Pariskunta päätti muuttaa elämänsä – vaihtoi baaritiskin lammasfarmiin: "Alussa lampaat kävelivät ylitsemme, kun yritimme ruokkia niitä"

Antti Aittola ja Essi Sorakari sukelsivat täyteen tuntemattomaan, kun he aloittivat tyhjästä maanviljelijöinä kolme vuotta sitten.

maatilat
Essi Sorokari ja Antti Aittola lampolassa.
Essi Sorokari ja Antti Aittola lampolassaan Kouvolan Valkealassa. Juha Korhonen / Yle

*KOUVOLA *Antti Aittola avaa lampolan oven. Sisällä on valoisaa, pieni tuulenvire käy avonaisista ovista. Ainoa ääni on tasainen mutustus, jota lampaat pitävät syödessään.

Mutta kun Essi Sorakari heittää kuupalla rehua kaukaloihin, alkaa korvia huumaava määintäkonsertti.

Siihen pariskunta on ehtinyt jo tottua. He aloittivat lammastilallisina täysin tyhjästä muutama vuosi sitten.

– Tämä työ vaatii uskoa. Vai onko se hulluutta?, naurahtaa Sorokari.

– Ei kyllä tämä oli laskettu, että homma toimii, vastaa vieressä seisova Aittola.

Halu maaseudun rauhaan

Antti Aittola ja Essi Sorakari tapasivat toisensa, kun he olivat töissä baarimikkoina. Toisiinsa ihastunut pariskunta alkoi suunnitella yhteistä tulevaisuutta. He aikoivat tehdä jotain, mistä harva uskaltaa unelmoida.

Aittola ja Sorakari halusivat perustaa maatilan, vaikka heillä ei ollut siitä kokemusta.

– Halusimme asua maalla ja tehdä työtä itsellemme. Maalla on rauhallisempaa kuin kaupungissa, sanoo Essi Sorokari.

Oikealta tuntuvan maatilan etsiminen kesti kaksi vuotta. Molemmat muistavat hetken, kun se oikea lopulta osui kohdalle.

Silloin paikka näytti tyystin erilaiselta kuin nyt. Lampolan tilalla oli peltoa eikä uusi kotitalo vielä seisonut pihassa.

Vaikka lampolaa ei ollut valmiina, 10 hehtaarin maatila tuntui sopivalta. Pariskunta teki kaupat.

Essi Sorokari ruokkimassa lampaita Pihlajasaaren lampolassa.
Essi Sorokari ruokkimassa lampaita. Juha Korhonen / Yle

Lammaslauma jyräsi

Alku ei ollut helppo. Sorakari ja Aittola hankkivat yli 50 uuhta ja muutaman pässin päästäkseen lampurin uralle. Ensimmäisen talven ajan lampaat asuivat vanhassa navetassa, kun lampolaa vielä rakennettiin.

Kun he yrittivät ruokkia lammaslaumaa, se jyräsi heidät.

– Muutaman kerran makasimme vatien kanssa maassa. Lampaat kävelivät ylitsemme, kun menimme kauravadin kanssa heitä ruokkimaan. Ne eivät juurikaan väistä, nauraa Sorakari.

Antti Aittola ajaa traktoria.
Antti Aittola traktorin puikoissa.Juha Korhonen / Yle

Villan keritseminen oli toinen pulma. Ensimmäisellä kerralla Sorakari keritsi lammasta kaksi tuntia.

– Se oli tuskallista. Yritysten kautta ryhtyi löytymään oikea tapa. Tekniikka oli ongelma. Keritsin meni tukkoon.

Sittemmin puuha on nopeutunut.

Vaikka alku oli pulmia täynnä, ei pariskuntaa kaduta lampureiksi ryhtyminen.

– Tämän työn haasteellisuus tulee oman mielen sisältä. Joskus tuntuu, että lihakauppa ei käy ja tuntuu, että usko loppuu. Mutta kyllä se sitten taas siitä helpottaa, sanoo Sorokari.

Uusia tiloja perustettu entistä enemmän

ProAgriasta tiedetään, että uusia lammastiloja on perustettu aiempaa enemmän. Usein kyse on siitä, että vanha maatila vaihtaa lehmät lampaisiin. Lampaiden kasvattaminen on edullisempaa kuin uuden navetan rakentaminen.

– Lampailla on myös hyvä imago. Ne ovat usein laitumella ihmisten nähtävänä ja lampurit pitävät niistä hyvää huolta, sanoo lammastuotannon asiantuntija Kaie Ahlskog. ´

Viime vuonna kotimaista lampaanlihaa tuotettiin 1,3 miljoonaa kiloa. Siitä suurin osa, noin miljoona kiloa, oli karitsan lihaa. Tänä vuonna Suomen Lammasyhdistys arvioi tuotantomäärän kipuavan 1,4 miljoonaan kiloon.

Lampailla on hyvä imago. Ne ovat usein laitumella ihmisten nähtävänä ja lampurit pitävät niistä hyvää huolta.

Kaie Ahlskog

Kotimainen lammas tekee siis entistä paremmin kauppansa, vaikka naudan ja possun rinnalla tuotantomäärät ovat vaatimattomia. Lammastilalliselle vuoden kiireisin sesonki onkin pääsiäinen. Näin myös Antti Aittolan ja Essi Sorokarin Pihlajasaari-nimisellä tilalla.

– Liha on pääosin myyty, mutta kaikkea ei ole vielä toimitettu. Jatkamme lihan toimituksia edelleen nyt vielä ennen pääsiäistä, sanoo Sorokari.

Ihmiset tarvitsevat helppoja ja nopeasti kokattavia ruokia

Lampaat näyttävät rauhallisilta, niitä voi käydä huoletta silittämässä. Aittolan ja Sorakarin tilalla asiakkaat pääsevätkin tutustumaan lampaisiin.

Pariskunta haluaa kasvattaa tilallaan suomalaisia lammasrotuja kuten suomenlammasta ja kainuunharmaksia.

– Yritämme hyödyntää kaiken villasta ja lihasta lähtien, sanoo Aittola.

Muutamassa vuodessa tilan pääluku on kasvanut yli sadan. Nyt suurimpana haasteena on saada lampaanliha markkinoitua kuluttajille – muulloinkin kuin pääsiäisenä.

– Nykypäivänä ihmiset tarvitsevat helppoja ja nopeita ruokia. Kaikilla ei ole aikaa laittaa pataruokia. Sen vuoksi yritämme tuoda rinnalle helpommin ja nopeammin kokattavia tuotteita kuten makkaroita, sanoo Essi Sorakari.

Pariskunnan tavoitteena onkin, että lampaasta tulisi arkiruokaa.

Lampaita syömässä syöttökaukalosta.
Suomenlampaita Pihlajasaaren lammastilalla Valkealassa.Juha Korhonen / Yle