4-vuotias Vilma tietää jo, että on saanut alkunsa lahjoitetusta vauvansiemenestä – näin homoparit saavat lapsia

Miespareille lastenhankinta on huomattavasti naispareja hankalampaa.

lapsiperheet
Kolme naista lastenvaunujen kanssa.
Felix Kästle / EPA

Kotkalaisen Veeran elämä on ihan tavallista lapsiperhearkea. Se on kiireistä, työntäyteistä ja hauskaa. Perheeseen kuuluu Veeran lisäksi puoliso Minna ja heidän 4- ja 2-vuotiaat tyttärensä Vilma ja Martta.

Veera on lasten biologinen äiti, mutta molempia vanhempia kutsutaan äideiksi. Se on vaihdellut iän myötä. Yhteen aikaan oli äiti ja toinen äiti.

– Kun tytöt ovat olleet pieniä, äiti olen ollut nimenomaan minä. Kysymys ei ole biologiasta vaan siitä, että olin heidän kanssaan enemmän. Isompi kutsuu nykyään meitä tasapuolisesti äideiksi ja halutessaan tarkennetaan nimellä Veera-äiti ja Minna-äiti.

Tytöille on itsestäänselvää, että perheessä on kaksi äitiä. Heidän kanssaan on keskusteltu paljon myös siitä, että on erilaisia perheitä ja lapset syntyvät eri tavalla: joissain perheessä on äiti ja isä, joissain kaksi isää tai joissain vain yksi vanhempi. He myös puhuvat asiasta avoimesti.

– Perhepäivähoitaja kertoi, että ruokapöydässä lapset olivat keskustelleet vakavasti ja parivuotias Vilma oli sanonut, että ”mull on kaks äitii”. Toinen oli vastannut, että ”aaa…mull on yks äiti”, nauraa Veera.

Vilma oli sanonut, että ”mull on kaks äitii”. Toinen oli vastannut, että ”aaa…mull on yks äiti”.

Veera

Vanhempi lapsista tietää myös, miten hän on saanut alkunsa. Veera ja Minna ovat kertoneet hänelle, että äiti on mennyt lääkärille ja lääkäri on laittanut äidin mahaan vauvan siemenen, jonka joku on lahjoittanut.

– Voi olla, että kaikki 4-vuotiaat ei tiedä mistä vauvat saavat alkunsa, mutta hän tietää. Hän tietää myös, että vauvat voivat saada alkunsa myös toisella tavalla.

Tuttavapiiristä ei löytynyt sopivaa

Ajatus perheen perustamisesta tuli naisille mieleen jo suhteen alussa. Vakavammin asiasta alettiin puhua sen jälkeen, kun he muuttivat yhteen vuonna 2010.

Realistisia vaihtoehtoja saada biologisia lapsia sen aikaisella lainsäädännöllä oli kaksi. Joko luovuttaja olisi löydettävä omasta takaa tai sitten turvauduttava hedelmöityshoitoklinikkaan. Aluksi pari pohti, olisiko tuttavapiirissä ihmistä, jota voisi kysyä luovuttamaan sukusoluja.

– Totesimme, ettei meillä ei ole sellaista henkilöä, muistelee Veera.

Luovuttajan olisi voinut hakea myös internetistä tai muiden verkostojen kautta. Tuntemattoman luovuttajan etsiminen tuntui liian haastavalta prosessilta, koska kyse oli kuitenkin lapsen biologisesta vanhemmasta.

– Hänen kanssaan pitäisi keskustella, neuvotella asiat ja tutustua, että saadaan luotettava suhde. Kuinka tehdään isyydentunnustuksen kanssa, kuka on juridinen vanhempi ja miten järjestetään tapaamiset?

Monet naiset hankkiutuvat raskaaksi kotikonstein

Veera tietää useita pareja, jotka ovat saaneet lapsensa kotikonstein eli koti-inseminaation (siirryt toiseen palveluun) avulla. Siinä apuvälineenä käytetään esimerkiksi ruiskua, jolla sperma ruiskutetaan emättimeen. Se on edullista, koska rahaa ei kulu muuhun kuin mahdollisiin matkakuluihin ja muihin yhteisesti sovittaviin korvauksiin.

– Vaikka se ei ole rahallisesti kallista, voi se tulla henkisesti raskaaksi. Saatetaan tarvita useita yrityksiä, sanoo Veera.

Homomiehet nähdään menestyvinä, uraa tekevinä ja jet set -elämää viettävinä. Homomies kelpaa korkeintaan kaverikummiksi.

Petri Segerholm

Pari päätti ottaa yhteyttä hedelmöityshoitoklinikkaan. Korkeasta hinnasta huolimatta se tuntui helpommalta ja luotettavammalta vaihtoehdolta. Klinikalle olisi voinut mennä myös omien lahjoitettujen sukusolujen kanssa, jolloin hinta olisi ollut edullisempi.

– Päädyimme luovutettuihin sukusoluihin. Siihen aikaan hinta oli klinikalla minimissään noin 3 000 euroa. Siihen kuului tietty määrä sukusoluja, spermapankin varausmaksu ja muutamia klinikkakäyntejä, muistelee Veera.

Inseminaatio ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja pari joutui turvautumaan IVF-hoitoihin eli koeputkihedelmöityksiin.

– Molemmat tytöt ovat saaneet alkunsa pakastetun alkion siirrosta. Ensimmäisistä IVF-hoidoista meille jäi alkioita pakastimeen, joita sitten käytettiin toisella kertaa.

Naispareille perheen perustaminen on miehiä helpompaa.

Raskaana oleva nainen.
Henrietta Hassinen / Yle

Miehillä vähemmän vaihtoehtoja

Kotkalaiselle Petri Segerholmille ja hänen puolisolleen Janille perheen perustaminen hiipi ajatuksiin pikkuhiljaa. Mielessä pyöri kysymys, että miten homomiehet perheellistyvät. Mitään malliesimerkkejä ei julkisuudessa juuri ollut, eikä adoptio ollut tuolloin vaihtoehto.

– Lapsia saattoi olla aiemmasta heteroliitosta. Tiedän myös lähipiiristä homomiehiä, jotka ovat enemmänkin tutun sedän kuin isän roolissa ja vievät lasta Lintsille.

Pari totesi, että vaihtoehtoja täytyy olla enemmänkin, koska ovathan muuallakin homomiehet perheellistyneet. Apilaperhe eli jaettu vanhemmuus naisparin kanssa oli yksi tarjolla olevista vaihtoehdoista. Silloin lapsi syntyy kahden eri perheyksikön yhteiseksi lapseksi. Kaikki voivat olla lapsen sosiaalisia vanhempia, mutta lain silmissä vanhempia on vain kaksi.

Tiedän lähipiiristä homomiehiä, jotka ovat enemmänkin tutun sedän kuin isän roolissa ja vievät lasta Lintsille.

Petri Segerholm

– Me halusimme olla lähivanhempia, joten apilavanhemmuus oli poissuljettu. Pääsääntöisesti naisparit etsivät siittiöiden luovuttajaa eivätkä välttämättä halua mukaan ketään kolmatta tai saati neljättä osapuolta.

Sijaissynnyttäminen on Suomessa kielletty, mutta ulkomailla mahdollista. Se olisi ollut todella iso rahallinen investointi. Yhdysvalloissa kohdunvuokraukseen olisi saanut varata melkein 100 000 euroa.

– Totesimme, että se on käytännön syistä pois suljettu vaihtoehto.

Vinkkejä opiskelukaverilta

Opiskeluaikana Petri tutustui naiseen, joka toimi sijaisäitinä. Kun tämä kertoi miehelle sijaisvanhemmuudesta, Petrillä loksahti.

– Olin ajatellut, että sijaisvanhemmuus on jämävanhemmuutta. Ettei siinä oikeasti olla vanhempia, jos lapsi voidaan palauttaa perheeseen. Eihän kukaan uskalla sellaiseen kiintymyssuhteeseen lähteä. Todellisuudessa aika harva sijoituksista purkautuu.

Petri jutteli asiasta puolisonsa kanssa, ja he päättivät osallistua perhehoidon valmennukseen (siirryt toiseen palveluun).

Siitä kaikki lähti etenemään kolme vuotta vuotta sitten. Valmennus ei heti johtanut lapsen saamiseen vaan aikaa kului. Kun pitkään aikaan ei mistään kuulunut mitään, he ottivat yhteyttä Kotkan kaupunkiin.

– Meillä tietysti oli ajatus, että haluamme sellaisen tuhisevan nyytin suoraan synnäriltä. Kaupungilta kysyttiin, kiinnostaako isompi lapsi. Se tuli hyvään saumaan eikä tuntunut kauhealta, että ei saataisi pientä.

Poika on asunut heidän luonaan nyt 1,5 vuotta. Petri kuvailee perhettään ydinperheeksi, jossa on kaksi aikuista ja teini-iässä oleva, pian 14 vuotta täyttävä poika.

Lapsettomuus voi olla homolle kipeä aihe

Elämä muuttui kertaheitolla. Pari oli ollut kahdestaan 10 vuotta. Tehnyt uraa ja keskittynyt toisiinsa. Yhtäkkiä mukaan tuli kolmas osapuoli, joka muutti kodin dynamiikkaa. Muutosta ei voinut kuvitella ennen kuin sen sai itse kokea.

– Meille tuli liikkuva ja puhuva lapsi, joka laajensi meidän elinpiiriämme yllättävän paljon. Pääsimme ruuhkavuosiin kulkematta lähtöruudun kautta. Joskus olen ironisesti heittänyt kavereille, jotka perhettä suunnittelevat, että se on ihan yliarvostettu juttu.

Aiemmin pari vietti aikaa omien kaveriensa kanssa. Nyt lähipiiriin kuuluvat pojan kaverit ja hänen perheensä. Poika pelaa jalkapalloa joukkueessa, joten myös harrastukset ja koulukuviot ovat tulleet tutuiksi.

Olin ajatellut, että sijaisvanhemmuus on jämävanhemmuutta.

Petri Segerholm

Petri tietää lähipiiristään ihmisiä, jotka haluaisivat perustaa perheen mutta eivät puhu siitä ääneen.

Aihe on kipeä, koska lapsen saaminen on homomiehille niin vaikeaa.

– Itsekin muistan sen tunteen. Jos lähipiirissä oli naispareja, jotka iloitsivat raskaudesta tai vaikka toisen lapsen saannista, niin kyllä se aina vihlaisi.

Segerholmin mielestä ympäristö ja kulttuuri asettavat homomiehen tiettyihin raameihin, joihin hoivaaminen ei mahdu.

– Homomiehet nähdään menestyvinä, uraa tekevinä ja jet set -elämää viettävinä, ja miehet menevät itse siihen muottiin toisintaen sitä. Homomies kelpaa korkeintaan kaverikummiksi. Naispareista taas ajatellaan, että tottakai he perustavat perheen. Sen ajatellaan kuuluvan naisille.

Mies toivoo, että sijaissynnytyksiä koskevaa lainsäädäntöä höllennettäisiin myös Suomessa.

– Näkisin, että se palvelee kaikkia lapsettomia.

Muiden sateenkaariperheiden tuki tärkeää

Sekä Veeran ja Minnan että Petrin ja Janin perheet ovat aktiivisesti mukana Sateenkaariperheet ry:n (siirryt toiseen palveluun) toiminnassa. Kotkassa perhetapaamisia on muutamia kertoja vuodessa.

– On hyvä, että tukea saa tarvittaessa. On tärkeää, että lapset näkevät muita perheitä, joissa on kaksi äitiä tai kaksi isää, sanoo Veera.

Petri Segerholmin perheellä on kesällä edessään yhdistyksen on perheleiri, jolla he olivat viime vuonnakin.

– Se oli lapselle viimeksi hyvä kokemus.

Tiedon saaminen erilaisista lapsensaantimahdollisuuksista on tärkeää etenkin miehille ja myös naispareille, jotka eivät halua käyttää klinikoita tai se ei ole taloudellisesti mahdollista.

– Se on todella eriarvoista, koska samaa sukupuolta olevat parit eivät pääse julkiselle puolelle hoitoihin, pohtii Veera.

Segerholmin perheessä verkot on heitetty vesille sen suhteen, että lapsia tulisi lisääkin. Uuden avioliittolain myötä (siirryt toiseen palveluun) myös perheen ulkopuolinen adoptio tuli mahdolliseksi, vaikkakin toistaiseksi vain kotimaan sisällä.

Osa jutussa mainituista henkilöistä ei halunnut esiintyä jutussa koko nimellään.