Konkurssiyrityksille kaupataan velka-armahdusta – usein yrittäjä sotketaankin rikosvyyhtiin

Velkaisia yrityksiä ostavat "saattohoitajat" ovat yhä useammin kovan luokan rikollisia.

talousrikokset
kuvitus yritysten saattohoito.
Lasse Rantanen

Ulkoapäin katsottuna mikään ei viittaa siihen, että oltaisiin yhden Suomen suurimman yrityskeskittymän luona.

Helsingin Alppilassa Viipurinkadulla sijaitseva kellertävä kerrostalo on valmistunut 1950-luvulla. Linnanmäen huvipuistoon on kivenheiton matka.

Talon alimmassa kerroksessa on toimisto, johon on rekisteröity kaupparekisterin mukaan yli 160 yritystä. Niistä 46 on asetettu konkurssiin ja 27 toiminta on lakannut.

Rappukäytävästä tai talon seinästä on kuitenkin turha etsiä kylttiä, jossa mainostettaisiin yrityksiä tai niiden toimintaa.

Viipurinkadulla sijaitsevat yritykset eivät kaipaa näkyvyyttä. Päinvastoin, niiden perustajat toivovat yritysten painuvan pian unholaan. Mitä harvempi viranomainen, tavallinen kansalainen tai toimittaja kiinnittää yrityksiin huomiota, sen parempi.

Mistä oikein on kyse?

Tervetuloa yritysten saattohoidon maailmaan, jossa vaikeuksiin ajautuneille yrityksille luvataan inhimillistä armokuolemaa ja yrittäjille vapaudu veloista -korttia.

Usein lopputulos on kuitenkin juuri päinvastainen: yrittäjä saattaa ajautua vielä suurempiin vaikeuksiin.

Viipurinkadun yrityskeisari

1990-luvun alussa suomalaisissa sanomalehdissä alkoi näkyä ilmoituksia, jossa kerrottiin erikoisesta palvelusta: ostetaan velkaantuneita yhtiöitä.

Myös poliisin pöydälle alkoi ilmestyä tapauksia, joihin liittyi yrityksen saattohoitoa, muistelee kokenut talousrikostutkija Kari Lintilä.

Suomi oli 1990-luvun alussa historiallisen rajun laman kourissa.

Kymmenet tuhannet yritykset ajautuivat konkurssiin. Ihmisiä ajautui velkakierteeseen, monen yrittäjän elämäntyö valui hukkaan ja maassa oli enimmillään noin puoli miljoonaa työtöntä.

Alkoi saattohoidon kultakausi.

– Lama synnytti saattohoitajille markkinat, ja kun tulee markkinat, tulee myös tarjontaa palveluista, Helsingin poliisin talousrikosyksikössä työskentelevä rikoskomisario Lintilä sanoo.

Miten yrityksen saattohoitaja sitten toimii?

Otetaan esimerkki Alppilan Viipurinkadulta. Sen toimistoissa työskentelee kaksi miestä, joista käytetään tässä jutussa vain etunimiä eli “Tapani ja “Jukka”.

Tapani on useiden kymmenien yritysten hallituksen ainoa jäsen. Hän ei ole sarjayrittäjä, vaan yritysten ammattimainen saattohoitaja.

Yritysten saattohoitaminen alkoi kukoistaa Suomessa 1990-luvun alun laman jälkeen.

– Saattohoitaja ostaa velkaisen yrityksen vaikka sadalla eurolla ja lupaa yrityksen aikaisemmalla omistajalle, että tämä pääsee eroon veloista ja vastuista. Jos yhtiö ajautuu konkurssiin, käy saattohoitaja vannomassa pesäluettelon. Yleensä saattohoitaja saa työstä muutaman tuhannen euron palkkion, rikoskomisario Lintilä kertoo.

Vaikeissa tapauksissa palkkio voi nousta kymmeniinkin tuhansiin euroihin. Saattohoitaja voi kerätä useiden kymmenien tuhansien eurojen palkkiot vuoden aikana.

Kuvakaappaus Kunnia Finans Oy:n sivuilta.
Saattohoitaja Tapani mainostaa palveluitaan verkkosivuillaan, jossa kerrotaan järjestelyistä hyvin avoimeen tapaan.Yle Uutisgrafiikka

Velkojen kanssa painiskelu ei hetkauta kokenutta saattohoitajaa.

– Ammattimaisella saattohoitajalla on yleensä rutkasti velkaa jo ulosotossa, mahdollisesti tuomioita talousrikoksista ja muita ongelmia. Hän ei enää välitä, jos ongelmia tulee lisää, Lintilä sanoo.

Saattohoitajat kertovat olevansa yrittäjien ystäviä. Suomessa konkurssiin ajautumisen hinta on kova: pahimmillaan ikuinen velkavankeus, julkinen häpeä ja jopa epärehellisen ihmisen leima.

Onko saattohoitajan työ siis lopulta apua – joskin kyseenalaista – ahdinkoon ajautuneille yrittäjille?

– Minä ymmärrän saattohoitajien käytön, vaikken sitä hyväksykään. Usein saattohoitajan palveluita käyttävät rehelliset yrittäjät, joiden bisnes vain on kaatunut. Koko elämäntyö voi valua hukkaan. On inhimillistä, että ihmiset yrittävät näissä tilanteissa selviytyä, Lintilä sanoo.

Lintilän mukaan lopputulos voi kuitenkin olla aivan päinvastainen kuin saattohoitaja lupaa.

– Saattohoitajan heittämä pelastusrengas on usein todellisuudessa betonirengas, joka varmistaa uppoamisen.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ajautui viime vuonna konkurssiin yli 2400 yritystä. Näistä korkeintaan muutamassa sadassa tapauksessa yrittäjä turvautui saattohoitajan palveluihin.

Yrittäjän karu lotto

Helsingin Viipurinkadulla majaileva saattohoitopalveluyritys kertoo verkkosivuillaan, että ”oman yrityksen myyminen on laillista”.

Tämä on totta – mutta loput lupaukset ovatkin sitten kyseenalaisia. Veloista ja vastuista ei pääse eroon sillä, että myy yrityksensä esimerkiksi kuukausi ennen konkurssia.

Tosin rikoskomisario Lintilä puhuu ”lotosta” – hyvällä tuurilla vastuista pääsee eroon.

– Tämä koneisto – verottaja, poliisi, velkojat, pesänhoitajat, konkurssiasiamiehen toimisto – ei aina toimi. Kyse on eräänlaisesta lotosta, jossa yrittäjä kokeilee tuuriaan, Lintilä sanoo.

Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Kun viranomaiset alkavat selvittää konkurssipesää, voi taloudellisten epäselvyyksien aiheuttajaa olla vaikeaa löytää. Liittyvätkö ongelmat saattohoitajaan vai yhtiön aikaisemmin omistaneeseen yrittäjään?

– Yleensä saattohoitajan käyttöön liittyy verorikoksia, velallisen epärehellisyyttä tai muita rikoksia. Mikäli jotain tutkintoja sitten käynnistyy, ne saattavat kohdistua täysin väärään henkilöön eli saattohoitajaan, sanoo harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen.

Hirvonen on tehnyt pitkän uran verottajan palveluksessa, missä hän tutustui saattohoitoilmiöön.

Osa pesänhoitajista ei puutu toimintaan, vaikka havaitsisi, että yhtiön todelliset vallankäyttäjät ovat paenneet paikalta saattohoitajan avulla, sanoo asianajaja Pertti Ylikraka. Hän on hoitanut urallaan tuhansia konkurssipesiä.

Tämä johtuu siitä, että pesässä ei ole varoja selvittää asioita, velkojat eivät ota kuluja vastattavakseen eikä Konkurssiasiamiehen toimistolla ole varoja maksaa selvitystä. Tällöin tehdään usein tutkintapyyntö ja konkurssipesä raukeaa.

– Jos pesänhoitaja esimerkiksi näkee, ettei pesässä ole jaettavaa ja velkojat jäävät nuolemaan näppejään joka tapauksessa, ei toimiin välttämättä lähdetä omalla riskillä, Ylikraka sanoo.

Oma riski tarkoittaa sitä, että asianajaja jää itsekin nuolemaan näppejään – hänen palkkionsa kun maksetaan pesästä. Jos aikaa vievä asioiden selvittely pitää tehdä omalla kustannuksella, eivät kaikki juristit halua nähdä vaivaa.

Ylikraka sanoo vievänsä itse aina asiat loppuun saakka, mikä tarkoittaa usein esimerkiksi tutkintapyynnön tekemistä poliisille.

Keikkatyöläisiä Virosta

Keitä saattohoitajat sitten ovat?

Lintilä sekä konkurssipesien hoitoon erikoistunut asianajaja Pertti Ylikraka jakavat saattohoitajat kolmeen kategoriaan: ammattilaisiin, amatööreihin ja “ruumiinpesijöihin”, jotka tehtailevat myös rikoksia.

Ammattilaiset – kuten edellä mainittu Tapani – myyvät saattohoitopalvelua jatkuvasti ja ovat kokeneita konkareita. Heidän nimensä ovat tulleet tutuiksi pesänhoitajille, poliisille, verottajalle ja Konkurssiasiamiehen toimistolle.

Sitten ovat amatöörit, kuten siltojen alta löytyvät miehet, jotka tekevät kertakeikkoja.

– Siltojen alta tai yhteiskunnan laitamilta haetaan joku kaveri, maksetaan muutama satanen ja sanotaan, että pistä nimet paperiin. Olen törmännyt urani aikana sellaisiinkin tapauksiin, joissa ihminen ei ole edes tiennyt olevansa jonkun yrityksen omistaja tai hallituksen jäsen, Lintilä sanoo.

Pertti Ylikraka on tehnyt pesänhoitajan töitä lähes 30 vuoden ajan. Ylikraka siis setvii konkurssiin menneiden yhtiöiden asioita - selvittää velkoja, varallisuutta ja vastuita. Hän on nähnyt urallaan kaikki mahdolliset veivit ja temput, mitä konkurssiin liittyen vain voi keksiä.

Ylikraka kertoo havainneensa, että saattohoitajien palveluiden käyttö näyttää kulkevan sykleissä.

– Siinä on jotain samaa kuin talouden nousu- ja laskukausissa. Tuntuu, että aina kymmenen vuoden välein saattohoitajille koittaa aina hyvät ajat, Ylikraka sanoo.

Kukaan ei tiedä, kuinka monta ammattimaista saattohoitajaa Suomessa toimii.

Rikoskomisario Lintilä arvelee, että heitä on kymmenkunta. Harmaan talouden asiantuntija, verotusneuvos Markku Hirvonen taas uskoo, että saattohoitajia voi olla jopa parisenkymmentä. Satunnaisia saattohoitajia löytyy Lintilän mukaan “aina tarvittaessa”.

Kari Lintilä
Rikoskomisario Kari Lintilä törmäsi yritysten saattohoitoon ensimmäisen kerran 1990-luvun alun laman jälkeen.Yle

Uusi ilmiö ovat ulkomaiset saattohoitajat, jotka käyvät ”keikkatöissä Suomessa”. Ylikrakan mukaan etenkin virolaisia saattohoitajia tupsahtaa esille lisääntyvässä määrin.

– He hoitavat yleensä yhden tai pari pesää, ja häipyvät maasta. Sitten kun asioita aletaan selvitellä, pitää asiakirjoja käännättää viroksi ja laittaa mahdollisesti hakuja päälle [poliisin kautta], Ylikraka sanoo.

Saattohoitajasta ruumiinpesijäksi

“Yrittäjien ystävien” rinnalle saattohoitobisnekseen on ilmestynyt ikävä kolmas kategoria, “ruumiinpesijät”. Heidän käsittelyssään yritys ei saa lempeää armokuolemaa, vaan joutuu ruhjotuksi ja hyväksikäytetyksi.

Poliisin pöydälle päätyy yhä useammin tapauksia, joissa saattohoitaja alkaa tehtailla ostamansa yhtiön kautta rikoksia.

Lintilä kertoo, että poliisi on havainnut esimerkiksi järjestäytyneiden rikollisorganisaatioiden hyödyntäneen kuolemankielissä olevia yrityksiä toiminnassaan.

– Viime aikoina on puhuttu paljon ihmisen identiteetin varastamisesta ja sen avulla rikosten tekemisestä. Ihan samaa voi tehdä yrityksenkin avulla. Saattohoitajat tilaavat yhtiön nimissä tavaraa, yrittävät saada lainoja, avaavat pankkitilejä ja pesevät rahaa Lintilä sanoo.

Saattohoidettavia yrityksiä käytetään aikaisempaa enemmän rikosten tehtailuun.

Lintilän mukaan “ruumiinpesijät” pitävät kuolevaa yritystä väkisin hengissä ja kuolleenakin yritys “pestään puhtaaksi”.

– Aikaisemmin saattohoitajille riitti, että putsataan pesä, jos sieltä löytyy jotain. Nyt kuolemankielissä olevaa yritystä käytetään hyväksi vaikka mihin, Lintilä sanoo.

Saattohoitajan käyttöön liittyykin riski: yrityksen myynyt yrittäjä saattaa löytää itsensä poliisikuulusteluista, kun viranomaiset selvittävät, kuka rikoksia on tehtaillut.

Lintilä oli jo kymmenen vuotta sitten perustamassa useiden viranomaisten yhteistä hanketta, jossa pureuduttiin saattohoitoilmiöön.

Tuloksia syntyi ja ennen kaikkea viranomaiset oppivat tuntemaan ilmiön. Tämä taas on lisännyt kiinnijäämisen riskiä eli saattohoito onnistuu harvemmin.

Hämärän rajamailla...

Kuka sitten ostaa saattohoitajan palveluita?

Yle tavoitti neljä entistä yrittäjää, jotka ovat yrittäneet päästä eroon velkaisista yhtiöistään saattohoitajan avulla. Kukaan heistä ei halunnut kertoa, miksi he turvautuivat saattohoitajan palveluihin.

Pesänhoitajien laatimista velallisselvityksistä, tutkintapyynnöistä sekä poliisin esitukintamateriaaleista hahmottuu kuitenkin hyvin tarkka kuva, minkä tyyppisissä tapauksissa kutsutaan saattohoitaja apuun.

Saattohoitajia käyttävät yrittäjät voi jakaa kahteen pääryhmään:

  1. Rehellisiin yrittäjiin, jotka turvautuvat hädän hetkellä mihin tahansa keinoon pelastuakseen pahimmilta ongelmilta. Nämä muodostavat saattohoitajien suurimman asiakaskunnan.
  2. Hämärän rajamailla liikkuviin yrittäjiin, joiden yritystoiminta on ollut näennäistä tai perustunut lähinnä siihen, että yrityksen avulla hankitaan esimerkiksi autoja tai lainoja, joita ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin.

Asianajaja Ylikraka lähettää haastattelun jälkeen asiakirjoja saattohoitotapauksista. Yhdessä niistä yritys oli hankkinut arvoautoja ja vesijettejä saattohoitajan saatua yhtiössä vallan.

Esimerkiksi yli kuuden litran koneella varustettu Cadillac Escalade on ilmoitettu varastetuksi. Keskusrikospoliisin mukaan kyseinen auto sekä useita muita ajoneuvoja on päätynyt Viroon.

Autot ostanut yritys on asetettu konkurssiin.

Ennen konkurssia yhtiö oli myyty vironvenäläiselle miehelle, jota Ylikraka ei ole onnistunut tavoittamaan. Yhtiön kirjanpito on kateissa eikä kenelläkään ole tietoa siitä, onko yhtiöllä omaisuutta, työntekijöitä tai toimitiloja.

...ja pieleen mennyttä yritystoimintaa

Kaupparekisteritiedoista voisi päätellä, että saattohoitaja Tapani on monitaitoinen mies. Hän on vuosien mittaan johtanut kymmenien eri alojen yhtiöitä.

Tutustumalla hänen johtamiensa yhtiöiden perustajiin ja entisiin omistajiin, voi todeta, että valtaosa heistä vaikuttaa rehellisiltä yrittäjiltä, joiden bisnes on vain mennyt mönkään.

Näin kävi esimerkiksi helsinkiläiselle hoivapalveluyritykselle, joka ajautui konkurssiin vuonna 2014. Yhtiö oli tehnyt tappiota vuodesta toiseen, joten sen kaatuminen ei ollut yllättävää.

Yhtiön tapaus on suhteellisen klassinen saattohoitajan käytössä:

  • Ennen konkurssia yhtiön nimeä vaihdettiin.
  • Kuukausi ennen konkurssia hallituksen jäsenet jättivät yhtiön hallituksen.
  • Yhtiön varsinainen toiminta myytiin liiketoimintakaupalla toiselle yhtiölle, jonka omistaja on sama kuin talousvaikeksiin ajautuneen yhtiön.
  • Yhtiön hallituksen ainoaksi jäseneksi nimitettiin saattohoitaja.
  • Yhtiön osakkeet myytiin 10 eurolla saattohoitajalle kaksi viikkoa ennen kuin yhtiö asetettiin konkurssiin.
  • Pesänselvittäjän mukaan saattohoitajalle maksettiin 1500 euron palkkio, jotta ”hän suostuisi hallituksen jäseneksi ja saattaisi yhtiön konkurssiin”.

Pesänhoitaja puuttuu peliin

Miten hoivayhtiön saattohoito sitten onnistui?

Huonosti, kuten kovin moni muukin saattohoito. “Koneisto” eli konkurssia selvittäneet tahot toimivat tällä kertaa.

Pesänhoitajana toiminut asianajaja kaivoi esiin yhtiön historiatiedot ja totesi pian tilanteen: tässä ollaan saattohoitelemassa yritystä.

Havainto on kirjoitettu suoraan yhtiötä koskevaan velallisselvitykseen: “XX on toiminut saattohoitajana. Hänelle on maksettu 1500 euroa, jotta suostuisi hallituksen jäseneksi ja saattaisi yhtiön konkurssiin.”

Konkurssipesän selvityksen mukaan yhtiön velat olivat lähes 740 000 euroa varoja suuremmat. Esimerkiksi verovelkoja yhtiöllä oli 246 000 euroa ja työeläkeyhtiö Eteralle 437 000 euroa.

Ylen tavoittama yhtiön entinen osakas kertoo, että veloista on tehty maksusuunnitelma.

Yrittäjän mukaan konkurssin yhteydessä on “noudatettu voimassa olevaa lainsäädäntöä” eikä “konkurssipesällä ole mitään moitittavaa”.

Asiakirjalähteiden mukaan tämä myös pitää paikkaansa. Saattohoitajasta ei lopulta ollut mitään apua, vaan “konsulttipalkkio” maksettiin turhaan.

Tapani tai hänen kollegansa Jukka eivät antaneet Ylelle haastattelua. Tapani kuitenkin kertoi pitävänsä hyvänä, että Yle käsittelee aihetta.

– Hyvää mainostahan se tietenkin on. Kun [MTV:n] 45 minuuttia teki juttua, niin tuli parikymmentä hommaa [asiakasta] heti saman tien, Tapani sanoi Ylelle.

_ Jutussa on käytetty lähteinä useita velallisselvityksiä, tutkintapyyntöjä, esitutkintamateriaaleja sekä kaupparekisterin asiakirjoja._

Lue myös: Golfosakkeilla tehdään hämäräkauppoja, jotka aiheuttavat mittavia tappioita golfkentille