Koe uusi yle.fi

Savupirtistä saarekkeen ääreen – suomalaisen kodin hurja muodonmuutos sadan vuoden aikana

Yle Uutisten juttusarjassa perehdytään suomalaisten arkeen Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.

Suomi 100
Äiti ja lapsi keittiössä.
Juha-Pekka Inkinen / Yle

Aamu valkenee pienen savupirtin pihapiirissä. Pirtin pimennossa heräilee monta silmäparia: perheenjäseniä ja työväkeä, liuta lapsia. Ilma on sakeanaan unista hengitystä, jopa eläinten löyhkää.

Samaan aikaan porvarisperhe heräilee palvelijan valmistaman aamiaisen tuoksuun uudessa kerrostaloasunnossa Helsingin Töölössä. Sähkövalot sytytetään ja aamupesut hoituvat kiiltävässä kylpyhuoneessa.

Sata vuotta sitten Suomessa asuttiin säädynmukaisissa kodeissa. Erot maaseudun köyhälistön ja suurten kaupunkien porvariston elinoloissa olivat suurimmillaan koko itsenäisyytemme aikana.

– Kaupungit olivat juuri muuttumassa kivikaupungeiksi. Uusissa taloissa oli paljon mukavuuksia ja useita huoneita erilaisiin tarkoituksiin, kertoo Helsingin yliopiston taidehistorian professori Kirsi Saarikangas.

Elävä Arkisto: Tältä näytti Helsinki sata vuotta sitten

Kaupunkiasuminen ja sisustustaide muotoutuvat

Tuberkuloosia pidettiin asuntotautina

Työväestön asumukset kaupunkien puutalokortteleissa eivät toisaalta paljoa poikenneet maaseudun köyhän kansan pirteistä tai pirtin ja yhden tuvan mökeistä.

– Maaseudun elintavat siirtyivät työväenkortteleihin siksikin, että monet muuttivat niihin suoraan maalta. Tutut tavat ja asumisen perinteet kulkivat asukkaiden mukana.

Työväen asunnoissa elettiin ahtaasti. Samaa asuntoa asui vain harvoin yksi ydinperhe. Keittiö oli melkein poikkeuksetta nukkumiskäytössä.

– Kerrotaan tarinoita asunnoista, jotka olivat niin täyteen pakattuja, että ihmisten piti nukkua vuoroissa, Saarikangas kertoo.

– Nämä ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta ne kuitenkin antavat kuvan niistä oloista, joissa elettiin.

Työväen kurjiin asuinoloihin alettiin kiinnittää huomiota jo varhain. Monet ruukkien ja tehtaiden patruunat alkoivat rakennuttaa kunnollisia asuntoja työväelleen. Asunnoilla väki saatiin sitoutettua työpaikkaansa. Myös hygieniakysymykset nousivat esiin.

– Kaupungeissa kärsittiin tuberkuloosista, jota jopa nimitettiin asuntotaudiksi. Ymmärrettiin, että tauti leviää, kun nukutaan ahtaasti.

Kaupunkien suunnittelusta vastaavat virkamiehet ja arkkitehdit alkoivat tiedostaa, että asunnoissa tarvittiin raitista ilmaa ja oma tilansa ruoanlaittoon ja nukkumiseen.

– Arkkitehtuurissa vallitsi koko 1900-luvun alun vahva ideologinen tavoite parantaa asuinoloja.

Asuinolojen kohenemisen myötä koti muuttui tilaksi, joka on vain ydinperhettä varten. Perheeseen ajateltiin kuuluvan mies ja vaimo sekä useampia lapsia.

1920-30-luvuilla syntyi malli asunnosta, joka täytti perheiden vähimmäisvaatimukset: keittiö ruoanvalmistukseen, makuuhuone lepoa ja seksielämää varten, lastenhuone sekä olohuone perheen yhdessäoloon. Tämä jako piti pintansa pitkälle meidän päiviimme saakka.

Keittiö, kodin sydän vai kliininen laboratorio?

Kaupungistumisen ja teollistumisen myötä asuminen ja työnteko eriytyivät. Kotona työskenteli enää kodinhoitaja tai perheen äiti. Heidän valtakuntaansa oli keittiö. Suunnittelijat halusivat helpottaa kotityötä ja samalla eristää keittiöstä kantautuvat äänet ja hajut kodin muista tiloista, Kirsi Saarikangas kertoo.

Keittiösuunnittelusta tuli sisustusarkkitehdeiksi ja arkkitehdeiksi valmistuville naisille sopivana pidetty suunnitteluala.

mies ja vaimo keittiössä
Selviytyminen viikon työnpaljoudesta vaatii perheenemännältä kokonaissuunnitelman, 1958

Varhaisin funktionaalinen keittiö esiteltiin vuonna 1926 Frankfurtissa. Laboratoriokeittiöksikin kutsuttu Frankfurtin keittiö oli suunniteltu nimenomaan työväen asuntoon, yhdelle kokkaajalle, joka oli luonnollisestikin perheen äiti. Miehen paikka oli keittiön ulkopuolella.

Suomessa pienet täsmäkeittiöt eivät lyöneet läpi. Sodan jälkeen ryhdyttiin rakentamaan lähiö- ja rintamamiestaloja. Näissä kodeissa oli erillinen keittiö, mutta ruokapöytä oli sijoitettu samaan tilaan.

– Suomalaiset eivät oikein oppineet syömään kaukana keittiöstä, Saarikangas kertoo.

– Samanlaista keittökapinaa näkyi myös Ruotsissa. Sielläkin ahdettiin ruokapöytä keittiöön, vaikka väkisin.

Keittiöihin alettiin kehittää standardisoituja kaapistoja jo 40-luvulla. Suomalaisissa keittiöissä oli pian vakiovarusteena Maiju Gebhardin kehittämä astiankuivauskaappi.

Lähiöunelmia ja kylpyammeita

Astiankuivauskaappeja pääsivät käyttämään etenkin uusiin lähiöasuntoihin muuttavat suomalaiset. Lähiöitä rakennettiin vilkkaasti jo 50-luvulla.

– Arkkitehtuuri ja asuminen olivat olennainen osa uuden yhteiskunnan rakentamista toisen maailmansodan jälkeen. Jopa fasismin ajateltiin pesivän ahtaissa kaupunkioloissa. Asuminen haluttiin keskittää laidoille, pois kaupunkien keskustoista, Saarikangas kertoo.

Suomessa varsinainen lähiöbuumi alkoi 1960-luvulla, kun yhteiskunnan rakennemuutos ajoi ihmisiä maalta kaupunkeihin. Monille lähiöasunto oli kuin toteutunut unelma.

– Uudet avarat huoneet, hyvin varusteltu keittiö ja kylpyhuone olivat jotain, mikä ahtaissa keskusta-asunnoissa ja vanhoissa maataloissa jäivät vain haaveeksi.

– Uusiin lähiöihin muuttaneita onkin nimitetty kylpyhuonesukupolveksi.

Suomalaisille lähiöissä oli tärkeää myös luonnon läheisyys. Kirsi Saarikankaan mukaan lähestulkoon kaikki lähiössä asuvat mainitsevat luonnon asuinviihtyvyyttä lisäävänä tekijänä.

Lähiöasunnoissa keittiö oli jo selkeästi perheen yhteinen tila. Vaikka se olisikin ollut erillään muista huoneista, sinne mahtui ruokapöytä. Lapset toivat läksykirjansa pöydän ääreen ja keittiössä mahtui kokkaamaankin useampi kuin yksi.

– Jääkaappien tilastointi loppui 60-luvun lopulla. Ajateltiin, että sellainen on jo kaikilla.

Jääkaapeista ja televisioista ja muista uusista kodinkoneista pidettiin tilastoa siihen saakka kunnes ne yleistyivät.

– Jääkaapit muuttivat ruoanvalmistusta. Suomalaiset alkoivat käydä kaupassa useammin ja hakea vain kerralla tarvittavan. Kaupan valikoima uudistui samaa tahtia.

Keittiön rooli on vuosikymmenten saatossa kasvanut edelleen. Tupakeittiö tuli 80-luvulla ja nyt kokataan saarekkeen äärellä. Liesituuletin vie pelätyt käryt ja kätevät säilytystilat kätkevät ruoanvalmistukseen tarvittavat välineet ja ainekset.

Elävä arkisto: Kodinkoneet esittelyssä

Eriarvoisuutta hyvinvointiyhteiskunnassa

Liki yhtä aikaa lähiöiden rakentamisen myötä alkoi lähiökritiikki. Media lähti innolla pöyhimään lähiöasumisen kielteisiä puolia.

– 50-luvulla lähiöihin ladattiiin valtavasti odotuksia. Ajateltiin, että ne muotoutuisivat yhteisöllisiksi idylleiksi. Yhteisöllisyyttä ei kuitenkaan syntynyt, Saarikangas sanoo.

Maaltamuuttajat haluttiin asuttaa nopeasti ja tehokkaasti. Lähiöistä kasvoi suuria eikä 1960-70-luvuilla betonielementeistä rakennettujen talojen estetiikka yltänyt 50-luvun kivitalojen tasolle.

Saarikankaan mukaan pahimmat lähiökriitikot eivät itse asuneet lähiöissä. Vihapuhe lähiöitä kohtaan stigmatisoi niiden asukkaat ja mielikuva lähiöistä muuttui kielteiseksi. Tämä oli osaltaan omiaan lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta. Olivat ne, jotka joutuivat lähiöihin ja ne, joilla oli varaa asua muualla.

– Tämä on aika yllättävää sikälikin, että suuri osa kaupunkilaisista, ainakin pääkaupunkiseudulla, asui ja asuu yhä lähiöissä.

Lähiöasukkaiden oma kokemus poikkesi pääsääntöisesti kriitikoiden näkemyksistä. Siitä huolimatta lähiöt kantavat mainettaan edelleen.

Kodit ovat 2000-luvulla hyvin varusteltuja ja käytännöllisiä. Varakkaan suomalaisen koti ei välttämättä eroa paljoa vähemmän rikkaan maanmiehensä asunnosta. Asuntojen rahallista arvoa määrittää eniten sijainti.

Kesäisin savupirttien kasvattien jälkeläiset jättävät kodin mukavuudet ja suuntaavat mökeilleen. Moni viihtyy edelleen jopa sähköttömällä mökillä, jossa vesi juoksee vain kantamalla.

Elävä arkisto: Koti ja sisustus 1980-90

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Onnettomuudet

Rakenteet romahtivat kesken joulukonsertin Vaasassa – seitsemän sairaalaan

Lähdesuoja

HS: Poliisi teki kotietsinnän Viestikoekeskuksesta kirjoittaneen toimittajan kotiin

Kotimaan uutiset

Sanoman hallitus pyysi HS:ltä selvitystä tiedustelu-uutisoinnista

Kansallisen turvallisuuden vaarantaminen

Asiantuntijat: Media teki tehtävänsä vuotouutisessa