Analyysi: Yhden miehen valta sai vahvistuksen Turkissa

Kansanäänestyksen tulos jakaa Turkkia entistä syvemmin. Syytökset ja protestit vaalivilppiä vastaan alkoivat jo heti sunnuntai-iltana, kirjoittaa Ylen Turkin-avustaja Sanna Raita-aho.

Turkki
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan tervehti kannattajiaan kansanäänestyksen ratkettua sunnuntaina 16. huhtikuuta. EPA

Turkin kansanäänestys presidentin valtaoikeuksista päättyi presidentin niukkaan voittoon. Tulos ei ollut niin itsestään selvä kuin maata hallitseva presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen AKP-puolueensa ehkä odottivat.

Kyllä-äänet voittivat vain 51 prosentin tuloksella.

Monissa merkittävissä kaupungeissa, kuten Turkin suurimmassa kaupungissa Istanbulissa ja pääkaupunki Ankarassa, ei-äänet saivat niukan voiton. Etenkin Erdoğanin tappio hänen kotikaupungissaan Istanbulissa on merkittävä.

Suurten kaupunkien vaalitappiot tapahtuivat siitä huolimatta, että ei-äänestäjiä mustamaalattiin kampanjan aikana. Heidät leimattiin terroristeiksi, he joutuivat uhkailun kohteeksi ja he saivat myös paljon vähemmän mediatilaa kuin lakimuutosta tukevat.

Ääntenlaskentaa edelsivät kummalliset käänteet. Vain hieman ennen vaalituloksen laskemista Turkin vaalilautakunta ilmoitti, että se hyväksyy myös vaalikuoret, joita ei ole sinetöity vaalivirkailijoiden toimesta.

Vaalilautakunta ilmoitti, että päätös koskee kaikkia vaalikuoria, “jotka eivät selvästi ole tulleet äänestyspaikkojen ulkopuolelta”.

Muutos – joka on itse asiassa kielletty Turkin laissa – herätti suuria kysymyksiä. Oppositio syytti hallitusta heti vaalivilpistä ja vaati uutta ääntenlaskentaa osasta äänistä. Ympäri Istanbulia nähtiin protesteja tulosta vastaan.

Kyllä-äänten voitto tarkoittaa, että presidentti saa oikeuden esimerkiksi nimittää ministereitä ja tuomareita. Hän saa myös käytännössä oikeuden tehdä lakialoitteita parlamentin ohitse.

Äänestystulos antaa Erdoğanille mahdollisuuden hakea jatkoa presidenttikaudelleen vuoteen 2029 asti.

Ulkopuolisista voi tuntua käsittämättömältä, että 51 prosenttia kansasta tuki yhden miehen vallan kasvattamista.

Keskustelin monien lakimuutosta puoltavien kanssa viime viikkoina. Monille heistä presidentti on tuonut hyvinvointia – talouskasvua, sairaaloita, ylpeyttä. Näihin syihin he vetosivat kansanäänestyksessä.

Itse lakipykälistä tai muutoksista heillä ei ollut paljon sanottavaa. Kampanja itsessään tuntuikin lopulta kasvaneen äänestykseksi Erdoğanin kansansuosiosta.

Turkin presidentin kannattajat juhlivat kansanäänestyksen voittoa sunnuntai-iltana Istanbulissa.
Turkin presidentin kannattajat juhlivat kansanäänestyksen voittoa sunnuntai-iltana Istanbulissa. Sedat Suna / EPA

Vaikka kannattajat rakastavat presidenttiä, toinen puoli Turkista elää täysin erilaisessa todellisuudessa. He pelkäävät, että Turkin demokratia sai lopullisen kuoliniskun sunnuntai-iltana.

Turkin demokratiakehitys on ollut heikoissa kantimissa jo pitkään. Lukuisia hallituksen arvostelijoita on pidätetty tai erotettu viroistaan, oppositio on heikko ja suurin osa Turkin mediasta on käytännössä hallituksen hallussa.

Ilmapiiri on käynyt myös yhä vainoharhaisemmaksi. Mediassa on raportoitu tapauksista, jossa jopa aviopuolisot ilmiantavat toisiaan poliisille presidentin kritisoimisesta.

Monet ovat ihmetelleet, miksi kansanäänestys edes tarvittiin, kun valta on ollut jo vahvasti yhden miehen ja hänen puolueensa käsissä.

Monet arvioivatkin, että Erdoğan tarvitsi kansanäänestyksen lähinnä symbolisena pönkityksenä vallalleen. Jatkossa hän voi vedota muutoksia läpi ajaessaan siihen, että hän on saanut mandaattinsa kansalta.

Tämä toimii viestinä myös ulkovalloille, jotka ovat olleet huolissaan Turkin demokratiakehityksestä.

Kyllä-äänet voittivat niin niukasti, että koko kansan antamaan mandaattiin vetoaminen näyttää kuitenkin irvokkaalta. Etenkin, kun syytökset vaalivilpistä varjostivat tulosta.

Sisäpolitiikan​ ​lisäksi​ ​ ​suhteet​ ​ulkomaailmaan​ ​kaipaisivat​ ​korjausta.​ ​Turkki​ ​on​ ​jäisissä väleissä​ ​esimerkiksi​ ​Euroopan​ ​unionin​ ​kanssa.​ ​Välien​ ​parantuminen​ ​ei​ ​tosin​ ​näytä​ ​kovin lupaavalta.​ ​

Presidentti​ ​väläytti​ ​heti​ ​sunnuntai-iltana​ ​hyväksyvänsä​ ​kuolemantuomion,​ ​jos ​hallitus​ ​tukee​ ​asiaa.​ ​Se merkitsisi ​ ​Turkin EU-jäsenyysneuvotteluiden​ ​loppua.

Joukko naisia osoitti mieltään Turkin kansanäänestyksen alla Istanbulissa.
Joukko naisia osoitti mieltään Turkin kansanäänestyksen alla Istanbulissa. Cem Turkel / EPA

Ennen​ ​kaikkea​ ​äänestys​ ​osoitti,​ ​että​ ​vaikka​ ​​Erdoğan​ ​​on​ ​suosittu​ ​poliitikko,​ ​hän​ ​ei​ ​ole koko​ ​kansan​ ​mies.​ ​Turkki​ ​on​ ​erittäin​ ​jakautunut,​ ​ja​ ​eri​ ​kansanosat​ ​elävät​ ​käytännössä omissa​ ​todellisuuksissaan.​ ​

Vallassa​ ​olevat​ ​poliitikot​ ​eivät​ ​ole​ ​pyrkineet​ ​lievittämään jakolinjoja,​ ​vaan​ ​pikemminkin​ ​heittäneet​ ​bensaa​ ​liekkeihin.​ ​Hallituksen​ ​tukijoista​ ​on​ ​maalattu kuvaa​ ​“aitoina”​ ​kansalaisina,​ ​vastustajia​ ​taas​ ​leimattu​ ​terroristeiksi​ ​ja​ ​valtion​ ​vihollisiksi.

Turkissa olisi nyt tilausta vastuulliselle johtajalle, joka yhdistäisi jakautuneen maan. ​Ainakaan sunnuntai-iltana ei näyttänyt siltä, että näin kävisi. Voitonpuheessaan presidentti jätti​ ​huomioimatta​ ​syytökset​ ​vaalivilpistä​ ​ja​ ​kehotti​ ​kaikkia kunnioittamaan​ ​tulosta.

Jos tämä retoriikka jatkuu, vaarana on, että Turkin politiikka polarisoituu tulevaisuudessa entisestään. Tämä yhdistettynä itsevaltaiseen kehitykseen on erittäin huolestuttava suunta.

Lue täältä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğan​in henkilökuva.