Erkki Virtasen kolumni: Pelkkä usko parempaan ei talouslinjauksissa vielä riitä

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivoo. Talouspolitiikkaa ei kannata uskolle perustaa, kirjoittaa Erkki Virtanen.

Hallituksen talouspolitiikka
Erkki Virtanen.
Derrick Frilund / Yle

Alkuvuodesta selvittelin pääministerin pyynnöstä, miksi valtion rahoittamissa rakennushankkeissa pettävät niin budjetit kuin aikataulutkin.

Kyllä täytyy sanoa, että vanhalla budjettipäälliköllä otti ihan sydämestä, niin merkillisiä asioita löysin. Helsingin Stadion-hanke kertoi ikään kuin ilmoitusasiana, että viisikymmentä miljoonaa euroa tarvitaan lisärahaa. Ja Länsimetro pani paljon paremmaksi: tarvitaan viisisataa miljoona lisää.

Uskallan arvioida, että esitysteni pohjalta tämmöisiin hankkeisiin saadaan edes jonkin verran lisää kuria ja järjestystä. Ja sitä on tietääkseni tulossakin nyt kun hallitus kokoontuu puoliväliriiheensä.

Riihi lämpenee tänään kunnallisvaalipölyn vähän laskeuduttua. Kunnallisvaalien tuloksilla ei yleisesti ottaen pitäisi olla hallituksen toimintaan mitään vaikutusta, ei tälläkään kerralla. Hallituspuolueet hävisivät totuttuun tapaan pikkuisen. Yksi niistä hävisi odotetusti vähän enemmän. Niin aina käy protesti-populisti-puolueelle, kun se pääsee tai joutuu valtaan.

Yksi erikoisuus näissä kunnallisvaaleissa oli. Pääoppositiopuolueena SDP julisti etukäteen, että nämä ovat myös linjavaalit hallituksen politiikasta. Demareiden historiallinen tappio pitää kai tulkita niin, että demarit kannattavat hallituksen linjaa, eivät omaansa.

Välitarkastelulle antaa hyvän pohjan Talouspolitiikan arviointineuvoston alkuvuodesta julkaisema (siirryt toiseen palveluun) laaja, liiankin paksu raportti, tietysti lisäksi ulkomaan kielellä. Se on mielestäni todella hyvä ja monipuolinen analyysi Suomen talouspolitiikasta.

Yksinkertaistettuna neuvoston viesti on, että hallituksen politiikka on oikeansuuntaista, mutta riittämätöntä. Hallitusohjelman keskeiset tavoitteet eivät toteudu täysimääräisesti ilman lisätoimenpiteitä.

Lähtökohdat välitarkastelulle ovat siis kuitenkin jotensakin tyydyttävät etenkin, kun tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan vähän ylöspäin. Tätä ja ensi vuotta koskeneet kasvuennusteet olivat aikoinaan yhden prosentin pinnassa. Nyt niitä on hilattu ylöspäin, kohta kahden prosentin pintaan. Valtion velkaantumisen pysäyttämistavoitteen ja työllisyysasteen nostamistavoitteen suhteen tämmöinen kasvu tosin ei riitä mihinkään.

Kulissien takaa olen kuullut, että välitarkastelua varten on tehty todella paljon töitä, ja päätöksiäkin on odotettavissa. Se on hienoa se! Minulla on riittävästi ikäviä kokemuksia toisenkinlaisesta menosta.

Talousennusteet ovat taas olleet keskustelun kohteena. Valtiovarainministeriö tekee viralliset ennusteet, mutta kaikki eivät oikein niitä hyväksy. Tällä kertaa joukossa on ministereitäkin, jotka sanovat uskovansa johonkin muuhun kuin ministeriön ennusteisiin.

Esimerkiksi elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) kertoi heti ministerivalan vannomisen jälkeen, ettei hän luota valtiovarainministeriön ennusteisiin, vaan uskoo paljon parempaan kasvuun.

Sama ilmiö esiintyi jo Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana. Hallitusohjelma ripustettiin varsin optimististen talouskasvuennusteiden varaan, mutta hallitus ilmoitti uskovansa vieläkin parempaan talouskasvuun. Politiikan jälki oli sen mukaista.

Talouskasvuksi tuolla hallituskaudella jäi muuten lähes pyöreä nolla.

Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään sitä apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

Mutta silti pitää kysyä, rakentaako talouspolitiikka ennusteiden vai uskon varaan? Viiden vuosikymmenen takaa muistan kouluajoilta uskon määritelmän. Se meni jotenkin niin, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivoo.

Tältä pohjalta ilmoitan uskovani eli siis lujasti luottavani siihen, että talouspolitiikka on parempi perustaa virallisiin tietoihin kuin uskoihin.

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.