla aktiivisuudella ja suhde alkoholiin muuttui. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä kieltäymysten tilalle tuli. Alkoholiton vuosi toi Yonan elämään lavatanssiharrastuksen.

– Olen bilehile. Tykkään käydä ulkona, nähdä ihmisiä, juhlia. Klubeilla homma keskittyi aika paljon alkoholiin. Tuntui raskaalta seurata meininkiä selvin päin aamuyöllä kolmelta.

– Lavatansseihin mennään alkuillasta ja vaikka sielläkin biletetään täysillä, se ei ole niin huuruista.

Yonaa harmittaa, että lavatanssit mielletään vanhojen jutuksi. Hän käy paikoissa, joissa väki on hänen itsensä ikäistä. Mutta laulamaan hän ei tanssilavoilla suostu.

– En ole koskaan laulanut lavatansseissa. Enkä aio laulaakaan. Haluan pitää sen harrastuksenani.

Pääsiäinen ja helluntai

Yonan pääsiäinen menee töiden merkeissä. Pitkänäperjantainakin oli keikka Lahdessa. Niin on maailma muuttunut. Mikään ei ole enää pyhää.

– Pääsiäinen ei merkitse minulle mitään sen ihmeellisempää. Ihan mukava juhla.

Se ei tarkoita, etteivätkö uskon asiat olisi Yonalle tuttuja. Hän kasvoi helluntailaisperheessä. Vanhemmat tekivät lähetystyötä ja tytär oli innokas seurakuntanuori. Kunnes jossain vaiheessa tiet veivät eri suuntiin.

Yona määrittelee itsensä agnostikoksi. Hän uskoo korkeampaan voimaan, mutta ei ole kristitty. Helluntailaisuudesta hän sanoo pitäneensä jotain, osan hylänneensä.

– Lähimmäisen rakkaus, empatia, yritys ymmärtää erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Ne arvot olen yrittänyt säilyttää.

Myös musiikki tulee lapsuudesta, sillä musiikilla on keskeinen sija helluntailaisuudessa. Ja yhteys romaneihin, suuri osa Suomen romaneista on helluntailaisia.

– Isälle romanit olivat rakkaita. Meillä vieraili paljon romaneja ja romanikulttuuria kunnioitettiin. Se kuuluu myös musiikissani. Varsinkin Liljan Loisto -yhtyeen kanssa tehdyllä Vapauden hurma -levyllä on romanimusiikkivaikutteita.

Toisaalta helluntailaisuudessa on myös opinkappaleita, joita Yona ei allekirjoita.

– Minun jumalakuva on erilainen. Uskon korkeampaan voimaan, mutta en koe tarvetta määritellä sitä. Koen silti, että helluntailaisuudesta on jäänyt elämääni pelkkiä hyviä asioita.

Soitan Yonalle haastattelua seuraavana päivänä. Puhelimeen vastaa iloinen ääni. Hän pahoittelee, että oli ollut niin alakuloinen ja epäileväinen. Ja vakuuttaa, että eilinen oli vuoden ainoa masennuspäivä.