Yhä harvemman sydän kelpaa elinsiirtoon – "Suomalaiset ovat sairaampia kuin muut pohjoismaalaiset"

Suomessa on tehty tänä vuonna poikkeuksellisen vähän sydämensiirtoja ja elinluovuttajat ovat entistä iäkkäämpiä.

sydämensiirto
Sydänkirurgi Karl Lemström sydänleikkauksessa.
Sydänkirurgi Karl Lemström työssään Meilahdessa.Matti Snellman / HUS

Vuosi 2017 on alkanut sydämensiirtojen osalta poikkeuksellisen heikosti, Suomessa sydämensiirtoja on tehty tähän mennessä vasta kolme. Muihin Pohjoismaihin verrattuna määrä on alhaisin.

Viime vuonna Suomessa tehtiin yhteensä 30 sydänsiirtoa, aikuisille 26 ja lapsille 4. Siirtojen määrä oli toiseksi suurin yli 20 vuoteen ja luku oli Pohjoismaiden toiseksi korkein.

Sydämensiirto tehdään vakavan sydänsairauden vuoksi silloin, kun muita hoitokeinoja ei enää ole. Tällä hetkellä sydänsiirtoa odottaa kolmisenkymmentä ihmistä, puolella heistä on sydämen mekaaninen tukilaite. Uusi sydän saadaan aivokuolleelta luovuttajalta.

– Sydämensiirtojen vähäinen määrä johtuu sopivien luovuttajien puutteesta. Tuntuu, että suomalaiset ovat sairaampia kuin muut pohjoismaalaiset. Sopivia sydänluovuttajia löytyy enemmän muista Pohjoismaista, kertoo professori, osastonylilääkäri Karl Lemström HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksesta.

Asenne elinluovutuksiin parantunut

Suomessa elinluovuttajat ovat nykyään entistä iäkkäämpiä. Aikaisemmin yli 50-vuotias ei soveltunut sydänluovuttajiksi, mutta nykyään aivokuolleet luovuttajat voivat olla jopa 65-vuotiaita.

– Heillä voi olla myös lievä sepelvaltimotauti, verenpainetauti tai lievä diabetes. Siitä huolimatta tulokset siirtojen osalta ovat olleet hyviä, Lemström toteaa.

Se mitä on pelätty, on sote-uudistus.

Karl Lemström

Tämänhetkisistä alhaisista siirtoluvuista huolimatta suomalaisten asenne elinluovutuksiin on erittäin hyvä. Viime vuosina elinluovutusten ja elinsiirtojen määrät ovat lisääntyneet tasaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön perustama valtakunnallinen elinluovutustoiminnan ohjausryhmä on lisännyt tietoa elinsiirroista ja se on parantanut tuloksia merkittävästi.

– Laki velvoittaa, että jokaisessa sairaalassa pitää olla elinluovutuksesta vastaava ryhmä lääkäreitä ja hoitajia. He huolehtivat siitä, että elinluovutustoiminta on sairaalassa arkipäivän toimintaa, kertoo Lemström.

Sote-uudistus askarruttaa

Jos potilaan eteen ei ole enää mitään tehtävissä ja sairaalassa katsotaan, että kyseessä on potentiaalinen aivokuollut elinluovuttaja, potilas tarvitsee tehohoitoa elinluovutuksen mahdollistamiseksi. Tulevan sote-uudistuksen mahdolliset vaikutukset elinluovutuksiin huolestuttavat asiantuntijoita.

Valvontamonitori kertoo olennaisen sydämen toiminnasta.
Valvontamonitori kertoo olennaisen sydämen toiminnasta.Yle

– Se mitä on pelätty, on sote-uudistus. Se voi keskittää parinkymmenen aikaisemman elinluovuttajasairaalan sijasta toiminnan kahteentoista päivystävään sairaalaan, sanoo Lemström.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella on tehty aikanaan päätös, että elinluovuttajalle järjestetään aina tehohoitopaikka. Tällaista päätöstä ei ole tehty valtakunnallisella tasolla, joten tuleva sote-uudistus herättää monia kysymyksiä.

– Mitä tapahtuu niille elinluovuttajille, jotka ovat hoidossa pienemmässä keskussairaalassa, ja joissa ei ole ympärivuorokautista päivystystä? Ohjataanko heidät kaikki hoitoon sellaiseen yksikköön, jossa prosessi voidaan viedä läpi ja löytyykö sieltä tarvittavia tehopaikkoja elinluovutuksen mahdollistamiseksi, Lemström pohtii.

Sydämensiirtoa joutuu odottamaan useita kuukausia, siirtoa odottavan potilaan veriryhmästä riippuen jopa vuosia. Osa siirtoa odottavista tarvitseekin sydämen vajaatoiminnan vuoksi mekaanista tukihoitoa.

Mekaanisten tukilaitteiden määrä lisääntyy

Sydämen mekaanisen tukihoidon määrä on lisääntynyt viime vuosina. Sydämen apupumpun siltana sydänsiirtoon tai vaihtoehtona sydänsiirrolle sai viime vuonna kaiken kaikkiaan 20 potilasta. Määrä aikaisempiin vuosiin verrattuna on lähes kolminkertainen.

– Mekaaninen tukilaite voi olla vaihtoehto sydänsiirrolle silloin, kun mahdollisuus sydänsiirtoon on hyvin epätodennäköinen ja iäkäs ihminen pärjää apupumpun kanssa ilman ongelmia, kertoo Lemström.

Yli puolella siirron saaneista elämänlaatu on jopa parempi kuin vastaavilla terveillä ikä- ja sukupuoliverrokeilla.

Karl Lemström

Mekaaniset tukilaitteet eli apupumput ovat kehittyneet huimasti. Kun kymmenen vuotta sitten niitä asennettiin maailmanlaajuisesti alle sata kappaletta, niin nykyään asennusvauhti on vuosittain noin kolmisentuhatta.

– Kyllä niitten kanssa on maailmalla eletty jopa kymmenen vuotta. Meillä parhaillaan sydämensiirtoa odottava potilas on elänyt mekaanisen tukilaitteen kanssa 5,5 vuotta.

Suomen ensimmäinen tekosydän

Meilahden sairaalassa asennettiin kaksi vuotta sitten Suomen ensimmäinen tekosydän. Leikkauksessa mukana olleen HYKS Sydän- ja keuhkokeskuksen sydänkirurgi, professori Karl Lemströmin mukaan tekosydän on potilaalle silta vuoden sisällä tapahtuvalle sydämensiirrolle. Tekosydämen asentaminen on harvinaista maailmallakin, esimerkiksi Pohjoismaissa tekosydämiä on asennettu vain muutamia kappaleita.

– Kyseessä on äärimmäinen vaihtoehto. Tekosydän voi tulla kysymykseen nuorten potilaiden kanssa, kun mitään muuta ei ole tehtävissä, eikä Pohjoismaisen hätähaun kauttakaan saada uutta sydäntä.

Tekosydänleikkaus vaatii erityisosaamista, ja sydänsiirtoleikkaus on tämän jälkeen erittäin haastava. Tästä huolimatta ensimmäisenä suomalaisena tekosydämen saanut sai puolen vuoden jälkeen uuden sydämen ja voi nyt hyvin.

Elämä siirron jälkeen

Sydämensiirtoa joutuu odottamaan keskimäärin useita kuukausia, veriryhmästä riippuen jopa vuosia. Uusi siirrännäinen on toisen ihmisen kudosta, joten elinsiirtoon liittyy aina hyljintäriski. Hyljinnänestolääkitystä on käytettävä koko loppuelämä, mutta onnistuneen sydämensiirron jälkeen voi elää normaalia elämää.

– Siirron saaneet viettävät hyvää ja laadukasta elämää toistakymmentä vuotta. Yli puolella siirron saaneista elämänlaatu on jopa parempi kuin vastaavilla terveillä ikä- ja sukupuoliverrokeilla, kertoo Lemström.