Roope Mokan kolumni: Keinoäly yhdistää duunarin ja lääkärin uudelleen

Automatisoituminen on perinteisesti kasvattanut luokkaeroja. Kohta ne kuitenkin tasaantuvat, kun kisa työmarkkinoilla muuttuu ihmisten ja koneiden väliseksi, kirjoittaa Roope Mokka.

sosiaaliluokka
Roope Mokka
Roope MokkaTiina Jutila / Yle

Puhuin viime kerralla automaation uudesta aallosta. Siitä kuinka digitalisaatio, keinoäly ja verkottuneet liiketoimintamallit uhkaavat viedä taloudelta pohjan. Eli siitä kuinka olemme siirtymässä uuteen talouteen, aivan kuten tapahtui teollisessa vallankumouksessa.

Parasta tilanteessa on se, että ensi kertaa korkeakoulutetut ihmiset joutuvat samalle viivalle duunareiden kanssa.

Aiemmin automatisointi on tarkoittanut palkkaerojen kasvua, tulojen ja yhteiskuntaluokkien polarisoitumista. Nyt näin ei enää käy. Keinoäly tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa, yhteen rintamaan, taisteluun konetta vastaan. Nyt käsillä oleva työn muutos näyttää siltä, että koulutusta vaativista keskipalkkaisista töistä tulee matalapalkkaisia.

Tehdastöiden automatisointi on ollut toisen maailmansodan jälkeen pääasiallinen tapa nostaa tuottavuutta. Tämä tarkoitti yhä suurempien koneiden rakentamista, niin, että yhä harvempia ihmisiä tarvittiin niiden operointiin.

Osasta työntekijöitä –  tyypillisesti korkeakoulutetuista ihmisistä – tuli pääomien “ystäviä”

Ydinvoimalan ja paperitehtaan tuotantoa voi pyörittää satojen ihmisten joukko. Ydinvoimala maksaa miljardeja, paperikone kymmeniä miljoonia. Mitä enemmän pääomia sidottiin koneisiin, sitä vähemmän työvoimaa tarvittiin. Paitsi tietenkin suunnittelijoita, johtajia ja muita koneiden ja muiden pääomien hallintaan keskittyneitä ihmisiä. Näin osasta työntekijöitä – tyypillisesti korkeakoulutetuista ihmisistä – tuli pääomien “ystäviä”.

90-luvulla alkoi teollisuusrobottien kulta-aika. Silloin alettiin korvata myös näiden valtavan kalliiden koneiden käyttäjiä: kokoajia, hitsaajia, maalajia ja niin edespäin. Teollisuusrobottien määrä onkin nelinkertaistunut Euroopassa ja Yhdysvalloissa kymmenessä vuodessa. Teollisuusrobotit ovat selvästi laskeneet palkkoja ja vähentäneet työpaikkoja alueellisesti. Ne eivät siis luoneet työpaikkoja vaan hävittivät niitä. Robotit eivät myöskään kasvattaneet alueellisesti keskituloja vaan laskivat niitä.

Länsimaissa robottien esiinmarssia ovat hidastaneet ainoastaan kehittynyt lainsäädäntö ja AY-liike. Niidenkin keinot ovat rajatut tämän uuden tuotantovoiman edessä. Vastaan hankaamisesta huolimatta työpaikkoja on hävinnyt enemmän roboteille kuin Kiinaan tai muihin halpatuotantomaihin viimeisten vuosien aikana.

Teollisuusrobottien yhä yleistyessä kehitysmaat ovatkin erityisen huonossa asemassa. Robotin työtunti maksaa Suomessa saman verran kuin Kiinassa tai Filippiineillä. Kehittyviä maita kohtaa paljon suurempi automaation uhka.

Valmetin Automotive-autotehdas Uudessakaupungissa onkin harvinaisuus autotehtaiden joukossa, siellä työskentelee jopa 1 500 ihmistä ja vain 500 robottia. Siksi harvalla suomalaisella on Suomessa valmistettu auto. Ne ovat pienissä erissä tehtäviä erikoisautoja.

Suuressa osassa valmistusprosesseja pyritään jo nyt "valot pois" -tehtaisiin

Nykyään tehdastuotanto on suurilta osin automatisoitu. Uusissa autotehtaissa yksi työntekijä käyttää useaa robottia. Ja suuressa osassa valmistusprosesseja pyritään jo nyt "valot pois" -tehtaisiin. Ne ovat täysin automatisoituja, eli niissä ei tarvita valaistusta.

Tästä seuraa, että harvalla Uudenkaupungin duunarilla on varaa tekemiinsä autoihin.

Nyt meillä edessämme siis uusi, eri yhteiskuntaluokkia yhdistävä murros. Kun kirjanpito-osastoja ja lääkäripalveluja automatisoidaan kilvan, saa keskiluokka maistaa duunarin ja freelancerin epävarmuutta. Tämä on tietenkin erittäin hyvä asia.

Miksi sitten lääkäristä tulee duunarin kaveri? No, siitä yksinkertaisesta syystä, että lääkärin työstä suurin osa tietojenkäsittelyä, ja kone tekee sen hyvin pian paremmin kuin ihminen. Lääkärille käy kuten kävi duunarille.

Nykytieteessä biologisia kokonaisuuksia, kuten ihmistä, pidetään algoritmeinä. Me ihmiset prosessoimme siis informaatiota, jota aistimme meille antavat ja toimimme siltä pohjalta. Tämä koskee myös lääkäreitä.

Tietokoneet tekevät aivan samaa. Ne prosessoivat informaatiota ja toimivat siltä pohjalta. Näin ollen tietokoneet voivat kehittää algoritmeja, jotka prosessoivat informaatiota paremmin kuin ihmiset. Tämä on teoriassa mahdollista ja nyt näyttää siltä, että myös käytännössä lähitulevaisuutta.

Toisin sanoen nykyinen teknologinen kehitys, ennen kaikkea suoraan ruumiiseemme kytkeytyvät aivo-tietokone-käyttöliittymät, sekä valtavaa datamäärä analysoivat ja jatkuvasti oppivat keinoälysovellukset tekevät ihmisestä vertailussa huonon päätöksentekijän.

Ensin alamme työskennellä koneiden kanssa ja päädymme lopulta taisteluun työpaikoista koneita vastaan

Viime vuonna tietokone, tarkemmin sanottuna Googlen kehittämä tekoäly AlphaGo, voitti viisiosaisessa GO-ottelussa alan 18-kertaisen maailmanmestarin Lee Sedolin. Tietokoneita ja GO-peliä hyvin tuntevat pitivät voittoa merkittävänä harppauksena siinä, mitä olemme tottuneet ajattelemaan tietokoneista: GO:ssa ei huipputasolla pitäisi pärjätä tylyllä laskentateholla, tarvitaan myös luovutta ja taitoa oppia vastustajan pelitavasta.

Tätä taustaa vasten on selvää, että tietokone on kohta myös ihmistä parempi lääkäri.

Ensinnäkin tietokoneella voi olla “mielessään” kaikki maailman sairaudet, joihin se voi verrata tilaani. Toiseksi tietokoneella voi samaan aikaan olla mielessään kaikki mitä minulle on koskaan tapahtunut. Kolmanneksi tietokone voi tehdä tutkimustaan vaikka nukkuessani, tai vaikka juuri oireiden iskiessä. Neljänneksi tietokone ei väsy, ei suutu, eikä muutenkaan tunteile.

Miksi kukaan enää haluaisi mennä lääkärin vastaanotolle, jossa käytännössä arvaillaan, verrattuna siihen mitä tietokone voi tehdä?

Uusi politiikka katsoo meitä yhdistäviä asioita, ja rakentaa politiikkaa ja taloutta yhteisen päälle

Pitkällä aikavälillä keskiluokan ammattien automatisointi on melko yksinkertaista matematiikkaa: otetaan ammatissa maksettu palkka ja kerrotaan se ammattilaisten määrällä. Näin saadaan markkinan koko, joka kehittämälläsi automaatioteknologialla on.

Niinpä keskiluokan ammatteja, lääkäreitä, opettajia, kirjanpitäjiä, lakimiehiä, ja niin pois päin kohtaa se sama kurimus, joka työväenluokkien niskassa on aina ollut. Ensin alamme työskennellä koneiden kanssa ja päädymme lopulta taisteluun työpaikoista koneita vastaan.

Tämä tarkoittaa erittäin hyvää SDP:lle ja erittäin huonoa Kokoomukselle.

Puoluepoliittisen pelin sijaan meidän tulee kuitenkin ymmärtää syvä politiikan muutos, jonka automaation uusia aalto tuo mukanaan.

Keskiluokan ammattien muuttuessa vähäpalkkaisiksi ja epävarmoiksi, eli työväenluokkaisiksi ja työpaikkojen hävitessä meillä on edessämme mahdollisuus luoda aivan uudenlaista politiikkaa ja näin poliittisesti luoda uusi talous.

Politiikka ei voi enää katsoa yksilöitä erityisine ominaisuuksineen. Uusi politiikka katsoo meitä yhdistäviä asioita, ja rakentaa politiikkaa ja taloutta yhteisen päälle.

Emmehän jätä tätä mahdollisuutta käyttämättä?

Roope Mokka

Kirjoittaja on tulevaisuudentutkija, joka uskoo, että elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa. Mokka työskentelee ajatushautomo Demos Helsingissä ja on toinen sen perustajista.