Pieni saari, mutta sitäkin painavampi historia – Perämeren Ulkokrunni on osa isonvihan synkkää tarinaa

Ennen talvisotaa lintujen turvaksi rauhoitetusta Ulkokrunnista löytyy saarille vainolaisia isonvihan aikana paenneiden siviilien joukkohauta.

luonto
Merimetsoja Pohjanleton saarella Krunnien suojelualueella Iin edustalla.
Merimetsot, ruokit ja riskilät pesivät Iin Krunnissa: Uutisjuttu vuodelta 2009.

Kun kiipeää valkoiseksi maalatun Ulkokrunnin vanhan luotsiaseman vieressä olevaan punaiseen kolmikymmenmetriseen pookiin, sieltä avautuu hieno näköala saaren rannoille ja kauas merelle. Kesäkelillä vieressä oleva jatulintarha näkyy ylhäältä hienosti. Merituuli puhaltaa raikkaasti.

Vuonna 1937 rauhoitetulla Krunnien alueella linnut voivat hyvin (siirryt toiseen palveluun). Saarilla pesii noin 60 lintulajia. Menestyvän merihanhikannan lisäksi saarilta löytyvät muun muassa Suomen pohjoisimmat ruokki- ja merimetsoyhdyskunnat. Mutta 1500-luvulla merestä nousseet saaret ovat kiinnostavia paikkoja myös arkeologisesti.

Krunnin historia kiinnostaa arkeologia

– Saarilla yhdistyvät kiinnostavalla tavalla arkeologinen kulttuuriperintö ja luonnonmaisema. Täällä voi tarkastella maankohoamista ja kerroksellista kulttuurimaisemaa, kertoo Oulun yliopiston yleisen arkeologian yliopistonlehtori Jari Okkonen.

Ulkokrunnissa vanhat jatulintarhat, kivikompassit ja aurinkokellot ovat säilyneet. Rannikolla ne on rakentamisen yhteydessä tuhottu.

Saarella yhdistyvät kiinnostavalla tavalla arkeologinen kulttuuriperintö ja luonnonmaisema tai luonnontieteellinen perintö. Voidaan tarkastella esimerkiksi maankohoamista ja kerroksellista kulttuurimaisemaa.

Ihmisen historia Krunneilla alkaa 1500-luvulta, mutta pääosa muinaismuistoista on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.

– Merestä nousevien luotojen tiedetään olleen käytössä heti, kun sinne vain on voinut jonkinlaisia rakenteita tehdä, Okkonen kertoo.

Etninen puhdistus lintuluodolla

Isonvihan aikoihin täällä elettiin samaa etnisen puhdistuksen murhenäytelmää kuin koko Pohjois-Pohjanmaalla. Venäjä oli päättänyt luoda alueelle laajan asumattoman puskurivyöhykkeen itsensä ja Ruotsin väliin. Hailuodossa väestö käytännöllisesti katsoen hävitettiin kokonaan.

Ulkokrunnin pooki on 30 metriä korkea.
Ulkokrunnin komeasta pookista näkee kauas.Yle / Timo Sipola

– 1800-luvulla kerätyistä tarinoista tiedetään, että tänne tuli 1700-luvun alussa siviilejä sekä Hailuodosta että Iistä venäläisiä joukkoja pakoon. Venäläiset tulivat kuitenkin perässä ja surmasivat kaikki. Vuonna 1874 uutta pookia rakentavat miehet löysivät saarelta joukkohautaan viittaavaan luukasan, Jari Okkonen kertoo.

Koko Pohjois-Pohjanmaa kärsi pahoin isonvihan joukkopuhdistuksista. Esimerkiksi Oulunsalosta ja Hailuodosta on dokumentoitu käsittämättömiä raakuuksia.

Syyskuun 29. päivä 1714 kahdensadan kasakan joukko tappoi Hailuodossa noin 800 ihmistä kirveellä. Suuri osa uhreista oli saarelta suojaa hakeneita. Yhden yön aikana tehty veriteko oli isonvihan suurin. Lapset vietiin orjiksi.

Seuraavana vuonna venäläiset polttivat Oulun linnan ja porvaristo sekä säätyläiset pakenivat Ruotsiin.

Oulun yliopisto on ollut läsnä vuodesta 1962. Välillä toiminta saarella hiipui, mutta vahvistui jälleen 2000-luvulla, kun Perämeren tutkimusasema siirtyi sinne Hailuodon Marjaniemestä.

Kekkosellakin oli rooli

Urho Kekkosen ollessa oikeusministerinä oikeusministeriö antoi 22. joulukuuta 1936 luvan Maakrunni-säätiön perustamiseen. Säätiön tehtäväksi kirjattiin ylläpitää ja hallita suojelualuetta, jonka linnusto, muulle linnustolle vahingollisia haaskalintuja lukuun ottamatta, kokonaan rauhoitetaan ja jonka kasvisto myös täysin rauhoitetaan.

Maakrunni-säätiö rauhoitti saaret jo vuonna 1937, mutta lain voiman rauhoitus sai vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Tarvittaisiin väylä, laituri ja opastuskeskus. Säätiöllä ei ole käteisvaroja, ja niinpä olisimmekin iloisia, jos yhteistyökumppaneita ja rahoittajia tällaiseen löytyisi.

Kyösti Juola

Joulukuussa 1956 Oulun lääninhallitus määräsi Krunnien luonnonsuojelualueen sellaisenaan ja koskemattomana suojeltavaksi. Nykyisin suojelualue käsittää 480 hehtaaria maapinta-alaa ja 33 948 hehtaaria merta.

Maakrunni-säätiö ja Krunnien suojelualue ovat olleet varsinaisia luonnonsuojelun pioneereja Suomessa.

Suomen ensimmäiset valtion suojelualueet perustettiin vasta vuonna 1938 samoin kuin Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys.

Meriharjuksen kutualueelle kalastuskielto

– Maakrunnisäätiö on onnistunut pitkäjänteisellä työllä säilyttämään alueen luontoarvot. Ulkokrunnin merialue on viimeinen meriharjuksen kutualue Perämeren Suomen puolisella osalla. Jotta laji säilyisi, olemme päättäneet, että tärkeimmälle kutualueelle määrätään täydellinen kalastuskielto, kertoo Maakrunnisäätiön hallituksen puheenjohtaja Matti Karhula.

Krunnien suojelualueeseen kuuluvat saaret ovat pääosan vuodesta maihinnousukiellossa, mutta heinäkuun puolesta välistä elokuun loppuun Ulkokrunnin Pihlajakariin voi rantautua ja kävellä luontopolkua luotsituvalle ja pookille. Muina aikoina voi tapahtua vain kirjallisella luvalla.

Alkuaikoina suojelu ei ollut itsestäänselvyys. Nyt on toisin.

Yhteiskunnan ja suuren yleisön näkemykset ovat muuttuneet suojelumyönteisiksi. Niinpä säätiön päällimmäinen huoli on nykyään se, miten alueen virkistyskäyttöä voisi helpottaa.

Maankohoamisesta tuli ongelma

Juuri siitä, mikä Krunneilla on niin ainutlaatuista – maankohoaminen – on tullut säätiön näkökulmasta ongelma.

Ulkokrunnin eteläpäässä sijaitseva Pihlajakarin kalastajakylän satama on ainoa paikka, jonne saa rajoitetusti rantautua. Sinne ei maan nouseman vuoksi enää kymmenen vuoden kuluttua pääse.

Ulkokrunnin vanha luotsiasema.
Krunniin halutaan lisää kävijöitä. Uutisjuttu vuodelta 2010.

– Joku rantautumispaikka pitäisi olla. Tarvittaisiin väylä, laituri ja opastuskeskus. Säätiöllä ei ole käteisvaroja, ja niinpä olisimmekin iloisia, jos yhteistyökumppaneita ja rahoittajia tällaiseen löytyisi, pohtivat sekä Ulkokrunnin alueen vartija Kyösti Juola ja että nykyinen säätiön puheenjohtaja Matti Karhula.

Neljä vuotta sitten Pihlajakariin rakennettiin uusi vartijan mökki. Vanhan vartijan Erkki Reinilän mökki on jäänyt silleen, museoksi.

Kasvisto on herkkää

Perustyön Krunnien kasvistosta teki väitöskirjansa materiaalin saarilta aikanaan kerännyt filosofian tohtori Terttu Vartiainen. Myös muutamat muut ovat tarkastelleet merestä nousevan saaren kasviston kehitystä.

Silmiinpistävintä Ulkokrunnilla ovat huonosti kulutusta kestävät lapalumijäkäliköt, joita ei ole juuri säilynyt edes Hailuodossa. Kulttuurin vaikutuksesta kertovat taas esimerkiksi vanhojen tulisijojen kohdalla säännönmukaisesti kasvavat pihlajat ja katajat.

Meillä on vireillä Rannikko Life -hanke yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Se auttaisi alueen luonnonsuojelutyössä hyvin merkittävästi.

Matti Karhula

Muinaisen vesiyhteyden jäljiltä Krunneilla on kasveja, joita tavataan vain Perämereltä, Jäämereltä ja Vienanmereltä. Tällaisia ovat muun muassa erittäin uhanalainen ruijanesikko ja nelilehtivesikuusi. Upossarpio puolestaan on Euroopan harvinaisimpia vesikasveja, ja se on luontodirektiivissä luokiteltu ensisijaisesti suojeltavaksi lajiksi.

Supikoira ja kettu ovat kutsumattomia vieraita

Uusin vitsaus Ulkokrunnissa ovat pienpedot kettu ja varsinkin supikoira. Niitä tulee saarille jäiden aikaan ja ne pyritään eliminoimaan heti jäiden lähdettyä koska muuten ne uhkaisivat saarten ainutlaatuista luontoa.

Vanha luotsiasema Ulkokrunnissa Iin edustalla
Ulkokrunnin vanha luotsiasema pookista kuvattuna.Yle / Timo Sipola

– Olemme saaneet supeja kaadettua viime vuosina 44 kappaletta ja kettuja 15, Juola kertoo.

Uuden puheenjohtajan katse on tulevaisuudessa ja ponnistelut Ulkokrunnin avaamiseksi nykyistä paremmin myös yleisön nähtäväksi jatkuvat.

– Meillä on vireillä Rannikko Life -hanke yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Se auttaisi alueen luonnonsuojelutyössä hyvin merkittävästi. Samalla käännymme myös yksityisten tahojen ja yritysten puoleen taas kerran, niin kuin tämän säätiön historiassa on useamman kerran tehty, linjaa Karhula.

Maakrunni-säätiöin sivuilla on nähtävissä Oulun Rotuaarillakin pyörivä Krunnien suojelualueen 80-vuotiskuvanäyttely (siirryt toiseen palveluun). Se koostuu Unto Järvisen, Elja Hervan ja Raimo Ahosen valokuvista.