Pingviinin näköisellä ruokilla menee lujaa – Suomen pohjoisin yhdyskunta kärsii jo asuntopulasta

Myös merimetsot ovat ottaneet Perämerellä sijaitsevan Krunnien saariston valtakunnakseen.

luonto
Ruokki Törön lintusaarella yksityisellä Krunnien suojelualueella Iin edustalla.
Ruokit eivät tahdo mahtua enää Törön saarelle. Uutisjuttu vuodelta 2010.

Taivaalla alkaa käydä vilske kun vene lähestyy Törön ruokkisaarta. Äänentasokin on melkoinen. Taivaalla on ruokkien lisäksi harmaalokkeja.

Myös yksittäisiä tukkakoskelon pesiä löytyy. Aikaisemmin saarella pesivät myös selkälokki ja räyskä, mutta ne ovat vaihtaneet maisemaa. Perämeren ruokkikanta on runsastumassa.

Lintu muistuttaa paljon pingviiniä, mutta osaa lentää.

Törön ruokit on viimeksi virallisesti laskettu vuonna 2014. Silloin Pohjois-Pohjanmaan ELY:n laskennassa niitä oli 179 paria. Kanta on edelleen kasvamaan päin.

Lintujen asuntopula

Suomen pohjoisin ruokkiyhdyskunta Krunnien saariston Törön saarella kärsii itse asiassa asuntopulasta. Normaalisti ruokki sijoittaa munansa piiloon suuren kiven alle mutta se ei Töröllä ole enää ollut mahdollista vuosiin.

Ruokit ovatkin leviämässä Töröstä myös laajemmalle.

Ruokkikanta väheni ankarien talvien, munankeruun ja metsästyksen takia 1900-luvulla. Nyt laji on pikkuhiljaa palaamassa takaisin.

Sami Timonen

– Ruokithan pesivät mielellään suurten kivipulterien alla ja hyvinkin hankalissa paikoissa. Vielä 1990-luvun alussa kun olin täällä Unto Järvisen ja Erkki Reinilän kanssa, oli harvinaista että pesät ovat näkyvissä. Tässä pienellä alalla on kolme munapesää paljaan taivaan alla. Varmaan on käynyt niin että hyviä kivenkoloja ei tälle runsastuneella ruokkikannalle enää ole, pohtii oululainen eläkkeellä oleva lääkäri ja luontokuvaaja Elja Herva.

Haastava rengastettava

Sosiaalisen ruokin odotetaan leviävän myös entisille asuinsijoilleen Haukiputaan ja Simon saaristoon.

– Ruokkikanta väheni ankarien talvien, munankeruun ja metsästyksen takia 1900-luvulla. Nyt laji on pikkuhiljaa palaamassa takaisin sinne, missä se ennen vainoa oli vakiintunut elämään, arvioi tutkija Sami Timonen Pohjois-Pohjanmaan ELY:sta.

Ruokki on haastava rengastettava, sillä linnut munivat eri aikoihin. Eri aikoihin kuoriutuvat poikaset lähtevät aika pian vanhempiensa kanssa muuttomatkalle uimalla.

Ammoniakin hajuinen pesimäluoto vaihtui toiseen muutama vuosi sitten, mutta jälkensä merimetso maisemaan jättää.

Kyösti Juola

Yhden poikasen kesässä tekevien ruokkiparien menestys on ollut huikea.

– Näkyvissä oleva ruokin pesä on kuitenkin altis vaikkapa lähimmän naapurin harmaalokin ryöstelylle. Ehkä tämä osaltaan ohjaa sosiaalista lintua levittäytymään myös muualle, Herva miettii.

Perämeren pohjoisimpien ruokki-, riskilä- ja räyskäyhdyskuntien ohella Krunneilla on pohjoisen Perämeren ainoa merimetsoyhdyskunta.

Merimetson sillanpääasema

Ulkokrunnin pohjoispuolella sijaitsevan Pohjanleton karit ovat olleet merimetsojen valtakuntaa vuodesta 2000. Pohjanletto on merimetsojen sillanpääasema Perämerellä. Pohjanletossa harvinaisia lintuyhdyskuntia.

Merimetsoja Pohjanleton saarella Krunnien suojelualueella Iin edustalla.
Merimetsot, ruokit ja riskilät pesivät Iin Krunnissa: Uutisjuttu vuodelta 2009.

Saariston pohjoisin saari on Ulkrunnin pohjoispuolella sijaitseva Pohjanletto. Ensimmäiset pesinnät havaittiin 2000-luvun alkupuolella, ja kesällä 2009 luodolla pesi 240 paria. Sittemmin parien määrä on vaihdellut parinsadan molemmin puolin. Viimeisimmässä virallisessa Pohjois-Pohjanmaan ELY:n tekemässä laskennassa pareja oli 110.

Merimetsojen miehittämän pohjoisimman Pohjanleton saaren karin olemus on aistit avaava.

– Ammoniakin hajuinen pesimäluoto vaihtui toiseen muutama vuosi sitten, mutta jälkensä merimetso maisemaan jättää, toteaa Krunnien suojelualueen nykyinen vartija Kyösti Juola.

Hän ei pistä pahakseen, vaikka merikotka onkin oppinut verottamaan myös merimetsokantaa.

Venytetty kuikka

Merimetso on esihistoriallisen näköinen otus metsässä elävän metson tapaan. Se muistuttaa kolmatta esihistoriallisen näköistä lintua kuikkaa. Sen on sanottukin olevan ikään kuin venytetty kuikka.

Aiemminkin merimetso on Suomessa pesinyt. Turun akatemian tutkielmissa 1700-luvulta merimetson mainitaan pesineen Suomen lounaissaaristossa. Jo myöhäiskivikautisilta asuinpaikoilta Suomesta on löydetty merimetson luujäännöksiä.

Tuntemieni kalastajien mukaan merimetsot eivät mitään suurta haittaa heille aiheuta.

Elja Herva

Suuren merimetsokolonian haju on varsinkin tuulen alapuolella vaikuttava. Itse linnut ovat mainettaan ja ulkomuotoaan vaarattomampia. Tutkimusten mukaan merimetso ei mitenkään uhkaa kalakantoja, koska keskittyy pyytämään pientä kalastajille kelpaamatonta kalaa.

– Tuntemieni kalastajien mukaan merimetsot eivät mitään suurta haittaa heille aiheuta, toteaa Herva.

Esteettisten syiden, kuten hajun, ulosteiden ja helvetin esikartanosta karannutta muistuttavan ulkonäkönsä takia merimetsosta eivät kaikki kuitenkaan tykkää.

Pohjanleton merimetsokolonia Krunnien yksyisellä suojelualueella Iin edustalla.
Merimetsot rantautuvat parinsadan vuoden tauon jälkeen Krunneille 2000-luvun alussa.Yle / Timo Sipola