Kevät toi taas kerjäläiset – diakoni ei antaisi rahaa

Jyväskylän kävelykadulta ei kyselyssä löydy ihmisiä, jotka antaisivat kerjäläisille rahaa. Joku kuitenkin antaa, koska kerjäläiset palaavat joka kevät.

kerjääminen
Kerjääjä Jyväskylän kävelykadulla.
Heli Kaski / Yle

Jyväskylän keskustassa, kävelykadulla, kevään tulo näkyy kerjäläisten ilmestymisenä.

– Koen sen kiusallisena, ei ole kiva, sanoo jyväskyläläinen nainen.

– En anna mitään. Kun tänne tullaan Keski-Euroopasta, niin millä kyydillä he ovat tulleet?, kysyy toinen.

– Ehkä ne katoavat katukuvasta, jos kukaan ei anna, sanoo mies kävelykadulla.

Jyväskylän seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Heini Lekander antaisi kerjäläiselle tarvittaessa akuuttia apua, kuten ruokaa, mutta pitää ilmiön taustoja Euroopan unionin tasolla ratkaistavina.

Palkkani ei riitä jaettavaksi kaikille.

Heini Lekander

Rahaa Lekander ei kerjäläisille anna.

– Kun näen kadulla kerjäläisen, kävelen ohi, Lekander sanoo.

– Olen valikoinut kohteet, joihin lahjoitan. Palkkani ei riitä jaettavaksi kaikille, hän jatkaa.

Lekander näkee, että rahan antaminen kerjäläiselle ei ole ratkaisu mihinkään. Kerjäläisiltä on kuitenkin täytynyt löytyä riittävästi rahaa tehdä matka Suomeen.

– Jos minä lähden Malagaan tai Bukarestiin, kyllä minulla on oltava myös keinot elää siellä ja tulla myös pois, sanoo Lekander.

Kerjäläiset ovat EU-kansalaisia, eivätkä he poliisin mukaan ole ihmiskaupan uhreja. Se tarkoittaa, että he ovat Suomessa omasta vapaasta tahdostaan.

Kerjäläisongelma, jos sitä ongelmana pitää, ei myöskään ratkea antamalla rahaa.

Jyväskylässäkin on paikkoja, joissa kerjäläisetkin voivat käydä esimerkiksi lämmittelemässä. He ovatkin löytäneet Aseman Pysäkille, ja ovat sinne myös tervetulleita.

– Itsessään voi tutkailla niitä tuntemuksia, joita kerjäläiset herättävät: mistä ne nousevat? Sääli ei ole minusta hyvä motiivi auttamiseen, Lekander sanoo.