Suomesta löytyi Viirun isännän Pesosen täydellinen kaksoisolento – "Minun ei tarvitse edes näytellä"

Polkupyöräteatteri vie esitykset sinne, missä yleisökin on.

Kotka
Jouni Jalarvo on palannut Pesosen rooliin viiden vuoden tauon jälkeen. Mukana kulkee edelleen Viiru-kissa.
Jouni Jalarvo on palannut Pesosen rooliin viiden vuoden tauon jälkeen. Mukana kulkee edelleen Viiru-kissa.Antti Ojala / Yle

Pyörätietä pitkin kulkee melkoinen näky. Pyörän perässä kulkevassa kärryssä on yhden teatteriesityksen verran lavasteita ja rekvisiittaa, edessä korissa keikkuu kissa ja pyörää ohjastaa partasuinen mies.

Mies kaartaa fillarinsa Lankilan päiväkodin pihaan Kotkassa. Aidan takana hassua ilmestystä seuraavat uteliaat silmäparit.

– Katsokaa, Viiru ja Pesonen! Joku huutaa.

Ja kyllä vain, mies on kuin kopio Viiru ja Pesonen -elokuvien Pesosesta. Parran takana häärää Kotkan kaupunginteatterin näyttelijä Jouni Jalarvo, joka aloitti roolissa jo 1990-luvun lopussa.

Muuttuminen Jalarvosta Pesoseksi alkaa jo kotona pyörän selkään hypätessä. Päiväkodille ei saavu enää Jalarvo, vaan nukkavieru maalaisisäntä Pesonen.

Ja kun Pesonen porhaltaa paikallisen päiväkodin pihaan, se ei jää huomaamatta.

– Lapsiyleisön tuominen teatterille on aika isotöistä. Paljon vähätöisempää on pistää romut fillarin päälle ja mennä sinne, missä lapset ovat, tuumaa Jalarvo.

Ja päiväkodeistahan heitä löytyy, kuten myös kouluista ja lastenjuhlista, joissa Jalarvo vierailee Nyt vuorossa on Viirun syntymäpäivät -esitys, joka pohjautuu Sven Nordqvistin ensimmäiseen Pesos-kirjaan.

Jouni Jalarvon polkupyörän kyydissä kulkevat kaikki lavasteet ja uskollinen Viiru-kissa.
Jouni Jalarvon polkupyörän kyydissä kulkevat kaikki lavasteet ja uskollinen Viiru-kissa.Antti Ojala / Yle

Paluu aikaan ilman televisiota tai nettiä

Pesonen elää vahvasti 1950-luvun maailmassa. Näytelmät ovat kaukana nykyajan tietoyhteiskunnasta. Pesonen ei osaa edes kuvitella maailmaa 2000-luvulla.

– Silloin lapset leikkivät hiekkakasalla tai tekivät käpylehmiä, eikä kukaan ollut kuullutkaan tietokoneista. Puhelinkin oli harvoissa paikoissa, eikä kännykästä luonnollisestikaan edes tiedetty.

Pesosessa on paljon Jalarvoa itseäänkin.

– Ei minun tarvitse näytellä, Pesonen on samanlainen kuin minä. Yksinkertainen ja kaikki asiat mielestään ratkaiseva, nauraa Jalarvo.

Jalarvoltakaan ei löydy televisiota, nettiä tai kännykkää, jotka kulkevat nykyisin useimpien taskussa yhdessä laitteessa.

– Lankapuhelin sentään löytyy seinästä. Radio löytyy myös, ja sähköporakone. Sitä vähän häpeän.

Pesosen ratkaisut arjen ongelmiin poikkeavat tavanomaisesta: häneltä löytyy muun muassa pöydänsiivouskone ja onkiminenkin sujuu kaaripyssyllä.

Mitä Pesosella sitten on tarjota tämän päivän lapsille?

– Sen ajan maailmankuva, sanoo Jalarvo ykskantaan. – Maailmassa on nykyään kaikkea tarjolla, ja se on hyvä että kaikkea löytyy. En tyrkytä maailmankuvaani lapsille, mutta näytän että näinkin ihmiset ovat eläneet. Ja olivat välillä jopa onnellisia!

Jalarvo päätyi Pesosen rooliin, kun haluttiin yhden miehen monologi esitettäväksi.

– Maalailin, rakentelin ja keksin itse lavastusta. Teatterilla ei ollut varaa mihinkään, kuten autoon, jolla olisi voinut viedä rekvisiitan ja tekniikan sekä liikkua paikasta toiseen. Sitten minulle tuli mieleen, että onhan minulla pyörä ja pyörässä peräkärry.

Sillä yhden miehen ja kissan karavaani on kulkenut vuodet toisensa perään.

Näytelmässä vietetään Viirun syntymäpäiviä.
Näytelmässä vietetään Viirun syntymäpäiviä.Antti Ojala / Yle

"Kun saa palkan, sitä vastaan pitäisi tehdä työkin"

Jalarvo on pitänyt paussia Pesosen roolista viiden vuoden ajan. Paluuseen vaikutti etenkin lapsiyleisö, jonka välittömyyttä Jalarvo arvostaa. Heille hän haluaa tuoda lähelle maailman, jossa tehtiin käsillä, nähtiin kasvotusten ja leikittiin ulkona.

Vaikutusta oli myös lastenkulttuurin eteen tehdystä työstä saadulla tunnustuksella. Jalarvolle myönnettiin lastenkulttuurin valtionpalkinto viisi vuotta sitten.

– Kun saa palkan, sitä vastaan pitäisi tehdä työkin.

Työtä Jalarvo on ehtinyt tehdäkin. Näytäntökauden aikana hän täyttää 70 vuotta. Kotkan kaupunginteatterista hän jäi kuitenkin virallisesti eläkkeelle joulukuussa 2012.

Dostojevskia ja rooli Mollbergin elokuvassa

Jalarvo aloitti näyttelemisen vuonna 1968. Nuori teatterikoululainen pääsi suoraan suureen rooliin, mutta ei näyttämön puolella.

Lähes puoli vuosisataa sitten Kotkan kaduilla kuvattiin Tehtaan varjossa -tv-elokuvaa, jonka päärooliin Jalarvo pestattiin.

Jalarvo ei ole aina näytellyt lastennäytelmissä, vaan kohdalle on sattunut myös koronkiskurieukon murhaavan Raskolnikovin rooli venäläiskirjailija Fedor Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa.

Dostojevskin ihmiskuvauksen monet puolet tekivät vaikutuksen. Dostojevskille kukaan ei ole pelkästään hyvä tai paha, eikä maailma ole koskaan mustavalkoinen.

– Silloin ymmärsin, että Suomessakin tällä hetkellä olevilla rosvoilla on oma elämänsä. Eivät hekään pelkästään rosvoja ole, vaan ovat myös rakastaneet äitiänsä. He haluavat olla hyviä siinä tai tässä, tai ainakin rosvoamisessa jos ei muussa.

Viiru viettää syntymäpäiviään näytelmässä. Viime vuodet sillä on mennyt pankolla maatessa.
Viiru viettää syntymäpäiviään näytelmässä. Viime vuodet sillä on mennyt pankolla maatessa.Antti Ojala / Yle

Lähes 30 esitystä tiedossa

Odotus palkitaan kohta. Metsolan päiväkodissa valmistaudutaan aamupäivän esitykseen. Saliin on kertynyt kymmeniä lapsia.

Yhteensä Viirun ja Pesosen näytöksiä on ennen kesää edessä 27. Lisääkin saattaa tulla.

Jalarvo vastailee säntillisesti kysymyksiin. Syntymäpäivänäytelmästä kun on kyse, hän myös kysyy pienen yleisön ikää. Moni nostaa neljä tai viisi sormea ylös.

– Välillä tulee neljä kysymystä yhtä aikaa. Ja mä olen hidas ja perusteellinen vastaaja.

Viiru-kissa on maannut viime vuodet pankolla lekotellen. Nyt on aika palata töihin.

– Totta vieköön, huudahtaa Viiru-kissa Pesosen suupielestä.