Eeva Soivio teki näytelmän veljestään, joka katosi jäljettömiin ruotsinlaivalla – "Päällimmäinen muistikuva on valtava hiljaisuus"

Suomessa katoaa noin tuhat ihmistä vuosittain. Yksi pysyvästi kadonneista on Juha Soivio, joka katosi ruotsinlaivalla elokuussa -89.

teatteritaide
Juha Soivio katosi jäljettömiin Vaasan ja Sundsvallin välillä kulkeneella risteilyaluksella elokuussa 1989.
Pekka Sipilä / Yle

– Päällimmäinen muistikuva on se valtava hiljaisuus ja epätietoisuus, joka kodissamme vallitsi. Silloin ei ollut kännyköitä, ja aina kun puhelin soi, se oli valtava ääni, johon liittyi ajatus siitä, että nyt jotain selviää.

Näin muistelee näyttelijä Eeva Soivio, joka oli 12-vuotias, kun hänen veljensä Juha katosi. Juha lähti kahden ystävänsä kanssa Vaasan ja Sundsvallin välillä seilaavalle risteilyalukselle M/S Fennialle, ja katosi matkan aikana jäljettömiin.

Katoaminen tapahtui elokuussa 1989 eikä ole koskaan selvinnyt. Eeva Soivio on miettinyt veljensä kohtaloa lähes 30 vuotta käytännössä päivittäin.

– Käsitykseni on vuosien varrella hieman muuttunut, mutta tällä hetkellä uskon, että se on ollut puoliksi vahinko, nuoren miehen uhoa, jonkinlainen humalainen yöllinen päähänpisto.

Eeva Soivio ja Lauri Maijala kertovat Mustarastas eli kadonnut veli -näytelmästä.

Dokumentaarinen teatteriesitys

Viime vuonna ollessaan virkavapaalla Eeva Soiviolla oli aikaa heittäytyä lähes 30 vuoden takaisten tapahtumien vietäväksi.

Syntyi veljen katoamista käsittelevä novelli, jonka Soivio antoi luettavaksi teatteriohjaaja Lauri Maijalalle. Tämä kiinnostui heti, ja kaksikko alkoi työstää aiheesta näytelmää.

– Pohjana oli tämä Eevan novelli, joka oli tavallaan tosiasioihin perustuva fiktiivinen kertomus. Kuitenkin kaiken muun käytössämme olleen aineiston rinnalla tuntui, että kaikki fiktiivinen alkoi hyljeksiä tätä aihetta, Maijala kertoo.

Kaikki mitä esityksessä nähdään, on totta.

Lauri Maijala

Novellin lisäksi käytössä oli muun muassa poliisin kuulusteluasiakirjoja, kapteenin lokikirjoja, virallisia tiedotteita, lehtiartikkeleita, Eevan äidin haastatteluja, kahden muun pojan kertomukset laivalta sekä laivan henkilökunnan haastattelut.

Aineiston pohjalta alkoi rakentua dokumentaarinen näytelmä, jossa käydään katoamisillan tapahtumat läpi minuutti minuutilta.

– Nyt voisi sanoa, että kaikki mitä esityksessä nähdään, on totta. Esitys on jonkinlaista dokumenttiteatteria, Maijala sanoo.

Tuhat katoamista vuodessa

Suomessa poliisi kirjaa ylös noin tuhat katoamisilmoitusta vuosittain. Suurin osa kadonneista löytyy elossa ensimmäisten päivien aikana.

Kuitenkin vuosittain 10–20 ihmistä jää etsinnöistä huolimatta löytymättä. Osa heistä katoaa ikuisesti.

Eeva Soivio uskoo, että näytelmää katsomaan saapuu myös muita kadonneiden omaisia. Hän sanoo jäävänsä jokaisen esityksen jälkeen keskustelemaan yleisön kanssa, jos keskustelua luontevasti syntyy.

– Itse en 12-vuotiaana osannut mitenkään käsitellä sitä asiaa eikä siihen maailmanaikaan mitään kriisiapua tarjottukaan. Ehkä asian on pitänyt muhia näin pitkään, että sen pystyy jotenkin ymmärrettävästi tuomaan ulos.

Mustarastas eli kadonnut veli -näytelmän kantaesitys nähdään KOM-teatterin aulanäyttämöllä to 20.4. Esityksiä 18.5.2017 saakka.