yle.fi-etusivu

Ahdistaako somen välittämä terrorismi? "Se voi tuntua todella realistiselta ja pelottavalta"

Sota ja terrorismi tulevat lähelle viimeistään sosiaalisessa mediassa. Nuoret ovat uutisten suhteen empaattisempia, vanhemmat jopa kyynisiä.

sosiaalinen media
Facebook-sovellus älypuhelimessa.
Terrorismi voi tulla vastaan esimerkiksi Facebookissa.Luong Thai Lin / EPA

Kajaani

Sosiaalisessa mediassa voi tulla vastaan sota-, katastrofi- ja terrorismimateriaalia yksityishenkilöiden tai eri tahojen välittäminä videoina, kuvina ja tarinoina. Materiaalin käsittelyyn vaaditaan mediankäyttäjältä paljon taitoja.

– Yksityisten somessa jakama materiaali voi olla paljon rajumpaa ja päälle tunkevampaa kuin virallisten tiedotusvälineiden uutiset. Järkyttävät ja yksityiskohtaiset kuvat ja videot, joihin liittyy ihmisten tarinoita, voivat aiheuttaa ahdistusta, pelkotiloja ja shokeeraavia tuntemuksia. Se voi tuntua todella realistiselta ja pelottavalta, sanoo mediapsykologian asiantuntija Anu Mustonen Jyväskylän yliopistosta.

Keinoja somessa vastaan tulevien raakuuksien käsittelyyn kuitenkin on. Tärkeimpinä ovat oman reaktion tunnistaminen, tapahtuneen hyväksyminen, omasta tuskasta ja ahdistuksesta keskusteleminen sekä näkemänsä käsitteleminen.

Myös sosiaalisen median kohtuullinen käyttäminen ja siellä nähdyn suhteuttaminen omaan elämään ja maailman tilanteeseen voivat helpottaa asian käsittelyä.

– Ongelmallisinta on, jos etsii näkemästään kaiken mahdollisen tiedon ja sen syövereihin jää kokopäivätoimisesti ahdistumaan. Terrori-iskuista, konflikteista ja sodasta kertovat sosiaalisen median sisällöt voivat olla koukuttavia, ja kun niitä lähtee penkomaan, niin uutta löytyy koko ajan. Pahimmillaan siitä ei pääse irti ollenkaan, Mustonen toteaa.

"Tavoitteena on aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä"

Kajaanin lukiolla turvallisuus- ja maailmanpolitiikkaa opettava lehtori Veli-Pekka Leivo törmää aktiivisena somen käyttäjänä sotaan ja terrorismiin jatkuvasti. Hän haluaa muistuttaa terrorismin tarkoituksesta.

– Tosiasia on, että silloin kun kyse on terrorismista Euroopassa, niin terrorismin tavoitteena on aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä. Jos hysteriaan hyppää mukaan, niin silloinhan tekee sitä, mitä terrorismilla halutaan saada aikaiseksi.

Rikottu lasi
Terrorismin tavoitteena on herättää ihmisissä pelkoa ja hämmennystä.Yle

Pelkääminen ei ole väärin, mutta asioiden taustoja olisi hyvä selkeyttää itselleen.

– Tunteet ovat reaktioita, ja ne tulevat jokaiselle sellaisina kuin ne tulevat. Jälkeen päin pitää miettiä miten niitä voisi käsitellä. En sano, että pelko olisi väärin, mutta ihmiset eivät minun mielestäni osaa suhteuttaa asioita. Niille annetaan enemmän painoarvoa kuin tulisi antaa, Leivo miettii.

Ongelmallisinta on, jos etsii näkemästään kaiken mahdollisen tiedon ja sen syövereihin jää kokopäivätoimisesti ahdistumaan.

Anu Mustonen

Mediapsykologian asiantuntija Anu Mustonen puhuu asian etäännyttämisestä. Hän tarkoittaa sillä sitä, että ihminen ymmärtää pohtia esimerkiksi yksittäisen väkivaltauutisen aiheuttamaa uhkaa itselleen ja sitä, miten läheltä asia lopulta itseä koskee.

– Etenkin nuorilla somessa nähdyt raakuudet voivat tulla uniin, aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja ahdistuneisuutta. Kriisin tuomaa pelkoa ja ahdistusta on tärkeää käsitellä muiden kanssa, joitakin auttaa lisäksi piirtäminen tai kirjoittaminen. Lisäksi on tärkeää, että olemme toisillemme läsnä tällaisten asioiden käsittelyssä. Ja sillä tapahtuneen kauhistelullakin on oma arvonsa siinä.

– Omasta ympäristöstä ja elämästä hyvien asioiden huomaaminen ja niihin keskittyminen auttavat myös helpottamaan koettua maailmantuskaa, Mustonen sanoo.

Esimerkiksi terrori-iskun paikalle tuodut kynttilät ja uhrien omaisille tuntemattomilta tulevat suruvalittelut ovat konkreettista toimintaa, jolla ihminen voi työstää murheellisia uutisia.

Aikuiset osaavat paremmin suhteuttaa

Lukiolaisia opettava Veli-Pekka Leivo on huomannut asiassa muutoksen kymmenen opetusvuotensa aikana. Ennen terrorismista puhuttiin enemmän, sillä sitä tapahtui lähinnä Euroopan rajojen ulkopuolella. Kun terrorismi on tullut lähemmäksi, asia on normalisoitunut, arkipäiväistynyt.

Leivo on myös huomannut, että lukioikäiset ovat erittäin empaattista porukkaa.

– En ole heissä huomannut kyynistymistä. Se on meidän vanhempien ongelma se turtuminen ja kyynistyminen, Leivo toteaa.

Tarkoitus on, että saamme työllistettyä näitä kavereita.

Jyrki Korkiakoski

Vanhempien kannattaa olla käytettävissä ja seurailla nuorten reaktioita järkyttävien tapahtumien aikaan. Anu Mustonen vinkkaa, ettei asiaa tarvitse selittää puhki vaan yrittää aistia, mikä nuorta askarruttaa ja tuoda kokemuksellaan perspektiiviä tapahtuneeseen.

– Etenkään nuorilla ei ole sellaista elämänkokemusta ja mahdollisuutta laittaa asioille mittasuhteita kuin vanhemmilla ihmisillä on. Kohtuus sosiaalisen median käytössä helpottaa käsittelemään asioita, mutta omalle kokemukselle on myös osattava antaa tilaa.

kynttilöitä ja union jack
Ihminen voi käsitellä surullisia uutisia tuomalla esimerkiksi kynttilöitä terrori-iskun paikalle.Facundo Arrizabalaga / EPA

Mustonen on käsitellyt järkyttävien uutisten jälkipuintia etenkin lasten kannalta. Hän muistuttaa miten tärkeää on pystyä käsittelemään asioita tiedon kautta. Siinä nuoret tarvitsevat aikuisen apua suhteuttamaan tapahtunutta.

– Aina on tapahtunut kauheuksia ja – ikävä kyllä – tapahtuu vieläkin. Siinä mielessä on armollisempaa, kun ikää on enemmän ja omaa kokemusmaailmaa, johon suhteuttaa asioita. Nuorethan tässä kaikista kovimmilla ovat tullessaan hirmutekojen uutisvirtaan valmistautumattomampina. Heillä ei ole perspektiiviä asiaan, joten kokemukset ovat paljon rankempia, sanoo Mustonen.

Perehtymistä asioihin, esimerkiksi historiaan, painottaa lehtori Veli-Matti Leivokin.

– Terrorismi on ilmiönä aika monimutkainen. Iskujen taustalla olevat kehityskulut ja juuret, menevät todella kauas. Mutta se, kuinka paljon tavallisen ihmisen tarvitsee tietää, on oma kysymyksensä. Vahvojen reaktioiden pitäisi pohjautua tietämykseen, ei pelkoon.

Tapahtumien myöntäminen voi auttaa

Kun itseä kammottava asia tulee somessa esille, voi ihminen kokea shokkitilan. Silloin on hyvä myöntää itselle, että asia ahdistaa ja on kamalaa, ja että tällaista on sattunut.

Kun hyväksyy asian itsessä aiheuttamat tunteet, voi Anu Mustosen mukaan päästä yli kokemastaan. Kokemaansa ei voi lakaista maton alle tai torjua, ettei tämä ole totta tai tätä ei ole tapahtunut. Pahinta on jumittua kohtaamaansa kauhuuteen.

– Somessa ilmaisu on voimakasta, asioita voidaan liioitella kirjoittaen sekä kuvallisilla ja muilla teknisillä keinoilla. Mitä enemmän rakentaa maailmankuvaansa somen kautta, sitä herkemmin saattavat korostua riskit ja vaarat, Mustonen kertoo.

Se on meidän vanhempien ongelma se turtuminen ja kyynistyminen.

Veli-Pekka Leivo

Veli-Pekka Leivon mielestä somessa käytävä keskustelu on vähintäänkin kyseenalaista.

– Ei se oikein ketään palvele, mutten lähtisi sitä hirveästi suitsimaankaan.

Sosiaalinen media on paikka, jossa viimeistään uutiset terrorismista tulevat lähelle. Ihmiset kuitenkin kuvittelevat ettei mikään ole muuttunut, sillä pienet muutokset eivät näy arkielämässä.

– Ei täällä nähdä aseistettuja sotilaita julkisilla paikoilla. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että ne tapahtumat muualla unohdetaan. Ajatellaan, että no, Ruotsissa tapahtuu, Venäjällä tapahtuu ja siellä Keski-Euroopassa tapahtuu. Kun täällä ei ole tapahtunut, niin joku voi ajatellakin, ettei meitä täällä mikään uhkaa, Leivo toteaa.