Masennuslääkkeitä seitsemän vuotta syöneeltä äidiltä evättiin terapia – "Lääkäri sanoi, ettei kannata edes yrittää"

THL:n mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa masennuspotilasta, joista vain joka neljäs saa laadukasta hoitoa.

masennus
Äiti lapsi sylissä katselee ikkunasta ulos.
Kuvituskuva.Henrietta Hassinen / Yle

Maria hakeutui masennuksen takia hoitoon ensimmäisen kerran noin 20-vuotiaana. Hän oli tuolloin opiskelija ja hoito aloitettiin ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n toimesta.

– Sain lääkityksen ja kävin pari vuotta psykologilla. Lisäksi minulla oli säännöllisiä tapaamisia psykiatrin kanssa, koska hän seurasi lääkitystäni, Maria kertoo.

Maria on syönyt vuodesta 2008 asti masennuslääkkeitä. Lääkitys on katkaistu vain kahden raskauden ajaksi. Hän on ollut myös Kelan tukemassa psykoterapiassa, osin omalla kustannuksellaan.

– Masennuksestani on todettu, että se on ehkä kroonistunut perussairaudeksi, joka seuraa minua loppuelämäni. Sairastumisen jälkeen välillä on ollut helpompaa ja välillä on tullut romahduksia.

Olin halukas kokeilemaan isompaa lääkeannosta. Lääkärin mielestä lähetettä terapiaan ei kuitenkaan kannata kirjoittaa ennen kuin lääkitys on nostettu maksimiin.

Maria

Keskusteluavusta on ollut Marian mukaan niin paljon hyötyä, että hän haluaisi jatkaa sitä. Hän on valmistumassa opinnoistaan, joten YTHS ei ole enää vaihtoehto. Maria hakeutui kunnalliseen hoitoon. Toiveena oli saada lääkityksen ohella keskusteluapua. Hän kertoo, että lääkärin mukaan sitä ei kannattaisi edes yrittää.

– Minulla oli siinä vaiheessa pieni annostus mielialalääkettä, ja olin halukas kokeilemaan isompaa annosta. Lääkärin mielestä lähetettä terapiaan ei kuitenkaan kannata kirjoittaa ennen kuin lääkitys on nostettu maksimiin. Kuulemma lähete tulisi hyvin todennäköisesti takaisin, jos lääkitys ei olisi "kunnossa".

Kela ei myönnä Marialle kuntouttavaa psykoterapiaa, koska edellinen terapiajakso on päättynyt alle viisi vuotta sitten.

Lisää depressiohoitajia

Mielenterveyden keskusliitosta arvioidaan, että keskusteluavun tai terapian saaminen julkisessa terveydenhuollossa voi olla hyvin hankalaa.

– Olen kuullut vastaavia tarinoita. Asiakkaiden kertomusten perusteella ongelma on siinä, ettei terveyskeskuksissa ole tarpeeksi psykiatrisia hoitajia. He ovat juuri niitä, joiden kanssa asioista voisi keskustella, kertoo sosiaalineuvoja Pirkko Jantunen Mielenterveyden keskusliitosta.

Samaa mieltä on on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri, lääketieteen tohtori Jukka Kärkkäinen.

– Matalin kynnys potilaan hoitoon hakeutumiseen on terveyskeskus. Depressiohoitajia pitäisi olla kaikissa Suomen terveyskeskuksissa. Nyt heitä on varmaankin alle puolessa, Kärkkäinen arvioi.

Parhaat tulokset masennuksen hoidossa on saatu lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmällä. Suomessa on noin puoli miljoonaa masennuspotilasta, joista Kärkkäisen mukaan hyvää hoitoa saa vähemmistö.

– Ainakin yli puolet niistä masennuspotilaista, joille psykoterapiaa voi suositella, jää ilman. Laadukasta hoitoa saa noin joka neljäs. Kokonaiskuva on laadukkaan hoidon osalta aika masentava.

Ei edes jonoa, mihin laittaisi

Mielenterveyden keskusliiton julkaiseman mielenterveysbarometrin (siirryt toiseen palveluun) mukaan viidennes psykiatreista on sitä mieltä, että lääkehoito painottuu masennuksen hoidossa liikaa. Myös Käypä hoito -suositus (siirryt toiseen palveluun) painottaa psykoterapian osuutta hoidossa.

Lääkkeet parantavat mielialaa, mutta terapia auttaa ymmärtämään omaa sairautta. Terapian tehokkuus hoitomuotona on todistettu etenkin lievemmissä masennusoireissa.

– Terapiaa suositellaan jopa ainoana hoitona, kun potilas kärsii lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta. Tutkimusten mukaan lääkityksen teho masennuksen hoidossa kasvaa sitä mukaa, mitä vaikeammat oireet ovat.

Tämä alkaa olla jo laillisuuskysymys. Saatavilla pitäisi olla hyvä ja riittävä hoito, mutta sitä ei voida tarjota.

Jukka Kärkkäinen

Kärkkäinen sanoo, että psykoterapiajärjestelmän kehittäminen on jäänyt julkiselta sektorilta tekemättä. Psykoterapian pitäisi olla julkisesti järjestettyä hoitoa, johon liittyy myös jatkokuntoutus.

– Tämä alkaa olla jo laillisuuskysymys. Laki määrittelee, että saatavilla pitäisi olla hyvä ja riittävä hoito. Sitä ei kuitenkaan voida tarjota.

Kunnilla ja sairaanhoitopiireillä saattaa olla varattuna määrärahoja psykoterapian järjestämiseen, mutta käytännöt ovat hyvin hajanaisia.

– Jos on tieto, ettei tarjolla ole mahdollisuutta psykoterapiaan, se ajaa lääkekeskeisyyteen hoidossa. Ei ole edes jonoa, mihin laittaisi. Epätasa-arvo hoidon saatavuudessa on fyysisiin sairauksiin verrattuna on selvä.

Pitkä sairausloma on huono ratkaisu

Yleensä psykoterapia järjestyy Kelan kautta (siirryt toiseen palveluun), mutta siinäkin on ongelmansa. Ehdot ovat tiukat: Takana pitää olla vähintään kolmen kuukauden hoito. Kuntoutus on myös rajattu siten, että sitä saavat vain työssäkäyvät ja opiskelijat. Lisäksi potilaan omavastuu on Kärkkäisen mukaan 1 500 euroa vuodessa.

Lisäksi psykoterapian saamisessa on paikkakuntakohtaisia eroja etenkin syrjäseuduilla.

– Kelan järjestelmä paikkaa psykoterapian puutetta. Siinä on kuitenkin riskinä, että Kelaan nojaudutaan liikaa ja jätetään muilta osin kokonaan järjestämättä. Tämä on ongelma etenkin niille masentuneille, joille Kelan terapia ei ole mahdollinen.

Psykoterapian saatavuuden paraneminen vähentäisi Kärkkäisen mukaan merkittävästi sairauslomia. Hän sanoo, ettei masennuspotilaita pitäisi laittaa pitkille sairauslomille.

– Se on väärä tapa hoitaa masennusta eikä sairausloma kuntouta. Mielenterveyshäiriöissä on tärkeää, että ihminen pysyy tavallisessa arjessa kiinni. Sairauseläkkeellä on vuosittain 3 000 ihmistä. Psykoterapian avulla määrää saataisiin huomattavasti vähennettyä.

Maria ei aiheen arkaluontoisuuden takia esiinny jutussa omalla nimellään.

Korjattu 26.4. klo 19.12 Mielenterveyden keskusliiton sosiaalineuvojan nimi on Pirkko Jantunen, ei Pirjo Jantunen.