16 vuotta vankiloissa lusinut komentaisi itseään nuorena: "Tee kaikkes ettei tartte tulla tällasiin paikkoihin"

20 vuotta Ylitorniolla toimineessa avovankilassa on 40 miesvankia, joiden tuomiot vaihtelevat rattijuopumustuomioista elinkautisiin.

vankeus
Hämeenlinnan vankila. Olin vankilassa 22,5 tuntia, haastattelut mukaan lukien. Ensimmäisenä porttien ulkopuolella selasin tekstiviestini: kaikilla tärkeillä kaikki ok. Sitten söin ranskalaisia perunoita. Kauheaan nälkääni. Porteista astuin ulos 8.12.2016 klo 11:30.
Kallen Uotilan ensimmäinen suljettu vankila oli Hämeenlinnan vankila.Meeri Niinistö / Yle

Venkula. Vankilaslangilla Kalle Uotilaa kutsuttaisiin sillä nimellä. Ensimmäisen tuomion Uotila sai jo nuorena poikana. Takana on useita vankiloita ja vuosia linnassa. Nykyään 61-vuotias Uotila herää aamuisin keskellä Lapin maisemia, Tornionjokilaaksossa Ylitorniolla. Vapaana miehenä.

Muutama viikko sitten Uotila puraisi viimeisen palan kakkuaan. Yhteensä mies on istunut tuomioita 16 vuotta.

Uotilan puheessa on vahva murteen poljenta ja rutkasti rouheutta ja huumoria, kun hän kertoo tarinaansa, mistä kaikki vuosia sitten alkoi. Rikolliselle tielle Uotila lähti jo nuorena, varastelemalla rekkoja.

– Nuorena miehenä kohnattiin ja vähän pikkukahveissa kurvailtiin ja mentiin. Tuli päähänpistoja ja varasteltiin rekkoja ja myytiin niiden kuormia. Siitä innostuneena varasteltiin lisää. Kyllä siitä oli oikeustoimenpiteitä ja tie johti vankilaan.

Uotila asuu nykyisin omassa kämpässä Ylitornion keskustassa. Ylitornion avovankilassa hän ehti olla kolme eri kertaa.

"Unohdettiin tulla takaisin"

Suljetussa vankilassa vanki voi osoittaa itsensä avolaitoskelpoiseksi ja päästä Ylitornion kaltaiseen avovankilaan, jossa rikosseuraamusta suoritetaan tietyin vapautuksin.

Lempäälästä alun perin kotoisin oleva Uotila asteli Ylitornion vankilaan ensimmäisen kerran 19 vuotta sitten. Silloin vankila oli ollut toiminnassa vasta vuoden.

Alkuaikoina vangit pääsivät kulkemaan kylillä varsin vapaasti. Uotila kertookin, että avoimesta vankilatoiminnasta on opittu kantapään kautta ja pelisääntöjä on sorvattu.

– Ulkopuolisiin toimintoihin oli aluksi laaja vapaus. Sillä oli myös varjopuoli. Kun kaverit huomasi, että tämä onkin helppoa ja löysää elämää, niin alettiin sekoilla viinojen, pillereiden, kaljojen ja aineitten kanssa, Uotila sanoo.

Uotila muistelee, kuinka eräänä päivänä vangeista 15 nousi Pohjolan Turistiauton bussikyytiin ja seuraavana päivänä toiset 15. Avovankilaan ei jäänyt kuin muutama työvuorossa ollut vanki.

– Onneksi ei käynyt mitään pahaa siinä. Toiset kaverit vain lensi pois ja uudet tuli tilalle. Siitä ymmärrettiin, että kauhean löysiä ranteita ei voi antaa. Se on semmoinen luottopaikka. Ei ole mitään sellaista, mikä siellä vankia pidättelee, vaan vanki pitää siellä itse itsensä, Uotila sanoo.

Kalle Uotila.
Nykyisin vapaana miehenä Ylitorniolla asuva Kalle Uotila muistelee vankiaikojaan.Kyösti Vaara / Yle

Myös Uotila on ottanut elämässään hatkoja useasti. Ensimmäisen karkureissunsa aikoihin Uotilalla oli vapautta vielä avovankilaa enemmän, kun hän työskenteli Mäntsälän työsiirtolassa, joka oli vapausrangaistuksista avoimin.

– Kaverin kanssa saatiin jostain vähän kaljaa ja innostuttiin hakemaan lisää ja unohdettiin tulla takaisin. Lähdettiin retkeilemään ja sitten käytiin rekkavarkaissa, myytiin kuorma ja isosta maalikuormasta saatiinkin taskut täyteen rahaa. Juhlat kestivät aika pitkään, kunnes jäätiin kiinni ja jouduin Hämeenlinnaan uuteen vankilaan, Uotila kertoo.

Hämeenlinnassa Uotila löi omien sanojensa mukaan nuoruuden villityksessä vetoa kaverinsa kanssa siitä, kumpi pystyisi olemaan karkureissulla pidempään. Uotila voitti vedon, lähes vuoden kestävällä pakomatkallaan, mutta jäätyään kiinni hän joutui astetta kovempaan vankilaan.

Rikosseuraamus muuttui Suomessa radikaalisti 70-luvulla

Seuraava Uotilan pysäkki oli Riihimäellä. Pahamaineisessa vankilassa istuvat tänä päivänä vaativimmat ja vaarallisimmat vangit. Uotilan mukaan Riihimäen vankila oli tupaten täynnä vankeja, kun hän siellä istui.

– 300 hengen talossa oli parhaillaan reilut seitsemänsataa vankia. Viinat, pillerit, kaljat, kiljut ja tekovehkeet oli käytössä. Vangeilla oli vahva hierarkia, Uotila muistelee.

Uotilan puheessa vilahtaa monta kertaa K. J. Långin nimi ja myös sana humaani. Hän muistaa kuinka K.J. Lång aloitti vankeinhoidon ylijohtajana ja siitä alkoivat muutoksen tuulet 1970-luvulla. Vankien asemaa ja oikeuksia parannettiin ja lainsäädäntöä muutettiin. Tuomiot lyhenivät huomattavasti ja näin ollen väki vankiloissa harveni.

Uudistukset olivat virkamiesten valmistelemia ja eduskunnan säätämiä, mutta ne henkilöityivät Långiin. Jopa niin, että jos vankilasta karattiin tai vanki rötösteli lomallaan, yleisönosastoihin tuli kansalaisten kirjeitä, joissa Långia syytettiin rikollisten lellittelystä (siirryt toiseen palveluun).

Ilmakuva Riihimäen vankilasta
Riihimäen vankilassa istuvat Suomen vaarallisimmat vangit.T:mi A. Isomäki

Ylitornion kaltainen avovankila jatkaa Långin filosofiaa: Se on työtoimintaan profiloitunut avolaitos. Kaksikerroksisen punaisen talon sisällä on 40 miesvankia, joiden tuomiot vaihtelevat rattijuopumustuomioista elinkautisiin. Pihalla on punaiseksi maalattu huussi ja kota. Työtoimintaa harjoitetaan puu- ja metalliverstaalla, joissa kummassakin on modernit työkalut. Varastossa säilytetään valmiita tuotoksia ja hyllyillä näkyy koirankoppi toisensa perään. Lautatavara odottaa sirkkelin alle pääsyä, taas kunhan työaika alkaa.

Ylitornion avovankilan apulaisjohtaja Tea Myllykorpi sanoo, että rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on vähentää uusintarikollisuutta.

– Työtoiminta nähdään kuntouttavana ja meillä on myös valmentavaa työtoimintaa, jolla pystytään työllistämään heikompilahjainenkin vanki. Rikosseuraamus tänä päivänä ei ole enää rangaistuksena vettä ja leipää, vaan pyritään siihen, että kun vanki vapautuu, niin hän pysyisi vapaudessa, Myllykorpi sanoo.

Vankien määrä kääntyi pitkästä aikaa nousuun

Hatkoja otetaan edelleen. Viime vuonna Suomen suljetuista vankiloista karkaamisia oli yhdeksän. Vankilakierrettä pyritään katkaisemaan monin keinoin, mutta edelleen puolet vankilasta vapautuneista joutuu uudelleen vankilaan. Koevapautta suorittavilla uuden tuomion saaneiden luku on pienempi; noin 40 prosenttia sai viiden vuoden seuranta-ajalla uuden tuomion.

Koevapautta valvotaan säännöllisesti ja viime vuonna koevapaudessa oli päivässä noin 200 vankia. Kustannukset koevapaudessa ovat huomattavasti muuta rikosseuraamusta huokeammat. Kun koevapaudessa kustannukset vankia kohden ovat vuorokaudessa 54 euroa, avolaitoksessa summa on 116 euroa ja suljetussa vankilassa noin 200 euroa.

Se oli pehmeä lasku siviiliin.

Kalle Uotila

Vankien määrä on kasvanut. Pitkästä aikaa luku kääntyi nousuun viime vuonna. Rikosseuraamuslaitoksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan keskivankiluku oli 52 vankia suurempi kuin edellisvuonna. Vankien määrän kasvua selittää se, että ulkomaalaisia vankeja on aiempaa enemmän.

Tutkintavangeista ulkomaalaisia on jo selvästä yli kolmannes. Kun tarkastellaan kansallisuuksia, on nähtävissä turvapaikanhakijoiden suuren määrän vaikutus. Myös laitosaikojen pidentyminen selittää kasvua.

Kakku loppui mutta mies jäi pohjoiseen

Ylitorniolla Kalle Uotila asuu nyt ensimmäistä kertaa vankilan ulkopuolella. Henkselihiihtohousut ja lämmin musta paita päällään hän kertoo tyytyväisenä nykyisestä tilanteestaan. Ylitornion seurakunnalla talonmiehen apulaisen apulaisena Uotila kertoo tehneensä pikkuhommia työkokeilussaan.

– Se oli pehmeä lasku siviiliin, eikä niin että tupsahtaa linja-autopysäkille, että tässä sitä taas ollaan. Tällaisella toiminnalla on hyvät näkymät, jos halutaan, että kaveri pysyy siviilissä.

Kalle Uotila.
Kalle Uotilan mukaan vankeinhoidossa tärkeää on humaanisuus.Kyösti Vaara / Yle

Humaanisuus. Sitä Uotila korostaa jälleen kerran. Hän avaa myös omaa filosofiaansa vankilakierteen katkaisemisesta ja maalaa mielikuvan pyramidista, jonka juurelta lähdetään kiipeämään ylöspäin: Se on sitä lusimista. Lusiminen pitäisi osata katkaista ajoissa ja siirtyä siviiliin. Siinä kohtaa kun pyramidin huippu lähestyy ja ennen kuin alamäki alkaa taas.

Pitkää taivaltaan kiven sisällä Uotila muistelee myös hyvällä. Mies sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että on nykyään raitis. Saman tien hän tuumaa, että joitakin asioita elämässä olisi voinut tehdä toisin.

– Nuorelle Kallelle sanoisin, että tee kaikkes, ettei tartte tulla tällasiin paikkoihin.