Oikeuskansleri Jonkka lainvalmistelusta: Poliittinen kiire tuo sutta ja sekundaa

Jonkan mielestä etenkin ministeriöiden virkamieskonkareiden kannattaisi skarpata. Poliittisella ohjauksellakin on rajansa – ainakin oikeusvaltiossa.

Kotimaa
Jaakko Jonkka
Jaakko JonkkaAntti Lähteenmäki / Yle

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka siivoaa virkahuonettaan valtioneuvoston linnassa. Huoneen on oltava tyhjä vappuna, kun mies jää eläkkeelle.

Kirjahyllyssäkin on kaikenlaista. Miehen silmiin osuu pieni punainen kansio.

– Kriisikansio, jaahas. Sitä emme nyt tässä yhteydessä silmäile, mies sanoo napakasti ja sulkee kirjahyllynsä lasioven.

Lakien valmistelu – joku roti ”poliittiselle ohjaukselle”

Repaleiset ja reikäiset lakiesitykset ovat oikeuskanslerille ikuinen päänsärky.

Poliitikkojen kiire, säätö ja sähläys synnyttävät pykäläntuotannossa sutta ja sekundaa.

– Ongelmana on poliittisen ohjauksen ja lakien virkamiesvalmistelun yhteensovitus. Jos poliittisten hankkeiden aikataulut ovat epärealistiset, tuloksena on sekavia ja huonosti perusteltuja säädöksiä.

– Tein jo muutama vuosi sitten pienen kyselyn ministeriöiden kansliapäälliköille. Saamani viesti oli selvä: laadukkaan lainvalmistelun periaatteet ovat joutuneet väistymään poliittisen paineen ja kiireen takia. Esimerkiksi kuulemiskierrokset ovat joskus ontuneet pahasti. Kaikesta ei ole vieläkään otettu opiksi.

Jonkka toivookin, että ministeriöiden kansliapäälliköt ja muut lainvalmistelukonkarit pitäisivät poliitikkojen hurjimmat tahtotilapyrähdykset aisoissa.

– Jos työtaakka käy kohtuuttomaksi, me annamme riippumatonta back uppia, selkänojaa, laadukkaan lainvalmistelun takaamiseksi. Emme puutu lakihankkeiden sisältöihin, mutta uusien pykälien on mahduttava perustuslain ja kansainvälisten sopimusten raameihin.

Laki, lakikirjat, Suomen laki, rikokset, rikollisuus, oikeus, oikeudenkäynti
Antti Laakso / Yle

Perustuslaille ei enää naureskella

Liki 30 vuotta eri laillisuusvalvontatehtävissä toimineen Jonkan virkauraan on mahtunut kaikenlaista.

Poliitikkojen ja virkamieskunnan ajattelutavat ovat muuttuneet dramaattisesti.

– Takavuosina ihmisoikeussopimuksille ja perustuslaille jopa naureskeltiinkin.

– Jos juristi vaikkapa 80-luvulla viittasi perustuslakiin tai puhui ihmisoikeuksista, häneen suhtauduttiin säälinsekaisin tuntein. Hänen täytyi olla todella heikoilla jäillä, jos hänen oli pakko turvautua niin hupaisaan temppuun.

– Nykyisin on toinen ääni kellossa. Perus- ja ihmisoikeusjuridiikka on arkea meille kaikille. Jos lakimies ei sitä hallitse, hän on rampa.

Sähköinen asiointi helpottanut kantelemista

Valtioneuvoston silmälläpito on vain osa oikeuskanslerin työsarkaa.

Kansalaisten kantelut virkavaltaa vastaan lisääntyvät vuosi vuodelta. Kanteluista valtaosa on nykyisin sähköisessä muodossa.

– Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat murheistaan yöllä ruutupaperille. Aamulla he etsisivät kirjekuoren ja postimerkin ja kiikuttivat kirjeensä postilaatikkoon.

– Tänään tuo kaikki on hoidettavissa sähköisesti saman tien – jopa aamuyön hiljaisina tunteina. Postitus on yhden napin takana.

Yksi oikeuskansleri Jonkan lempisanoista on ”oikeusvaltio”. Mitä se tarkoittaa pienen ihmisen näkökulmasta?

– Kaikessa virkatoiminnassa on lakia tarkoin noudatettava. Virkavalta perustuu aina lakiin. Virkavalta ilman lakia on mielivaltaa.

Harrastuksena poliittinen historia

Eläkkeellä ollessaan Jaakko Jonkalla on taas aikaa ajatella myös sinisiä ajatuksia.

Mies on harrastanut jo pitkään poliittista historiaa.

– Historia antaa perspektiiviä ja mittasuhteita myös kiireisen virka-arjen tapahtumille. Aina silloin tällöin julkisuudessa syntyy kohuja, joista herkimmät vauhkoontuvat.

Vaalirahailmoituspohja
Anna Kumpulainen / Yle

– Skandaaleja tulee ja menee. Esimerkiksi äskettäinen vaalirahakohu oli vain yksi vaalirahakohu muiden suurten vaalirahaskandaalien joukossa. Sitä ei tietenkään saa vähätellä. Mutta ainakin historiankirjoitus tietää, että menneinä vuosikymmeninä vaalirahaa on liikkunut myös vieraiden valtioiden salaisten agenttien salkuissa.

Aitiopaikan havaintonsa Suomen poliittisesta lähihistoriasta mies aikoo pitää omana tietonaan.

Ovatko muistelmat työn alla?

– Ei, ei. Eivät ole. Minä en muista riittävän paljon. Harmaan virkamiehen harmaita havaintoja tuskin kukaan jaksaisi lukea. En kiusaa ihmisiä, mies virnistää.