Kuopion kaupungintalon vanhan kellokoneiston luultiin kadonneen iäksi – sitten eläkkeellä oleva huoltomies ilmoittautui apuun

Yli sata vuotta sitten asennettu kellokoneisto poistettiin käytöstä vuonna 1951. Ajan myötä koneiston olinpaikka unohtui.

Kuopio
Kuopion kaupungintalon vanha kellokoneisto
Joonas Nieminen / Yle

Kuopion kaupungintalon vanhaa kellokoneistoa on etsitty jo pidemmän aikaa. Sähköinen kello syrjäytti mekaanisen, vuonna 1901 asennetun kellon vuonna 1951, mutta tieto vanhan koneiston myöhemmästä olinpaikasta on jäänyt ajan kuluessa hämärän peittoon.

Pohdinta vanhan kellokoneiston ympärillä kiihtyi, kun nykyinen kello otettiin viime viikolla huollettavaksi. Vihjettä vanhan koneiston olinpaikasta on toivonut muun muassa kelloseppä Santtu Kantelinen, joka parhaillaan huoltaa nykyistä kelloa.

– Jos jollakulla vain olisi tietoa, missä se majailee, niin vinkit otettaisiin mielihyvin vastaan, hän kuulutti Yle Kuopion nettijutussa viime viikolla.

Eläkeläismies oppaaksi etsintäretkelle

Kantelisen toiveen sattui huomaamaan Kuopion tilakeskuksen eläkkeellä oleva erikoisammattimies Sulo Karppinen, joka otti oitis yhteyttä toimitukseen. Karppisella oli hämärä muistikuva siitä, että hän olisi nähnyt kellokoneiston kaupungintalon ullakolla.

– Voisin lähteä oppaaksi, Karppinen esitti.

Etsintäretki sovitaan keskiviikoksi. Mukaan lähtee kaupungintalon virastomestari Marko Kostilainen, jolla on niin ikään mielikuva siitä, että koneisto voisi olla talon ullakolla.

Kuopion kaupungintalon kellotaulun tilalla on tyhjä paikka
Lähdimme etsimään kellokoneistoa kaupungintalon ullakolta oppaiden kanssa.

Ullakon esterata ja muuta mielenkiintoista

Kaupungintalon ullakko on täynnä mitä erilaisinta tavaraa eikä valaistuskaan siellä ole paras mahdollinen. Ullakon lattialla ja sen yläpuolella risteilee runsaasti hopeanvärisellä foliolla päällystettyjä ilmastointiputkia, joista osan yli on rakennettu portaat ja ylikulkuväylä.

– Kumpaanko suuntaan me lähdemme, Kostilainen kysyy.

Perässä tuleva Karppinen viittaa ullakon halki kulkevan paksun ilmastointiputken suuntaan.

– Siitä pitäisi mennä ali.

Seinän takana odottaa yllätys

Miehet sytyttävät mukana tuomansa taskulamput ja alittavat putken. Taskulamppujen valossa näkyy kauempana oleva tila, jonka lautaseinä erottaa muusta ullakosta. Heti avonaisesta ovesta sisään astuessaan miehet pysähtyvät.

– Täällähän tämä, Kostilainen huudahtaa.

Oviaukon oikealla puolella on metallinen kehikko, jossa on erilaisia hammaspyöriä ja vaijerinpätkiä. Kadonneeksi luultu mekaaninen kellokoneisto on löytynyt.

– Tässä on se koneisto, Karppinen myhäilee.

Huolto- ja kunnossapitotöitä tehnyt Sulo Karppinen on aikoinaan työn vuoksi käynyt ullakolla usein. Kellokoneiston löytyminen pitkän ajan jälkeen tuottaa mielihyvää.

– Mielenkiinnosta kierreltiin silloin täällä ullakolla. Muistikuvaksi jäi, että täällä oli sellainen ratashäkkyrä, Karppinen sanoo.

Myös virastomestari Marko Kostilaisen edellisestä käynnistä oman työpaikkansa ullakolla on kulunut jo kymmenkunta vuotta. Karppisen tavoin mielikuva aikoinaan nähdystä koneistosta on ennen tätä hetkeä ollut hämärä.

– Asentajat ovat melko varmasti tuoneet koneiston tänne talteen vuonna 1951, kun kello vaihdettiin, hän arvelee.

"Koneisto pitäisi asettaa näytteille"

Sulo Karppisella on selkeä mielipide siitä, miten koneiston kanssa olisi meneteltävä.

– Tämä pitäisi puhdistaa ja asettaa näytteille.

Sopiva paikka voisi löytyä virastomestarin työpisteen läheltä, kaupungintalon ala-aulasta.

– Ei huonompi vaihtoehto. Ainakin väliaikaisena ratkaisuna, Kostilainen innostuu.