"Kun sä oot landelta..." – kolme sinkkua murtaa myyttejä maaseudun poikamiehistä

Mielikuvat maaseudun sinkkumiehistä ärsyttävät ja huvittavatkin tapaamiamme miehiä. He puhuvat avoimesti rakkauden etsimisestä ja stereotypioista.

Rakkauden etsintä
Tomi Vesterinen istuu kiikkutuolissa Bono-koira sylissään.
– Jos natsaa, niin natsaa. En tiedä, onko muulla loppujen lopuksi merkitystä, sanoo Tomi Vesterinen.Mari Karjalainen / Yle

Peräkamarin poika ja hiljainen jurottaja, joka ei kerro tunteistaan eikä kuulumisistaan. Sellaisiako ovat vapaat miehet maaseudulla ja pikkukaupungeissa?

Mielikuva maaseudulla asuvasta poikamiehestä ärsyttää 28-vuotiasta iisalmelaista Tomi Vesteristä. Toinen asia on lehmät. Tuntemattomat ihmiset kysyvät Vesteriseltä, montako lehmää hänellä on.

– Kun sä oot landelta, eikö sulla pidä olla navettakin, tivaisee Vesterinen kuvaillessaan ihmisten ennakkokäsityksiä maaseudun sinkkumiehistä.

Viimeksi näin tapahtui, kun hän lomaili veljensä luona Helsingissä. Seuraan liittynyt henkilö oli udellut navetasta ja lehmien lukumäärästä.

– Se hämmästytti ja kummastutti. Naurattikin vähän, heltyy Vesterinen pienen puuskahduksen jälkeen.

Tilastollisesti maaseudulla asuu enemmän yksineläviä miehiä kuin naisia, mutta tilastotieto ei kerro ihmisten persoonasta tai elämäntyylistä. Psykoterapeutti Mika Lehtonen Väestöliiton terapiapalveluista arvioi, että yksinkertainen mielikuva maaseudun peräkamarin pojista on syntynyt tietämättömyydestä.

– He, jotka kauempaa katselevat, määrittelevät sellaista, mitä eivät oikeasti tiedä, tiivistää Lehtonen.

Tomi Vesterinen koira sylissään.
Mari Karjalainen / Yle

"Vauhtivuodet ovat ohi"

Psykoterapeutti Lehtonen tähdentää, että parisuhde ei määrittele ihmistä. Yksin eläminen on hyvä vaihtoehto, jos niin itse kokee.

– Elämä voi olla miellyttävää ja mielenkiintoista ilman kumppaniakin, hän sanoo.

Iisalmelainen Pasi Raatikainen on pitänyt itsensä kiireisenä hiihtämällä ja pelaamalla jääkiekkoa. Nyt 39-vuotiaana hän ei halua lähteä suhteeseen hetken mielijohteesta. Vauhtivuodet, kuten Raatikainen itse kuvailee, ovat ohi.

Raatikaiselle rakkaita asioita ovat sisarusten lapset. Leikkiessä, piirtäessä ja pelaillessa vierähtää nopeasti tunteja. Tärkeiden ihmisten valokuvat löytyvät kaikki sinkkumiehen jääkaapin ovesta.

En usko, että kukaan haluaa olla väen väkisin sinkku.

Tomi Vesterinen

Työkseen hän kiertää lähihoitajana vanhusten luona tuvasta tupaan Sonkajärven alueella 30 kilometrin päässä Iisalmesta. Kuormittavan työn jälkeen ei ole innostusta lähteä baariin notkumaan kaljatuoppi kädessä.

– Sitä ei lähde suin päin soittelemaan, että kun ensimmäinen nätti likka iskee silmää, niin voi juku-pliut, kun minulta katos polovet alta, veistelee savolainen sinkkumies.

Jurottavaa poikamiestä Raatikaisesta ei saa millään. Juttua tulee niin, että kysymystä ei kerkeä sanoa väliin. Supliikkina miehenä hän kyselee rempseästi kaupan kanssahenkilökunnan kuulumiset ja morjestaa joka toista vastaantulijaa ostosreissulla.

Pasi Raatikainen nojaa hiihtosauvoihin ja iskee silmää
"Ensimmäisenä pitää olla elämänilo ja pilke silmäkulmassa. Ja ehkä minun kanssa tarvitsee hivenen kärsivällisyyttäkin", kuvailee Pasi Raatikainen sopivaa kumppania.Mari Karjalainen / Yle

Pitääkö maalta muuttaa, jotta kumppani löytyisi?

Ylä-Savo, jossa miehet asuvat, on tilastojen valossa lohduton paikka sinkkumiehelle. Sonkajärvellä asuu yli kaksi naimatonta miestä yhtä naimatonta naista kohden. Seutukunnan naiset ovat Iisalmessa: siellä sinkkujen sukupuolijakauma on edes lähellä koko maan keskiarvoa.

Helsingin Sanomat on kirjoittanut, että miesten ja naisten epäsuhta on viime vuosina vain suurentunut (siirryt toiseen palveluun).

Pasi Raatikaisen velipoika on houkutellut Tampereelle, koska siellä on kuulemma enemmän naisia. Savolainen sinkkumies ei pidä täysin mahdottomana, että lähtisi etsimään kumppania toisesta kaupungista.

– Totta kai sitä kaipaa kumppania, kun on niitä hiljaisia viikonloppuiltoja, sanoo Raatikainen, mutta kertoo samalla olevansa juurtunut ja tyytyväinen elämäänsä Iisalmessa.

En jaksa uskoa, että puoliso löytyy enää yöjuoksusta.

Pasi Raatikainen

Psykoterapeutti Lehtonen muistuttaa, että pariutuminen ei ole kiinni vain elinympäristöstä. Kaikkialla elää ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa kumppania.

– Maaseudulla voidaan kuvitella, että kaupungissa ei ole ketään yksinäistä tai sinkkua.

Onko se ronkeli, kun kukaan ei kelpaa?

Omien sanojensa mukaan Raatikainen ei koe sosiaalista painetta siitä, että elää sinkkumiehenä. Mutta ronkelin rooliin lähipiiri on miehen silloin tällöin asettanut.

– Kyllähän ne töissäkin mummot kysyy, että joko sinä sen tytön löysit. Sitten minä kerron, että en.

Parisuhteita on ollut. Parikin kertaa on tosissaan oltu kimpassa ja eletty sama arkea kumppanin kanssa. Lopulta suhteet eivät vain toimineet. Hetkeksi supliikin miehen puhetahti hidastuu ja eleistä näkee, että ehkä elämä on sohaissut vain ikävällä tavalla.

Ihmisten määritelmät ja odotukset hyvästä elämästä ovat erilaisia. Sinkku voi olla valinnut ja hyväksynyt elämäntilanteensa, jolloin toisten eriävät määritelmät ärsyttävät. Henkilökohtaisten valintojen kyseenalaistaminen vaikuttaa arvosteltavan itsetuntoon.

– Se vaikuttaa siihen, kuinka kelpaavana, riittävänä ja hyvänä henkilö itsensä näkee, sanoo psykoterapeutti Mika Lehtonen.

Psykoterapeutti muistuttaa, että toisten ihmisten elämäntyylin arvioiminen on epäreilua.

– On iso juttu heiluttaa toisen itsetuntoa. Se on ikään kuin kiusaamista tai haukkumista.

Parisuhteelta toivotaan luottamusta eikä "laastaria"

Puhelias Kari Kärkkäinen, 26, näyttää pursuavan elämäniloa ja virtaa. Hän on sinkku, mutta ei tahtoisi hypätä seuraavaan suhteeseen heti kymmenen vuoden seurustelusuhteen kariuduttua. Parisuhteen päättyminen koskettaa, koska tunteet kietoutuvat syvälle.

"Laastari" eli mieltä kohentava suhde eron jälkeen on Kärkkäisen mielestä huijausta itseään sekä uutta tuttavuutta kohtaan.

– Antaa itsensä tavallaan korjautua ensin, kuvailee iisalmelainen Kärkkäinen.

Nuori mies Kari Kärkkäinen seisoo pöydän edessä.
"Pittää naorroo itelleen, ennen kuin muut kerkee. Jos on nokka pystyssä kulkeva ihminen, tuota takaovea näytetään hyvin äkkiä", kuvailee Kari Kärkkäinen sopivasti huumorintajuista ja itseironiaa ymmärtävää tyttöystävää. Kärkkäinen harrastaa salibandyä ja kesäteatterissa näyttelemistä.Mari Karjalainen / Yle

Haastatelluilla sinkkumiehillä ei ole kiirettä parisuhteeseen, mutta kumppanuudella on suuri merkitys elämässä.

– En usko, että kukaan haluaa olla väen väkisin sinkku. Minun mielestä jokainen tarvitsee jonkun ihmisen vierelle. Hänelle voi purkaa asioitaan ja pystyy oleman sen toisen lähellä, sanoo Tomi Vesterinen.

He, jotka kauempaa katselevat, määrittelevät sellaista, mitä eivät oikeasti tiedä.

Mika Lehtonen

Omalta tuntuva elämä kiinnostaa myös muita

Tahtomattaan yksin eläminen on suuri suru. Psykoterapeutti Lehtonen kannustaa miettimään omaa elämäänsä ja kohtaamaan surun. Siten tilanteelle voi tehdä jotain.

– Kun kohtaa suruaan, jossain vaiheessa se alkaa muuttua ja voi suuntautua uudelleen. Voi tehdä elämästä sellaisen, joka kiinnostaa.

Kun itse kokee elämänsä mielenkiintoisena, se alkaa näyttää myös muista mielenkiintoiselta.

– Sitä kautta kumppani on mahdollista löytää, kannustaa Lehtonen.

Saman on huomannut Pasi Raatikainen. Hän uskoo, että otollisinta on kohdata kumppani baarin sijaan harrastuksissa tai arkisissa paikoissa, joissa itse liikkuu.

– En jaksa uskoa, että puoliso löytyy enää yöjuoksusta. Kyllä minä häneen törmään jossain lenkkipolulla, kaupan kassalla tai salilla, Raatikainen sanoo.

"Miksi ei jopa ruokakaupassa?"

Viimeisen vuosikymmenen aikana rakkauden etsintä on siirtynyt suurelta osalta sosiaaliseen mediaan. Nelikymppinen Raatikainen arvelee, että someen ovat lähteneet etenkin nuoret. Hänkin kokeili aikoinaan parinhakusivustoa, jonka kautta viestiteltiin sähköposteja.

Palvelun kautta tuli 62 sähköpostia. Yksi nainen valikoitui joukosta ja hän matkusti junalla Iisalmeen. Kipinä ei kuitenkaan syttynyt, joten nainen jäi ja samalla sosiaalinen mediakin parinhakumielessä.

Psykoterapeutti Lehtonen muistuttaa, että parinhakusivustoilla ja -sovelluksissa yhteydenottoja tehdään usein vain kuvan perusteella.

– Kiinnostavuus ei ole vain sitä miltä näyttää, miten pukeutuu tai kuinka bodattu vartalo on. Kiinnostavuus on luottamuksen herättämistä toisessa.

Haastateltavat uskovat, että sydän sykähtää todennäköisimmin kasvokkain ja yllättäen. Kärkkäinen vinkkaa, että mieleen jäävän kohtaamisen jälkeen henkilön voi etsiä sosiaalisesta mediasta ja laittaa rohkeasti viestiä.

– Tervehtii ainakin, että moi. Kohdatessa vieno hymykin voi riittää herättämään toisen mielenkiinnon. Miksi ei jopa ruokakaupassa, jos jollain sattuu olemaan oikein jännännäköinen hymy, Kärkkäinen sanoo.