Miksi juuri sima, tippaleipä ja munkki kuuluvat vappuun?

Munkki ja tippaleipä ovat koostumukseltaan liki samanlaiset kuin keskiajalla, mutta sima on kokenut muodonmuutoksen.

Vappuruoat ja -ateriat
Simaa ja tippaleipää.
Yle

Kevään juhla, ylioppilaiden juhla, työväen juhla, piknik-väen juhla, herkuttelijoiden juhla. Tätä kaikkea vappu on.

Juhlana se on silti varsin nuori. Perinteitä on ehtinyt kertyä vasta runsaan sadan vuoden ajalta. Vahvasti vappuun kuuluvat kuitenkin sima, munkki ja tippaleipä.

– Minkä takia juuri vappuna näitä herkkuja sitten nautitaan, se on vähän hämärän peitossa. Vappuperinteisiin ne on liitetty 1800-luvun loppuun mennessä, kertoo Hotelli- ja ravintolamuseon (siirryt toiseen palveluun) johtaja Anni Pelkonen.

Tuolta ajalta säilyneissä sanomalehtileikkeissä ainakin mainostetaan tippaleipää ja simaa yhdessä nautittuna.

Jos näiden herkkujen yhteyttä vapun viettoon onkin vaikea löytää, niiden juuret juontavat pitkälle keskiaikaan, ja jopa pidemmälle.

Ennen simaa juotiin läpi vuoden

Hunajainen, väkevä ja alkoholipitoinen sima oli Suomessa yleinen juoma jo esihistoriallisena aikana, siis ennen vuotta 1300, ja ihan ympäri vuoden. Nykyisessä vappusimassa samaa on vain nimi, sillä ammoinen sima oli todella tymäkkää tavaraa. Sen käymisprosessi saattoi kestää jopa vuoden, ja näin saatiin väkevän viinin vahvuista hunajasimaa.

– Tätä nykyisenkaltaista simaa on ryhdytty valmistamaan ehkä 1700-luvulla. Sen yleistymiseen vappujuomana 1800- ja 1900-luvun taitteessa vaikutti vahvasti juuri tuolloin voimissaan ollut raittiusliike. Sima oli sopivan juhlava, alkoholiton juoma sen ajan makuun, arvioi museonjohtaja Pelkonen.

Turun museokeskuksen ylläpitämällä nettisivuilla (siirryt toiseen palveluun) kerrotaan osittain säilyneestä simareseptistä 1500-luvulta.

Hunajavettä keitettiin, sen päältä kuorittiin vaahto, jäähtyneeseen nesteeseen lisättiin hiiva ja annettiin käydä, kunnes hiiva muuttui ruskeaksi. Tämän jälkeen sima tynnyröitiin, ja vuoden kypsytyksen jälkeen se oli valmista juotavaksi.

Hunajasiman resepti löytyy Erik Flemingin maakirjasta.

Tällä tavalla valmistui kuuluisa Turun linnan sima, jota kaupattiin Ruotsiin. Simaa myös tuotiin Suomeen, niin suosittu juoma se oli. Itse asiassa 1500-luvulla jopa suositumpaa kuin olut, mutta viinille se ei kuitenkaan vetänyt vertoja.

Hunajasta ja vedestä tehty alkoholipitoinen sima oli muuten viikinkien voimajuomaa, ja nykytutkimuksissa sen on ainakin todettu nujertavan tulehduksia.

Munkki ja tippaleipä, juhlan herkut

Munkin alkuperä on mysteeri. Varmaa on vain se, että kaikilla nettihauilla yksi lause pompahtaa silmille, ja se on tämä: "kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi". Lainaus on peräisin Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta, ja risteilee sanatarkkana erilaisilla sivustoilla.

Hotelli- ja ravintolamuseosta myönnetään, että munkin alkuperä on hieman hämärän peitossa.

– Munkki kuitenkin tunnetaan jo keskiajalta juhlaleivonnaisena.

Tippaleipä puolestaan on vähintään yhtä vanha tuote kuin sima, ja se kuului keskiaikaiseen juhlakattaukseen täällä pohjolassa. 1700-luvulla sitä tarjottiin myös hautajaisissa ja herrasväen piknikeillä.

Tippaleivästä tuli laajemmin helsinkiläisten herkku viimeistään vuonna 1907, kun vastaperustettu Elannon leipomo pyöräytti ilmoille ensimmäisen tuotteensa: tippaleivän (siirryt toiseen palveluun).

Entä onko olemassa ruokia tai juomia, jotka joskus ovat olleet vappuperinteessä, mutta eivät enää ole?

– Kaiken kaikkiaan meidän vappuperinteemme ovat aika nuoria. Meillä ei ole olemassa sellaisia vapun ruokaperinteitä, kuten on esimerkiksi pääsiäisenä. Sen takia mitkään ruoat eivät oikeastaan ole myöskään voineet jäädä pois vapun vietosta, sanoo museonjohtaja Pelkonen.

Anni Pelkonen
Hotelli- ja ravintolamuseon johtaja Anni Pelkonen tietää suomalaisesta ruoka- ja juomakulttuurista.Markku Pelkonen / Yle

Miksi aina nakkia ja perunasalaattia?

Vappupäivänä moni suomalainen pakkaa eväskorinsa pullolleen herkkuja ja juotavaa, ja suuntaa piknikille. Säästä piittaamatta.

– Sehän onkin ehkä vähän kummallista näin Suomen oloissa, kun sää voi olla milloin mitäkin! Se varmasti liittyy kevään odotukseen. Kun aurinko pilkahtaa pitkän talven jälkeen, piknikille mennään vaikka hampaat irvessä. Vaikka pilkkihaalareissa, Pelkonen nauraa.

Suomalainen syö vappuna paitsi munkkia ja tippaleipää, myös nakkeja ja perunasalaattia.

– Ne on liitetty vappuun ihan viime vuosikymmeninä ehkä juuri niiden helppouden vuoksi. Nakkeja voi nauttia myös kylmänä, valmistukseen ei paljoa tarvitse aikaa uhrata, sanoo Pelkonen.

Hän kertoo, että perunasalaatti on aiemmin ollut hieno ravintolaruoka, jonka elintarviketeollisuus on sittemmin tuonut myös jokakodin tarvikkeeksi. Aiemmin nakitkaan eivät olleet mitään edullista ruokaa.

– Ne olivat 1960-luvulle asti käsityötä. Elintarviketeollisuuden ja tekniikan kehittymisen myötä ryhdyttiin valmistamaan teollisesti makkaraa ja nakkeja. Vasta silloin hinnatkin tulivat alaspäin ja niistä tuli myös enemmän kaiken kansan ruokaa.

Entä mitäpä Hotelli- ja ravintolamuseon johtajan omasta vappupöydästä löytyy?

– Kyllä sieltä aika klassisesti löytyy nakkia ja perunasalaattia. Tykkään enemmän munkeista kuin tippaleivistä, niin että munkkeja siellä on myös. Eikä taida olla itse tehtyjä, myöntää Anni Pelkonen.

Palataan vielä tämän artikkelin otsikkoon, jossa kysytään "Miksi juuri sima, tippaleipä ja munkki kuuluvat vappuun?". Vastaus on mysteeri – paitsi jos se piilee 1800-1900 -lukujen taitteen aikaisessa lehtimainonnassa. Niissähän yhdistettiin sima ja tippaleipä.